Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko käynnistys kamalaa?

Vierailija
12.05.2009 |

Siis synnytyksen, kokemuksia kaipaisin.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aamulla sairaalaan ja laitettiin ne tabletit. Sitten odoteltiin neljä tuntia. Makailin vuoteella juttelin huone toverin kanssa, söin kattelin tv:tä. Ihan pieniä merkkejä oli että lääkkeellä oli jokin vaikutus.

Uudet tabletit neljän tunnin jälkeen. Meni noin tunti niin alkoi supistella säännöllisesti 10 min välein ei kauheen kovina. Huone toveri pääsi kotiin, niin sitten nukuin päikkärit, söin ja katsoin tv:tä. Soitin miehelle että vois tulla seuraksi. Neljän tunnin päästä siirryttiin synnytyssaliin. Itse pystyin hyvin sinne kävelemään.

Salissa puhkastiin kalvot. Siitä noin puolen tunnin päästä otin epiduraalin. Supistuksia tuli niin tieuhaan, että kun toinen loppui niin uusi alkoi. Puudutus vei kaikki kivut. Kolme ponnistusta ja tyttö syntyi kahden ja puolen tunnin päästä synnytys saliin tulemisesta.

Mulla oli helpompi kuin ensinmäinen synnytys, mikä oli luomu.

Vierailija
2/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan kyseessä on aina käynnistysyritys. Se ei ole mikään tae, että synnytys saadaan käynnistymään.

Mulla lähdettiin nollatilanteesta liikkeelle. Kalvoja ei saanut puhki, kun paikat oli vaan yhdelle sormelle auki. Omia suppareita ei ollut, kohdunsuulle ei voitu laittaa tablettia aiemman sektion vuoksi.

Kaksi kertaa olin tipassa, raskausmyrkytysoireet vaan pahenivat. Synnytys ei käynnistynyt (tupassa olin 6h yhtenä päivänä ja 4h muutamaan päivää myöhemmin eli 2krt yritettiin).

Kun oireet vaan pahenivat, lääkäri tuli sanomaan, että nyt leikataan, ei voi enää odottaa. Eli mulla se käynnistyskokemus oli sellainen, että se synnytys ei käynnistynyt ollenkaan vaan oli tehtävä sektio.

Se tabletti kai on aika satavarma keino käynnistää synnytys, mutta kaikille sitä ei voida laittaa, eikä kalvojakaan voi puhkaista jos lääkäri ei saa kohdunsuulle näköyhteyttä ja mulla ei saanut.

Se tippa on aika tyhjän kanssa jos niitä omia suppareita ei ole. Ja mulla oli se tippa jotain 3h ihan täysillä tippumassa, silloin vähän tuli suppareita, mutta ne loppui heti kun tipan otti pois, eikä paikat ollu auennut yhtään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on kaksi kertaa käynnistetty kalvojen puhkaisulla + oksitosiinitipalla. Oman osansa siihen kokemukseen tuovat ekassa synnytyksessä tapahtuneet söhellykset (epiduraali väärässä paikassa - ei apua kipuihin, tolkuttoman pitkä ponnistusvaihe - kätilö ei ohjannut millään lailla ponnistamisessa ja tunnottomalla alapäällä ei ollut mitään käsitystä siitä tuleeko se lapsi vai ei, imukupilla- episiotomia tehtiin kai ilman puudutusta, ainakin se sattui aivan sairaasti, ompeleminen sattui vielä enemmän ja lapsi sai infektion, joutui keskoskaappiin parin minuutin iässä ja siirrettiin toiseen sairaalaan, eppari repesi auki...) Kun sitten 3 kk synnytyksen jälkeen yritin käsitellä synnytystäni hoitaneen kätilön kanssa, sain kuulla olevani hormonihöyryissä ja että minun pitäisi olla kiitollinen etten joudu viemään kynttilää haudalle jouluna!





Kolmas synnytys käynnistettiin väkipakolla aivan turhaan. Laskettu aika oli ainakin viikon pielessä (liian aikaisin) ja vauvalla oli edellisen viikon ultrassa kaikki aivan mainiosti. Mitenkään vauvan vointia tutkimatta lääkäri ilmoitti kohdunsuuta kaivellessaan että nyt käynnistetään. "Annetaan sulle vähän cytoteciä..." ihan kiva, olen sille allerginen... aijaa, mä en ole lukenut sun papereita tokaisi lääkäri. Kukaan ei missään vaiheessa kuunnellut minua kun yritin kertoa että laskettu aika on väärä. Synnytykseen sattui vielä kätilö, jonka asenne oli että "jättäkää vain rouva hyvä tämä synnyttäminen meidän ammattilaisten huoleksi" Olisin voinut ihan hyvin poistua paikalta ja jättää kohtuni sinne synnyttämään - niin vähän osaa ja arpaa mulla oli koko asiaan. Olin täysin ulkopuolinen koko synnytyksessä... Siitä on nyt reilu vuosi, enkä vieläkään voi itkemättä ja raivoa tuntematta katsoa synnytyksestä otettuja valokuvia.



