Kertokaa kokemuksianne ilman puudutuksia synnyttäneet

Siis kätilö sanoi että spinaalia ei laiteta vielä kun ei ollu tarpeeksi auki ja kurja jos sen teho loppuu liian aikaseen. Totta!



Laittoivat epin (jota en aluksi halunnut) ja se avasikin kolmannella kerralla portit taivaaseen.



9

olen kolme synnyttänyt.



Koska olen nopea synnyttäjä, en haluaisikaan seuraavaan (jota ei muuten koskaan tule) puudutteita.



Ensimmäisessä olisin halunnut, mutta en ehtinyt saada (käynnistetty, kesto 2 ½ h).

Toisessa en pyytänyt koska tiesin, etten sitä ehtisi saada (sairaalassa 20 min ennen syntymää, kesto 2 ½ h).

Kolmannessa ei ollut mahdollisuus mitään saada kun en sairaalaan ehtinyt (kesto 28 min).



Ilokaasua olen kahdessa ensimmäisessä käyttänyt ja hyvin pärjäsin. Ekaan olisin kyllä puudutteen halunnut, koska käynnistettynä avautumisvaihe oli niin raju. Nukutuslääkäri ehdittiin kyllä tilata, mutta peruttiin saman tien, koska aloinkin ponnistaa.

Toisessa sitä en kaivannut, koska tiesin, etten sitä ehtisi saamaan. En siis ajatellut sitä edes vaihtoehtona.

Kolmannessa olisin ollut onnellinen, jos olisin ilokaasua saanut. Kaikkein eniten olisin kyllä toivonut pääseväni sairaalaan synnyttämään, kivunlievitys olisi sen jälkeen ollut vain plussaa.

Synnytin luomuna ainoan lapseni. Totta kai ne supistukset sattui kovasti. Vauvan ulostulo ei sattunut. Olin harjoitellut kovasti lihasten rentouttamista ja uskon että se auttoi. Synnytys oli nopea ja vauva tuli ulos ilman kovia ponnisteluja ehkä liiankin nopeasti.



Jos tekisin toisen lapsen, ottaisin ehkä jotain puudutetta tms. supistuksiin, jos ne eivät häiritse synytyksen kulkua eli synnyttäjän ymmärtämystä siitä, koska pitää ponnistaa jne. En tiedä mitään niistä kipulääkkeistä, joten ei ole hajuakaan, kuinka keinotekoiseksi ne synnytyksen tekevät, vai laskevatko vain hiukan kivun tasoa.

Olin sairaalaan tullessa jo seitsemän senttiä auki ja käitlö heti sanoi ettei epiduraalia enää laiteta. Eipä tuo minua haitannut, niin olin ajatellut itsekin. Kohdunsuun puudutteen (?) sain kyllä, mutta en tuntenut sen auttavan mitenkään. Synnytys kesti 6h ja mukavat muistot jäi. Sairaalassa ehdin olla reilun tunnin, josta ponnistusvaihe oli 15min. Kivut oli tooooosi kovat, paniikkia aina pukkasi supistuksen tullessa, mutta ajattelin vaan, että ole nainen ja kestä :) Miehen kaulassa roikkuminen, lämpöpussi, käveleminen ja iloinen mieli ja huumori riitti mulla hyvin. Mukavat muistot jäi. Pahimmat muistot jäi tunnin jälkipaikkailusta, jonka tuli tekemään lääkäri.



Toista odotan ja jos kaikki sujuu samalla lailla kuin viimeksi, en tarvi/halua kivunlievitystä. Mutta jos synnytys pitkittyy, on kestoltaan paljon pitempi kuin eka ja alkaa tosissaan tuntumaan niin pahalta etten saa itseäni psyykattua kivun yli, pyydän ja haluan kivunlievitystä. Menen sillä asenteelle etten suunnittele mitään, joten en voi pettyäkään.



