Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

isovanhemmuus- uutis-jousi- mitä tykkäätte?

Vierailija
05.05.2009 |

Isovanhemmuus - onnea ja iloa?

Isovanhemmilla on tiettyjä rooleja lastenlastensa elämässä.

Muodollinen rooli on suhteellisen etäinen ja välimatka voi olla sekä maantieteellistä että ajallista. Koska heidän on vaikea löytää henkilökohtaista ihmissuhdetta lapsenlapseensa, he omaksuvat päätehtäväkseen lahjojen ja taloudellisen tuen antamisen. Tällöin lapsenlapsen ja isovanhemman rooli jää usein harmittavan etäiseksi.

On olemassa vanhempia korvaava rooli, missä vahvat isovanhemmat pyrkivät omimaan lapsiltaan kasvatusvastuun - tai se annetaan heille. Silloin päävastuu kasvatustehtävästä tuntuu siirtyvän isovanhemmille. Lapsi on kuitenkin ensisijaisesti vanhempiensa lapsi.

Tukihenkilön rooli on hyvin käytännöllinen ja symbolinen. Se sisältää lasten hoitoa ja kuuntelemista. Symbolista puolta nimitetään myös "olla olemassa" funktioksi. Monet isovanhemmat omivat tämän roolin, jotta voisivat antaa lapsenlapsilleen turvallisuutta ja tukea.

Isovanhemmuus on parhaimmillaan puhdasta iloa ja onnea omista lastenlapsista.



Mutta kaikille se ei ole näin yksinkertaista.

Useilla isovanhemmilla on enemmän aikaa lapsenlapsilleen kuin aikanaan omille lapsilleen, mutta onhan elämäntilannekin monella täysin erilainen. Mutta on myös isovanhenpia joille omat harrastukset ja työ ovat tärkeitä, jolloin aika lapsenlapsille jää vähiin.



Isovanhenpien tulisi olla ystäviä, sellaisia joihin voi luottaa.

Nostan hattua sellaisille isovanhemmille, joilla on aikaa ja halua panostaa lastenlastensa elämän tukemiseen ja jotka itse ymmärtävät olevansa tärkeitä lastenlastensa elämässä.



On olemassa isovanhempia, jotka kylässä käydessään vain istuvat sohvalla ja näinollen eivät halua laskeutua lastenlastensa tasolle. Tämä taas johtaa siihen että lapsenlapsen ja isovanhemman suhde jää etäiseksi ja kylmäksi.

Kasvatusneuvoja isovanhemmat tuntuvat jakavan hyvinkin mieluusti,

ajattelematta kuitenkaan sen enempää sanomisiaan ja niiden seurauksia.

Välillä tuntuu siltä että isovanhemmat käyttävät aikansa kasvatustavan tarkkailemiseen,

jotta voivat esittää mielipiteitään lasten kasvatuksen suhteen.

Mielestäni neuvoja saa antaa, mikäli ne ovat rakentavia ja helposti vastaanotettavia.

Syyttävät ja vaatimuksia täynnä olevat neuvot ovat täysin tarpeettomia, ne vain pahoittavat mielen.

Ja neuvot tulisi antaa kasvotusten, ei missään nimessä jälkikäteen tai toisten sukulaisten kautta.

Näin asiat eivät jää hiertämään vaan ne ovat sovittavissa samantien.

Isovanhempien vierailun jälkeen kukaan ei halua saada puhelua jossa isovanhemmat haukkuvat tai solvaavat kasvatustapojasi.

Jos mummot ja vaarit käyvät kylässä vain kerran pari vuodessa eivätkä tunne lapsiperheen arkea, niin pitäkööt vaatimuksensa lasten kasvatuksen suhteen itsellään.

Vanhemmat päättävät kuinka lapsensa kasvattavat, ehkäpä vanhemmat myös yrittävät kasvattaa lapsia eritavalla kuin heidät on kasvatettu ja näin yrittävät välttää virheet jotka heidän kohdalla on tehty.



Joskus isovanhemmat saattavat jopa alkaa taistella lapsenlapsensa huomiosta. Isovanhemmat kilpailevat siitä, kuka tuo hienoimmat lahjat tai käyttää eniten rahaa lapsenlapsiinsa.

Olen törmännyt myös sellaisiin isovanhempiin jotka suosivat ainoastaan yhtä lastenlapsistaan, jättäen näin muut ilman huomiota. Tätä yritetään selittää vetoamalla lapsen ikään tai sukupuoleen. Vaari saattaa sanoa: "kun Matti on vasta 2-vuotias niin ei sen kanssa voi tehdä mitään" tai "En osaa leikkiä tyttöjen juttuja" Mummo taas saattaa ilmoittaa ettei osaa tai halua leikkiä autoilla tai rakentaa legoilla. Ei se poika tai tyttö oikeasti välitä siitä miten isovanhempi rakentaa tai leikkii, tärkeintä on se että mummo tai vaari on läsnä.

Mielestäni aika on tärkeämpää kuin raha.

Vanha sanonta kuuluu: "Miten käytät aikasi, niin jaat myös sydämesi."



Isovanhemmat toimivat ajoittain myös lapsenvahtina, mikä onkin mainio hetki tutustua omaan lapsenlapseensa paremmin. Yhteinen aika on kultaista aikaa, jolloin voi luoda hyvän ja pysyvän suhteen lapsenlapseen.

Tärkeää kuintenkin on muistaa että myös isovanhemman on noudattettava kodin sääntöjä.

Nukkumaanmenoajat ja karkkipäivät ovat yleisesti lepsuilun aiheita isovenhempien kanssa ollessa.

Jos mummo tai vaari antaa lapsenlapsensa syödä karkkia tai valvoa myöhään ilman vanhempien lupaa, voi tästä seurata se etteivät vanhemmat enää luota isovanhempiin lapsen kaitsijana.

Isovanhemman tehtävä on näyttää mallia lapsenlapsilleen ja näinollen keskustella vanhempien kanssa etukäteen mikäli haluaa esimerkiksi antaa lapsen valvoa hieman myöhempään tai tarjota karkkia ja samalla on hyväksyttävä mahdollinen kieltävä vastaus. Vanhemmat tietävät kuitenkin, mikä on parasta heidän lapselleen.



Isovanhemmuudesta tulisi nauttia kun sellainen mahdollisuus on saatu.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän kaksi