Eli mun mielestä käynnistys on kamalaa, lähinnä juuri sen toisten armoille joutumisen takia. Ja täytyy kyllä sanoa että koen sen ihmisarvoa alentavaksi synnyttää kaiken maailman letkuihin ja johtoihin sidottuna - lehmät synnyttää liekanarussa, ei ihmisten pitäisi! Kokemusta on nimittäin normaalistakin synnytyksestä. Ja sillä perusteella aion jatkossa kieltäytyä käynnistyksestä, oli peruste ihan mikä hyvänsä. Jos ei lapsi muuten tule ulos, niin tehköön sektion!

Vierailija
4/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulle laitettiin tippa klo 9 ja puolen päivän aikoihin ei ollut tapahtunut mitään niin vauhditettiin kalvojen puhkaisulla, lapsi syntyi klo 18.



Ei tavallista synnytystä kummempi.



kolmen äiti

Vierailija
5/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rv 38+3 käynnistettiin tipalla ja kalvojen puhkaisulla. Kohdunsuun oli pehmeä ja kypsä, parille sentille auki ja kaula lyhentynyt jonkin verran ennen käynnistystä. Aamulla klo 9:00 laitettiin tippa, saatiin "säännöllistä supistustoimintaa" (kätilö halusi, lääkäri olisi halunnut heti kalvot puhki...), mutta supparit oli tosi lieviä, mahan kovettumista lähinnä. Itse en tuntenut muuten kuin käyrältä seuratessani...



Klo 13:00 vihdoin kätilö antoi luvan kalvojen puhkaisuun, siitä se synnytys oikeasti lähti käyntiin (tuossa vaiheessa tilanne oli sama, kuin ihan aamulla, tippasupparit ei siis tehneet mitään muutosta). Supisteli tiuhaan ja kipeään, heti parin-kolmen minuutin välein. Mutta ihan samanlaista oli esikoisenkin synnytys, käynnistetty ei ollut yhtään kipeämpi tai rajumpi. Klo 14:41 vauva syntyi.

Vierailija
6/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja supistukset rankempia, sillä ne eivät tule "luonnollisesti", näin sanoivat lääkärit erään lehden artikkelissa, joka käsitteli käynnistettyä synnytystä. Itselläni synnytys jouduttiin käynnistämään, mutta synnytys eteni siitä huolimatta todella hitaasti, eli oli pitkä ja kivulias. Avautumisvaihe kesti ja kesti; ensi sain ne tabletit, myöhemmin puhkaistiin kalvot ja sitten sain vielä oksitosiinitipankin. Ja niin kuin kakkonen sanoi, mulla kans tuntui että supistusten välillä ei enää siinä lopussa ollut taukoa ollenkaan.



Mutta hyvin siitä kuitenkin selvittiin lopulta. Ponnistusvaihe, jota olin pelännyt eniten, oli tosi lyhyt, noin 10 minuuttia. Eikä minulle tullut mitään ommeltavia repeämiä.



Vielä, kun olin osastolla, kuulin kun kätilö sanoi viereisessä sängyssä olleelle, että käynnistetyssä synnytyksessä on aina suuremmat riskit, eli isompi vaara, että joudutaan tekemään esim. sektio. Mä tietenkin säikähdin sitä, ja mietin, että olisi kätilö voinut vähän miettiä mitä laukoo, kun tiesi, että mulla oli juuri alettu synnytystä käynnistellä. Juuri tuon sektio-vaaran takia en saanut syödä enää mitään aamupalan jälkeen, ja traumaattisin kokemus olikin varmaan olla syömättä klo 7-22-:D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Klo 10 puhkaistiin kalvot ja klo 13 laitettiin tippa, kun supistukset ei oikein lähteneet käyntiin. Ilokaasu ja epiduraali toimi hyvin kivunlievityksenä. Klo 20 tyttö syntyi. Ei repeämiä, episiotomiaa tms. ikävää. Heti olin hyvässä kunnossa, ja toivuin nopeasti. Homma tuntui lähinnä odottelulta, ja välillä vähän epätodelliselta - ihan kuin ei olisi ollut oikeasti synnyttämässä. Paitsi sitten ponnistusvaiheessa ja vauvan päästyä maailmaan tietysti...



Kahteen muuhun synnytykseen verrattuna käynnistetty tuntui eniten "hallitulta". Olin koko ajan seurannassa, ja kätilö oli hyvin perillä, missä mentiin. Ainoa ikävä puoli oli, että olin piuhoissa kiinni koko ajan, koska vauvan sydänääniä seurattiin.



Jos vielä synnyttäisin, niin en ainakaan käynnistystä pelkäisi.