Tsemppiä synnytykseen! Luota omiin tuntemuksiisi, tiedät kyllä itse jos tarvit/et tarvi kivunlievitystä.

synnytin ilman puudutteita vaikka synnytys kesti 3 tuntia, ihan vain siksi, että pienen sairaalan ainoa anestesiologi oli leikkauksessa ja synnytyslääkäri (joka olisi voinut laittaa paraservikaalin tai spinaalin) oli kahvilla. Olisin kyllä halunnut puudutteet sillä kyllähän se sattui aivan helvetisti. Supistuskipuun auttaa jos pystyy rentoutumaan, mä olin sen taidon opetellut itse jo murrosiässä helvetillisten kuulkautiskipujen "ansiosta". Lämmin suihku ja liikkuminen- kävely tai jonkun pallon päällä pyörittely auttavat. Aquarakkulat vei sen pahimman pahoinvoinnin pois, vaikka niiden laittaminen kyllä sattui myös.



Ja voin kertoa, että kyllä se vauvan ulostulokin oikeasti SATTUU. Mua ainakin sattui. lisäksi mulle leikattiin episiotomia ja vaikka moni väittää, ettei se tunnu, kyllä tosiaan tuntui!



Huono mieli jäi siitä synnytyksestä pitkäksi aikaa, mutta tätä nykyä sen lapsen kanssa on niin paljon isompia ongelmia, ettei noita enää muista.

Minulle se toimi oikein hyvin. Minulla on isot keuhkot ja osasin hengittää oikein. Kaasu voi supistuksen kovimman kivun pois ja koko ajan oli tuntuma siihen, miten synnytys eteni. En myöskään saanut huonoa oloa ilokaasusta. Joka synnytyksen jälkeen olo oli energinen ja olisin voinut vaikka kävellä kotiin.



Ainoa, mihin olisin tarvinnut enemmän kivunpoistajaa, oli ompeluvaihe, tarvitsin joka kerta pari tikkiä ja kuulun niihin, joiden alapää ei puudutuspiikeistä tai suihkeista puudu. Onneksi ompelu vei suht lyhyen ajan.

kaksi kolmesta luomuna, ekaa piti käynnistää ihan urakalla tipalla, kauan ja hartaasti, joten piti sitten epiduraalikin laittaa, tuosta kokemuksesta jäi ainostaan paha maku suuhun, joten seuraavat kaksi meni luomuna. Kipeäähän se teki, mutta hyvä seura (mies), ja oma asennoituminen riitti. Tokassa minäkin käytin tuota lämmintä kauratyynyä, se kyllä auttoi alaselälle vähän, olin jaloillani siihen saakka kun aloin ponnistaa, minulle kävely oli paras apu, välillä toki mies hieroi, roikuin seinillä ja ties missä, mutta meni kyllä sen verran nopsaan, etten puudutteita kaivannut. Ilokaasuakin tunkivat puoliväkisin ekassa, mutta siitä ei tullut muuta kuin oksennus. Joten en sitäkään halunnut kokeilla enää myöhemmissä.

Kuuma suihku oli kolmannen aikaan apuna. Ponnistusvaiheet on menneet nopsaan, sillä hetkellä olen kyllä ajatellut olevani täysin hullu, ja kuolevani, mutta onneksi se on kestänyt vain sen muutaman sekunnin, ja unohtunut samantien kun vauva on sylissä :D

Synnytyksen jälkeen oma olo on ollut luomusynnytyksissä aivan mahtava, ei mitään tokkuraa, pirteä, ei kipeä, suihkuun olen hypännyt ja vauvaa hoidellut, ekassa oli pää sekaisin seuraavan vuorokauden, mulle ei vaan lääkkeet sovi..Vauvatkin on ollut tosi pirteitä :)



Mutta! En todellakaan ole sitä mieltä, ettei puudutteita, tai ylipäätään kivunlievitystä, lääkkeitä voisi käyttää, pariin kertaan harkitsin jotain kevyempää kivunlievitystä minäkin, mutta muut keinot riitti. Jos vaan sille tuntuu, niin kysy rohkeasti eri vaihtoehtoja, esim. kohdunkaulan puudutteesta olen kuullut hyvää, on paikallisempi kuin esim. epiduraali tai spinaali.



Onnea matkaan, annat tilanteen viedä, etkä suunnittele liikaa..

