Mikä on ollut rankin ikävaihe lapsienne kanssa?
Itsellä tuntuu, että nyt olen ihan puhki kun 11kk kuopus kävelee ympäriinsä, teloo itseänsä ja repii kaiken alas sekä laittaa kaiken mitä löytää suuhun, eikä ymmärrä EI-sanaa. Esikoinen taas elää rankinta uhmaikäänsä tähän mennessä (pian 3v.) ja jokainen siirtymävaihe on työn takana. Kaikkea pitää testata ja neuvotella. Muutenkin uhmakohtaukset on tulleet fyysisemmiksi. Pitikin tehdä lapset näin pienellä ikäerolla! No ehkäpä parin vuoden päästä on tilanne harmonisempi.
Kommentit (18)
hetkellä vallitseva minä tahtoo-tilanne pojalla(2v7kk) ja tytöllä(1v5kk) ja nuoremmalla varsinkin kun ei saa mennä minnekään mikä kiinnostaa.
nuorin (reilu 3vko) on vielä helppo..
kyllä se siitä helpottuu...
meillä oli ehdottomasta rankinta, kun pienempi 8 kk-1 v 8 kk, isompi silloin 2- 3 v, lapsilla 1,5 vuotta ikäeroa.
Sen jälkeen ovat alkaneet leikkiä yhdessä ja muutenkin helpottunut. Olen monesti sanonut, että aikaisemmin tuolloin tarvittiin yksi aikuinen yhtä lasten kohden, nyt (lapset 4 ja 5,5) puolikas kahta kohden.
ihan tosi, uskokaa pois taaperoiden vanhemmat, pahin on vielä edessäpäin!
Näin ainakin esikoisen ja kuopuksen kohdalla. Tosin kumpikin on ollut aika hankalia tapauksia myöhemminkin, esikoinen murrosikään asti, jonka jälkeen helpotti, ja kuopus nyt 7-vuotiaaksi. Kolmella keskimmäisellä ei ole vielä rankkaa ikävaihetta ollutkaan. He ovat nyt teinejä.
Tod. Huonosti nukkuvat perustyytymättömät vauvat.
on ollut helppo kun vertaa sitä nuorimmaisiin pari vutta sitten. Ikäeroa 1v3kk ja oli hiukan hankalaa kahden elohopean kanssa, kun ei vielä järkeä löytynyt pojilta korvien välistä ja vauhti oli silti mahdoton :) Nyt jo helpompaa, ovat 5v ja 6v
Oikein huvittaa kun joskus oon valittanut parivuotiaan uhmasta :)
No, eipä sitä silloin tiennyt mitä on vielä edessä.
On jo paljon oikeuksia mutta ei käsitetä kaikkia seurauksia.
mut toi on varmasti totta että murkkuikä on se haastavin, mulla ollu tähän mennessä kun lapsi oli 3v. Olin yksin ja lapsi oli aivan kamala
lapset 1v4kk ja 2v7kk. nuorempi "tutkii" kaikkea ja repii kirjat alas hyllystä monta kertaa päivässä yms. vanhemmalla aivan kamala uhmaikä ja kiusaa pikkusisarta. eilen oli aivan mahtava päivä ja lapset olivat sovussa keskenään. mutta ei sitä kahta hyvää päivää ole peräkkäin eli tänään sekin kostautuu.¨murrosikää ei vielä ole tullut koettua mutta siitä tulee varmaan kiinnostavaa kahden tytön kanssa. ja kolmas lapsi tulossa. toivottavasti helpon sorttinen. :)
pikkulapsivaiheesta juuri tuo, kun esikoinen oli 2 v ja kuopus lähti liikkeelle 11-kuukautisena.
Mutta kaiken kaikkiaan, ehdottomasti MURKKUIKÄ. Vaikka esikoisella on mennyt helposti, ja toinenkin suhteellisen "kiltti", niin silti.
Se huoli, mikä omillaan liikkuvasta nuoresta on, on suunnaton.
Kuopus ei viihtynyt yhtään yksin, eikä nukkunutkaan päivällä kovin paljon. Jatkuvaa kanniskelua ja viihdyttämistä. Ja jos et tehnyt niin, kamala huuto. Kyse on tosiaan temperamentista, esikoinen oli ihan erilainen ja tajusi yleensä nopeasti, että juuri nyt ei seurapalvelu pelaa, kun laitetaan ruokaa tms. Kuopuksella oli sinniä huutaa vaikka puoli tuntia ja joskus huuskin, kun ei kerta kaikkiaan ehtinyt joka paikkaan yhtä aikaa.
Murkkuikä on kyllä vielä edessä, lapset pikkukoululaisia.
sentään tuo nukkuminen on kuopuksen kanssa ok. Ainut ongelma, että päivä alkaa klo. 6.00, mutta se nyt ei ole mitään. Olen kyllä sitä mieltä, että toinen lapsi ei kyllä mene siinä sivussa, vaan on kyllä enemmän kuin tuplatyö. Siltä ainakin nyt tuntuu. Toivottavasti tulee kuitenkin muutama "hiljainen vuosi" ennen sitä kamalaa murkkuikää. Itse olin murkkuna ainakin ihan kauhea.
Kiitos kaikille vastanneille ja oli kiva kuulla, että muutaman mielestä juuri tämä vaihe on se kauhein. Silloin tiedän, että helpotusta on jossain vaiheessa tulossa.
T. ap
jotka siis osuivat samaan aikaan. Meillä esikoisella oli vasta 4 vuotiaana varsinainen uhmakausi. Nyt kun nuorempi on 1½v. ja isompi yli 5v. niin on todella mukavaa aikaa. Leikkivät keskenäänkin, ehkä tuon ikäeron ja esikoisen huolehtivan luonteen vuoksi lapset eivät juurikaan riitele keskenään.
Uhmaiät ei mitään siihen verrattuna, kun joutuu ihan koko ajan olemaan vauvassa kiinni ja mitään ei pysty tekemään ja kaiken lisäksi ei saa nukkua.
Teini-ikää kauhulla odotellessa...
Esikoinen on murkkuiässä ja ikinä ei oo ollut näin rankkaa henkisesti. Kun sen elämä on niiiin kurjaa, ainakin sen omasta mielestä. Me vanhemmat ollaan natseja jotka ei ymmärrä mistää mitään, kaikki muut saa sitä ja tätä, mutta se ei mitään. Puhuminenkaan ei tunnu enää onnistuvan, vastauksen on hymähdyksiä tai tyyliin "mitä välii"?
ja sitten ekat 1,5v toisen syntymästä eteenpäin
Ihan ehdottomasti. Viimeisin vuosi nyt 15-vuotiaan nuoren kanssa on ollut yhtä vääntöä. Nuoremmat lapset on enkeleitä ja helppoja tapauksia tähän vanhimpaan verrattuna.