Kysymys keskosen saaneille, joilla ollut isompiakin sisaruksia!
Eli miten olette tehneet? Ovatko muut lapset olleet hoidossa/koulussa ja olette itse käyneet päivittäin katsomassa ja hoitamassa keskosvauvaa sairaalassa vai miten olette tehneet?
Kommentit (8)
ja päivät olin sairaalassa yksin ja illat koko perheen kanssa. Ei ollut raskasta!!! vaikka niin meille uskoteltiin, kolme kuukautta meni niin nopeasti ja kaikki suht hyvin. Hyvät muistot jäi.
Tätä asiaa olen miettinyt, kun vauhkotaan niin kovasti noista hoitopaikka-asioista. Maalaisjärki sanoisi, että juuri noin on parasta tehdä, että viettää päivän vauvan kanssa sairaalassa, mutta miten mahtavat tehdä ne perheet, joissa isommalla sisaruksella/sisaruksilla ei ole hoitopaikkaa?
Ap
ihan viikon vaan, mutta silti tein juuri noin.
Pidin päivähoitopaikan lähinnä oman sairauden vuoksi (varmuudeksi) synnytyksen yli. Osoittautui hyväksi, koska sairaala tarvitsi lapsi .. Ekan kuukauden lapsi oli siis päivähoidossa noin 3 päivää /vko. Sen jälkeen otin kotihoitoon, kun tilanne taasantui perheessämme ja äiti ei juossut lääkärillä joka päivä. Oli todella hyvä ratkaisu meille, kun isovanhemmat kaukana.
4-vuotias on nyt onnellinen kotihoidosta, eikä halua päiväkotiin, kun siellä on niin tylsää :)
myös melkein 6v poika, joka oli juuri jäänyt pois hoidosta. Hän kulki toisinaan mukanamme sairaalassa (kävimme vain joka toinen päivä keskosemme luona, koska matka on 130km yhteen suuntaan ei itsekään pystynyt/jaksanut joka päivä mennä. Ja kun se isompikin oli siinä niin katsottiin paremmaksi, että olimme joka toinen päivä sitten hänen kanssaan ja YRITIMME elää suht normaalia arkea. Keskospoika oli sairaalassa 5viikkoa ja noista viikoista pari isompi poika oli mummolassakin, niin ettei joutunut aina ramppaamaan sairaalassa kanssamme.
eikä itselläni ollut lapsia ennestään. Joskus koin häiritsevänä asiana osastolla, kun siellä juoksenteli toisten vauvojen pieniä sisaruksia. En toki väitä ettei heillä olisi ollut oikeutta siellä käydä, mutta esim. muutaman kerran kun olin siellä "lypsyhuoneessa" lypsyllä niin sinne pamautti sisään joku pikkuinen...
Ja oma lapseni oli kuitenkin pitkään tosi huonossa kunnossa ja kuolemanpelko oli ajoittain kova, niin jotenkin vaan tuntui pahalta ne toisten huutavat ja juoksevat lapset. Tuoreiden vanhempien on siellä varmaan hankalaa kiinnittää huomiota niihin isompiin lapsiinsa, kun keskonen vie siellä kaiken huomion ja sitten taas sisarukset ehkä hakee sitä huomiota kaikin mahdollisin keinoin. En tiedä.
Kyllä tiedän usean perheen jotka sitten paniikissa pikaisesti ovat hakeneet hoitopaikkaa sisaruksille, jos ovat alunperin olleet kotona. Varmasti hirveä tilanne siinä vaiheessa vielä sitäkin joutua miettimään.. :(
Teholla ainakin meidän esikoinen oli niin lyhyet ajat, etten usko hänestä koituneen häiriötä muille. Enkä nähnyt kyllä muitakaan sisaruksia jotka olisivat häirinneet, eihän siellä missään nimessä voi sekunniksikaan päästää lasta silmistä, eikä päästää muita vauvoja lähellekään. Kyllä uskon että henkilökuntakin jo siihen puuttuisi napakasti, ties mitä nappuloita menisivät lappset vääntämään.
