G: Mitä kadutte elämässänne eniten? ov
Minä kahta asiaa: Tuhlasin kaikki erossa saamani rahat ja sitä, että en jaksanut silloin vaatia lasta kokonaan itselleni.Olin masentunut ja väsynyt.Nyt on myöhäistä korjata enää mitään.
Kommentit (35)
Nyt se onkin sitten hankalampi järjestää, opiskelu ja perhe-elämän yhteensovittaminen siis
Alani ei työllistä. Asuntokaupassa taas meni pieleen melkein kaikki ja ollaan ongelmissa lainan kanssa.
tai varsinaisesti en kadu sitä, koska ehdin erittäin hyvin opiskella nytkin. Mutta ne kaikki nuorempana ottamani opintolainat olisin voinut jättää ottamatta, kun en niitä olis välttämättä tarvinut. Nyt niitä sit kertyy ihan liikaa, kun opiskelevan on pakko niitä ottaa.
aloittanut masennuslääkitystä jo raskauden aikana kun oireet alkoivat. aloitin vasta synnytyksen jälkeen ja tilanne oli paljon pahempi ja meni sitten vuosi potiessa sitä paskaa.
Oltiin oltu yhdessä jo 4v ja tiesin tasan etten halua olla hänen kanssaan. Oli vaan niin "helppoa" olla yhdessä. Helpompaa kuin erota. Päädyttiin naimisiin asti 23v ikäisenä ja erottiin 26v ikäisenä erittäin riitaisasti kun paljastin etten edes alttarille kävellessäni halunnut olla hänen kanssaan. Idiootti minä kun en saanut asiaa kakistettua jo parikymppisenä ENNEN naimisiinmenoa.
Itselläni on asiat hyvin nykyisin. Hyvä mies ja ihana lapsi eli kannaltani tuo ei ollut niin paha juttu mutta exäni on yhä (8v erosta) sinkku ja lapseton (vaikka haluaisi todella paljon perhettä). Tuhlasin ihan turhaan hänen elämästään vuosia ja vuosia...
ihan vaan sitä,että on ollut yksi petikumppani liikaa (siis vain se yksi oli jo liikaa) ennen miestäni!
En kadu työttömyysvuosien hörsimisiä, en kadu 18 petikaveria, en kadu alastiliftaamista kaupunkiin, en kadu exän tatuoitua nimeä, en kadu lapsen tekemistä, en kadu ammatinvalintaani...
- ensimmäistä poikaystävääni: hakkasi ja löi, yritti iskeä luokkatoverini, oli kaikin puolin epäkelpo. Olin vain niin nuori, että kuvittelin tämän jotekin liittyvän normaanliin seurusteluun. Eikä kukaan ympärillä olevista aikuisista neuvonut, välittänyt.
- sitä etten nuorena ja nättinä ymmärtänyt, mitä nuoren ja nätin tytön kannattaisi tehdä. Tunnollisesti vain pakersin opinnoissa ja heikosti palkatussa työssä. Olisi vain pitänyt ottaa varakas aviomies tai edes rakastaja ja päästää itsensä vähän helpommalla.
- etten opiskellut ihan sellaista ammittia, josta haaveilin. Olisin kyllä tarvinnut tukea ja kannustusta, mutta olisihan se pitänyt saada itsekin hoidetuksi. Toisaalta ei kai se vieläkään ole myöhäistä.
- etten antanut miehelle kenkää, kun jäi kiinni maksullisten vikittelystä.
lähinnä ulkonäöstäni. Kaikki muut olivat mielestäni niin kauniita vaikka itsekin olin tosi sievä ja hoikka. Ulkonäkö-pakkomielteet, jotka saivat alkunsa lukiosta, vaivaavat vieläkin 30+..... Mutta minkäs teet kun olin mitä olin...
Huh, hassua todeta että tämä on ainuita asioita joita kadun, ja paljon olen sentään tehnyt tähän mennessä!
tutkimuksiin. Nyt en enää parane...
nuorena ja timminä ennen lapsia. Elin kuin eläkeläinen nykyisen mieheni kanssa (jo silloin siis yhdessä). Nyt elämä ihan mukavaa kolmen lapsen kanssa, mutta nyt jo vastuu painaa... :P
Siis makasin hänen miehensä kanssa.
annoin monia nk.parhaista vuosistani väärille miehille. Odotin aina vaan, että mies olisi valmis perustamaan perheen. Näitä avoliittoja oli ikävuosieni 18-32v välillä. Jokainen näistä kolmesta miehestä on heti minua seuraavan tyttöystävän kanssa perustanut perheen. Nyt olen melkein 40v. ja sinkku, edelleen. Nyt en enää uskalla sitoutua kehenkään, peläten että taas sitoudun väärään ihmiseen...
että hyysäsin vuosikaudet nopeasti alkoholisoituvaa kaveriani, joka alkoi vähitellen dominoida isoa osaa elämästäni ja hallita minua, vanhoja kovia kokemuksiaan myötätunnon keräämisessä hyväksi käyttäen. Eipä ollut silloin kokemusta addiktioista tai addikteista - nyt on, enkä samaan enää ryhtyisi.
niin en keksi asiaa elämästäni, jota katuisin. Siis tuommoisia isompia.
tai siis ison lainan ottamista.. Vuokrakämpästä olisi helppo muuttaa edullisempaan kun rahatilanne kusee, mut tästäpä ei, myydäkään ei kannata kun arvo laskenut, ei saisi omia pois. Eli jäisi velkaa muttei kotia.