Onkohan mun mies nyt ihan reilu...?!
Meillä on neljä lasta tässä taloudessa ihan vakituisesti, +viikonloppulapsina vielä kolme, nuorimmaiset 1 ja 3v ja muut 7-11-vuotiaita. Mies on aika paljon omissa harrastuksissaan, kolmena arki-iltana 1-2 tuntia ja viikonloppuisin 1-3 tuntia/pvä. Parin kuukauden välein sillä on ollut n. vuorokauden tai päivän kestäviä kisareissuja tms. jolloin mä siis olen ollut lasten kanssa kotona.
Kyllä mäkin harrastan, käyn pari kertaa viikossa kuntosalilla ja/tai lenkillä, mutta aika paljon vähemmän kuin isäntä. Tää koko kevät on myös ollut aika rankkaa; lapsilla ja mulla ittelläni on pitkäaikaissairauksia, joten sairaalakäyntejä, kuntoutuskäyntejä jne. on tullut aika rutkasti, melkein viikoittain useampiakin. Ja täällä maalla esim. keskussairaalakäyntiin menee matkoineen koko päivä. Ja tietysti vielä tavalliset kotihommat, ja toisinaan aika huonosti nukutut yöt... Nää kaikki tietysti on mun hoidettava, koska mies on töissä ja minä vielä toistaiseksi hoitovapaalla.
Jotenkin siis olen ollut tämän koko kevään aika ryytynyt tämän arkirumban hoitamiseen, etenkin kun ei meillä kertakaikkiaan ole näitä paljonpuhuttuja tukiverkkoja, ei KETÄÄN, kelle voisi KOSKAAN hetkeksikään jättää lapsia hoitoon!!! Omilla lääkärikäynneillänikin raahaan pienimmät lapset mukana...
Ja nyt... Mies tivaa pääsyä kolmipäiväiselle harrastukseensa liittyvälle leirille, pe-su. Ja mä en oikeesti jaksais täällä kotona lasten kanssa yksin! Mies kysyi, että pärjäisinkö lasten kanssa täällä, mä sanoin että eipä mulla olis vaihtoehtoja, jos sä lähdet niin pärjättävähän se on! Sit se jankutti että haluaa kuulemma lähteä niin, että mä hyväksyn sen (!!!) Sanoin, että sellasta tilannetta ei tule, että hyväksyisin, muutenkin olen jaksamiseni rajoilla täällä ja sit pitäis hyväksyä että toinen lähtee kolmeksi päiväksi pitämään hauskaa! Tämän kun olin sanonut niin se paiskoi leirilleilmoittautumislaput lattialle ja lähti kiukustuneena töihin... Mä oon mielestäni joustanut sen harrastuksissa aika paljon, en vaan jaksais enää venyä. Mulle nää viikotkin täällä kotona on aika rankkoja ja aina odotan viikonloppuja, jolloin edes hiukan helpottaa...
Jotenkin tuntuu että se ei osaa arvostaa sitä, kuinka paljon on saanut vapaa-aikaa ja kuinka mä olen oikeasti uhrautunutkin sen ja lasten eteen... :( Ja perusteluna sille, et sen pitää saada harrastaa nyt enemmän, on kuulemma se, että se on vanhempi ja sillä on vähemmän niitä terveitä harrastusvuosia edessä...!!! Haloo... Se on nelikymppinen ja mä kolmekymppinen...
Kommentit (16)
Mutta löytyisikö molempia miellyttävää ratkaisua? Jos antaisit miehen lähteä tuolle reissulleen, niin saisitko itse järjestettyä jonkun irtioton arjesta? Siis asettaisit miehen kolmen päivän reissulle ehdoksi, että sinä lähdet vaikka seuraavana (tai muuna lähi-) viikonloppuna omille menoillesi. Onko sinulla esim. joku ystävä, jonka luo haluaisit mennä yksinään viikonloppukylään tai muuta sellaista menoa, joka olisi sinulle mieluista ja jonka vuoksi jättäisit miehen hoitamaan kotia ja lapsia esim. viikonlopuksi?
Tiedän tunteen.
On inhottava sanoa toiselle, että et saa mennä.
Voitko sanoa, että on kurjaa kieltää, mutta että et oikeasti todellakaan jaksa. Tai että voi mennä, jos järjestää lapset jonnekin hoitoon. Sanoit, että teillä ei ole turvaverkkoja. Sitten miehen on vaan ne jostakin kehitettävä eli todennäköisesti olla menemättä leirille.
kun se tulee töistä, niin ilmoita että herra voi mennä kolmen päivän leirille, mutta seuraavana perjantaina lähdet sinä kolmen päivän rentoutumislomalle. Ja pidä tuosta myös kiinni!!!!
jos mies on noin täynnä itseään niin pärjäisit ihan hyvin ilman häntäkin.
tuo kuulostaa jo niin yh hommalta muutenkin.
luulisi miehen jo tuossa iässä tajuavan että pitää keskittyä perheeseen ja sen hoitoon.
eikä ajatella vain omia lihaksia ja kiloja!!!
raivostuttavaa!!!
Palkkaa MLL:n hoitaja pariksi tunniksi/päivä, tai sitten pyydä vaikka joku naapurin 16-vuotias tyttö auttamaan. Ja tämä siitä riippumatta lähteekö miehesi leirille vai ei. Tarvitset selvästi apua ja lepoa, sitä et voi vaatia ainoastaan mieheltäsi, joka käy kuitenkin lisäksi palkkatöissä.