Maitohuoneessa tosiaan pitäisi myös olla oma rauha. Muistelisin että LKL:lla oli seinällä tästä asiasta muistuttava kylttikin. Myös siitä, että jos huoneessa useampi lypsäjä, miehen kuuluu poistua..eli siis oma mies olisi saanut olla paikalla, mutta ei jos huoneessa muita äitejä. Ihan itsestäänselvää tämäkin (ainakin pitäisi olla..).
Mutta tosiaan tuntuisi ihan mahdottomalta ettei esikoisella olisi hoitopaikkaa ollut. Vauva oli kuitenkin yli 3kk sairaalahoidossa, melkoinen sumpliminen saada esikoinen johonkin muuten.
Me myös pidimme hoitopaikan vauvan kotiutumisen jälkeenkin. Esikoinen jatkoi sitten tarhassa 3pv/vko, ja virallisesti "kokopäiväisenä" vaikkei juuri koskaan koko päivää olekaan. Mutta sairaala/poli/kontrollikäyntejä kertyy usein vielä kotiutumisen jälkeenkin, ja helpottaa kovasti järjestelyjä kun esikoinen voi tarvittaessa olla hoidossa pitempään ja päiviäkin voi vaihdella tarpeen mukaan.
Nyt on keskos-kuopuksemme jo vähän yli 2v, ja joutuukin vielä alun aiheuttamien ongelmien takia leikkaukseen. Sairaala-aikaa tulee n.2vko joten taas on hoitopaikka esikoiselle todella tarpeen..
Sisaruksista vielä sen verran.. Meille alussa painotettiin että sisaruksen olisi hyvä ihan konkreettisesti nähdä vauva. Meilläkin kun oli suuri riski ja pelko että vauva menehtyisi, oli tärkeää että sisko sai veljensä nähdä melko pian. Eli sekin puoli siinä on, täytyy ajatella myös sisaruksen tunteita..
Meillä ainakin sisko oli kovin huolissaan pikkuveljestään, ja oli ilmiselvästi hänelle tärkeää päästä vauvaa katsomaan ja paijaamaan.. Pienessä päässä pyöri vaikeita asioita mietittävänä.. :( Niihin aikoihin kovasti kyseli esim. "minne vauvat menevät kun kuolevat?" ym. Vaikka emme olleet miehen kanssa ääneen tästä mahdollisuudesta edes puhuneet! Lapset aistivat ja ymmärtävät niin paljon enemmän kuin luulemmekaan..Siksi on minusta hyvin tärkeää ottaa sisarukset välillä mukaan, ja selittää asioita rehellisesti mutta niin että pieni lapsi ymmärtää.
Onneksi esikoisella, silloin n.3v8kk, oli tarhapaikka valmiiksi. Esikoinen siis jatkoi tarhassa normaalisti, itse kävin sairaalassa "päivätöissä", tulin yleensä iltapäivällä/alkuillasta kotiin että ehti vähän olla esikoisenkin kanssa.
Viikonloppuisin käytiin sitten yleensä koko perhe yhtenä päivänä sairaalassa. Miehen kanssa vuoroteltiin silloin vauvan luona oloa, ei esikoinen tietenkään kauaa siinä sängyn vieressä jaksanut olla. Onneksi oli (Lastenklinikalla) talossa iso leikkihuone, jossa sai sisaruksetkin käydä, se oli tosi kiva juttu, helpotti paljon.
Toinen viikonloppupäivä yritettiin pyhittää enemmän sitten esikoisen kanssa oloon, vaikka jompikumpi vanhemmista kävikin sairaalassa. Ja joskus taas vietiin esikoinen serkkujen kanssa leikkimään, ja käytiin miehen kanssa kahdestaan sairaalassa.
Onhan se melkoista tasapainottelemista, mutta kyllä siitä selviää!