Vierailija
8/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle tarjoiltiin lounas saliin klo 11:30 kesken käynnistyksen ja silloin kätilö sanoi, että lounaan jälkeen lääkäri tulee puhkaisemaan kalvot... Eli ei pidetty tosiaankaan nälässä edes synnytyksen aikana!



t. 7



[iJuuri tuon sektio-vaaran takia en saanut syödä enää mitään aamupalan jälkeen, ja traumaattisin kokemus olikin varmaan olla syömättä klo 7-22-:D

[/quote]

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

2 kertaa käynnistetty. esikoista yritettiin ekana tipalla ja seuraavana päivänä käynnistyi cytotecillä. supistukset oli sellaisia ettei niissä ollut ollenkaan väliä. ja synnytys kesti 12h.

kuopus käynnistettiin tipalla ja kalvojen puhkaisulla. tällä kertaa ei kestänyt kuin 5h.



se siitä tekee kivuliaamman kuin normaalista synnytyksestä kun ne yllyttää jatkuvasti niitä supistuksia kovemmaksi ja kovemmaksi. loppujen lopuksi pystynyt edes ylös nousemaan kun sattui niin ja ihan koko ajan non-stopsupistus.

Vierailija
10/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kolme viidestä synnytyksestä käynistetty ja hyviä kokemuksia oli. Yksi käynistettiin rv. 40+1. Aamulla klo. 9.30 tabletti kohdunsuulle, tuon jälkeen kävelin sairaalan pihalla ja sisätiloissa tunnin veran. Supistukset alkoivat säänöllisesti n. klo 11. Vauva syntyi 12.30.



Toinen käynistys meni niin, että tabletit suunkautta klo. 8.15, rv. 38+6. Tuon jälkeen taas kävelin reippaasti pihalla ja sisällä. Klo 10.15 kirjattiin säänölliset supparit ja vauva syntyi klo. 11.32. Kolmas käynistys tehtiin tipalla. Tippa laitettiin 11.12, supparit alkoivat mutta laantuivat . Parisen tuntia supisteli epäsäännöllisesti jonka jälkeen läkäri antoi ohjeen puhkaista kalvot. Kalvojen puhkaisun jälkeen meni 25 minuuttia niin vauva oli maailmassa.



Hyviä kokemuksia siis. Ei mitään kauhukertomuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Cytotecilla käynnistettiin. Eka murunen sai aikaan hienoja piirtoja käyrällä, mutta itse en tuntenut niitä lainkaan. Toinen muru 5h päästä, jolloin supparit vähän jo tuntuivat, mutta siinäkin vaiheessa käveltiin vielä miehen kanssa puistossa ym. Siinä sitten iltasella katselimme telkkaa ja odottelimme. Klo 21 meni vedet itsestään ihan yllättäen ja siitä sitten supistusten voimakin vähän lujeni. Puolen yön aikaan olo oli aika tuskainen, kun olin tyhmyyksissäni mennyt makuulle sänkyyn. Kätilö katsoi tilanteen -kolme senttiä auki. Sain siirtyä synnytyssaliin. Kävelin omin jaloin. Matkalla tuli yksi supistus, joka oli helppo sietää seisten. Salissa tuli heti supistus, joka yllätti voimakkuudellaan. Heti perään toinen ja sitten ponnistustunne. Kätilö katsoi tilanteen ja olinkin jo 10cm auki ja luvalla sain ponnistella. Voisin väittää, että kun nuo kaksi todella kovaa supistusta aukaisivat kohdun kolmesta sentistä kymmeneen, oli se kipu varmasti kovempaa kuin suurimmalla osalla synnyttävistä. Mutta kun se kipu kesti vain kahden supistuksen ajan, pystyi sen hyvin helposti kestää ilman kivunlievitystä. Kuusi aquarakkulaa laitettiin mulle selkään ja se vei selästä tunnon kokonaan. Suosittelen lämpimästi. :) Ponnistusvaihe oli kivuton, vaikka repesinkin pahasti ja jouduin runsaan vuodon takia leikkaussaliin korjattavaksi. Tikkejäkin sain reippaasti, arviolta n. 100 kun vauva tulikin sitten liian syöksyllä loppuvaiheessa.



Mulla kokemusta ei ole kuin tuosta yhdestä käynnistetystä synnytyksestä, mutta monelta olen kuullut, että supistukset ovat rajumpia kuin luomussa. Toisaalta mulla synnytys kesti kaikkineen 7h, joka on ensisynnyttäjälle melkoisen vähän. Että kyllä isonkin kivun kestää jos se on nopeasti taas ohikin. Älä suotta pelkää käynnistystä. Jokainen synnytys on aina erilainen, oli sitten käynnistetty tai ei. :)

Vierailija
12/12 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksi synnytys on käynnistetty? ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi kuusi