Ja jos mies haluaa kuitenkin lähteä, niin onko mahdollista ettei sinä viikonloppuna näitä viikonloppulapsia tulisikaan? Ja te muut voisitte suunnata vaikkapa vanhempiesi luokse viikonlopun viettoon.
Sä voit sanoa, että jos se lähtee sinne leirille, niin säkin otat kolmen päivän loman johonkin omaan tarkoitukseen ja katsot miten mies siihen suhtautuu. Sen lisäksi voit alkaa vaatimaan samanlaisia aikoja harrastuksiin kuin hän saa. jos ei kelpaa niin luulisi ymmärtävän pointin.
Lapsellinen mies jos ei ymmärrä tukea sinua. ei auta kuin yrittää näyttää miltä sinusta tuntuu ja vaatia samoja oikeuksia.
Siinä vaiheessa kun tilanne on jo ajautunut tuohon ja mies pitää omaa vapaa-aikaansa itsestäänselvyytenä muutoksen aikaansaaminen voi olla jo mahdotonta -> mies joutuisi luopumaan omasta ajastaan.
On kurja lähteä mihinkään, jos toinen jää pitkin hampain kotiin. Parasta olisi, jos voisit päästää miehesi suht neutraalilla mielellä menoihinsa. Se onnistuu vain, jos tiedät että mies "korvaa" menonsa sulle ja saat yhtä paljon vapaata. Keskustelua vain kehiin ja koita tuoda sitä omaa näkökulmaa esiin kertoen miten itse koet ja tunnet ja kuinka väsynyt olet. Toisen syyllistäminen saa yleensä huonon vastaanoton eikä viesti mene välttämättä ollenkaan perille.
En todellakaan tajua. Mies nyt kuitenkin on lasten ISÄ. Eihän se niin voi mennä, että vaikka äiti olisi hoitovapaalla, hän pyörittää yksin huushollin ja hoitaa lapset ja mies käy töissä ja harrastaa = viettää vapaa-aikaa. Työssäkäyvälle vapaa-aikaa on se kun ei olla töissä. Perheellisellä ihmisellä siihen vapaa-aikaan kuuluu väkisinkin ne lapset. Perhe-elämä vaatii kompromisseja molemmilta. Ei sitä pitemmän päälle jaksa jos toinen vaan venyy ja paukkuu ja toinen tekee mitä huvittaa ja kiukuttelee kuin pikkukakara jos homma ei nyt mene niin kuin suunnittelee.
et voi sitten vastaavasti lähteä muutaman päivän reissulle?
Meillä vain pakkaa käymään usein niin, että kun miehen kanssa sovitaan miehen menosta ja sitten lupaa että itse saan sitten sopivana ajankohtana mennä, niin ei se sitten milloinkaan tule eteen sopiva ajankohta. Aina on jotain, mikä miehen on pakko tehdä eikä voi monta päivää olla lasten kanssa.
Meillä vain pakkaa käymään usein niin, että kun miehen kanssa sovitaan miehen menosta ja sitten lupaa että itse saan sitten sopivana ajankohtana mennä, niin ei se sitten milloinkaan tule eteen sopiva ajankohta. Aina on jotain, mikä miehen on pakko tehdä eikä voi monta päivää olla lasten kanssa.
pidä kiinni menoistasi.
Niin, voisin tosiaan lähteäkin itse pariksi päiväksi vaikka kylpylään tms., mutta kun mua risoo lähinnä se, ettei meillä ole juurikaan perheen YHTEISTÄ aikaa. Olen monesti tinkinyt omista menoistani (niistä vähistäkin...) siksi, että olisimme joskus kaikki yhdessä -tai että mies on lasten kanssa ja mä saisin tehtyä kotihommia rauhassa! Sekin on harvinaista herkkua... En siis haluaisi omilla menoillani vähentää tätä perheen yhdessäoloa entisestään.
Enkä oikeasti tiedä, jaksaisinko tuota kolmea päivää yksin... Tän todella raskaan kevään jälkeen...! Yksivuotias kärsii kehitysviivästymästä ja on n. puolivuotiaan tasolla, kolmevuotias pahimmassa uhmassa, ysivuotias kokeilee rajojaan muuten vaan ja yksi on murkkuiän kynnyksellä... Huhhuh... :(
Enkä oikeasti tiedä, jaksaisinko tuota kolmea päivää yksin... Tän todella raskaan kevään jälkeen...! Yksivuotias kärsii kehitysviivästymästä ja on n. puolivuotiaan tasolla, kolmevuotias pahimmassa uhmassa, ysivuotias kokeilee rajojaan muuten vaan ja yksi on murkkuiän kynnyksellä... Huhhuh... :(
sitä etukäteen tietää, minkälaisia tilanteita elämä tuo.. jälkiviisaudesta ei oo kenellekään mitään hyötyä. Ja kukaanhan ei lopulta voi valita, esim, että kehittyykö oma lapsi ihan normaalisti tms.. että aika kypsymätön kommentti.
"ONKO niitä pentuja pakko vääntää jos ei JAKSA niiden kaa EHKÄSY on keksitty!!!!!!!"
niin tiedät vastauksen.