Että miehen antama henkinen tuki oli kyllä yksi iso tekijä, juteltiin supistusten välissä, ja auttoi sekin, kun näin miten mies oikeasti eläytyi kipuuni mukaan, näki ja koki läheltä.



Tuo rentoutuminen ja hengittäminen on myös yksi iso asia joka pitää muistaa, minä kävelin aina edestakaisin kovien supistusten aikaan, keskityin vain rentoutumaan ja hengittämään, vaikka kuinka teki mieli kirota kipua, yksi supistus kerrallaan, ja vauva mielessä :)

Ekan kanssa otin siis epiduraalin, siitä synnytyksestä jäi niin vangittu olo, että halusin synnyttää seuraavat luomuna.Kesto 4h50min.



Tokan kanssa lähdettiin ajamaan sairaalaan vasta kun supistukset tulivat miinuutin välein ja olin sitten 10cm auki kun päästiin sairaalaan 15min tukalan automatkan jälkeen(olisin synnyttänyt autoon, jos kalvot olisi puhjenneet) ja heti, kun päästiin synnytysaliin aloitin ponnistamisen.Synnytin seisaalteen sängyn reunaan nojaten.Kesto 2h10min



Kolmannen kanssa olin 7cm auki, kun tultiin sairaalaan, pääsin heti altaaseen, johon myös synnytin kyykkyasennossa ,peffa vedessä ja käsillä pidin altaan reunasta kiinni.Kesto 2h.



Neljännen synnytin sitten kotona, lepotuoliin nojaten.Kesto 1h20min.



Minulla varmaan synnytykset siksi aika nopeita, kun pysyn pystyasennossa ja liikun koko avautumisprosessin aikana ja aina supistusten tullessa menen kyykkyyn roikun käsillä jostain kaiteesta (tai mistä nyt kiinni saa), hengitän sisään ulos ja ajattelen arkisia asioita.



Minun tekee ihan pahaa, kun katselen synnytysohjelmia,(amerikkalaisia) joissa synnyttäjät makaavat selälleen sängyssä kun supistaa!!!

Tultiin sairaalaan ja olin siinä vaiheessa jo ihan kauheissa supistuksissa. Lähdettiin kyllä kotoa ajoissa, mutta supistukset voimistuivat tosi nopeasti. Ei kun sinne vöihin kiinni puoleksi tunniksi että saivat käyrää tarpeeksi. Tuntui etten kestä siinä istua. Sitten vasta sisätutkimus, ja hups, 8 cm auki ja suoraan saliin. Rukoilin epiduraalia, mutta eihän sitä enää saanut. Ilokaasua vedin niin että olin ihan pöllyssä, kai se hieman auttoi. Ponnistusvaihe ei sattunut mielestäni niinkään paljon kuin avautuminen, siinä oli muutakin ajateltavaa kuin se kipu.



Olin tähän synnytykseen tosi tyytyväinen, ensimmäinen oli kamalaa sähläystä epiduraalin aiheuttaman tunnottomuuden takia. En tiennyt milloin pitää ponnistaa.



Puudutuksen vaadin kyllä ompeluun, se ois ollu jo liikaa ilman.

Vai mitä mieltä olette?

Loppujen lopuksi avauduin parissa tunnissa yli 5cm (juu kyllä ihmiset on avautuneet nopeamminkin;)) ja olin niin kipeä, että oksensin ja taju meinasi lähteä. Ei siinä kauheasti kyselty, että haluaisinko jotain kipulääkitystä vai en.



Loppujen lopuksi sain petidiinipiikin (ei auttanut) ja epiduraalin + 3krt lisäannosta ja illokaasua. Ponnistusvaihe menikin erittäin hyvin ja nopeasti kun pää tuosta kivusta vähän selvisi! Muuten ei olisi tullut yhtään mitään.

Synnytin toisen lapsen ilman puudutuksia. Se oli toiveenanikin, ja kaikki meni ilman suuria tuskia ponnistusvaiheeseen asti, eli en edes kaivannut mitään. Kun alkoi ponnistuttaa niin kätilö sanoi vauvan olevan niin ylhäällä, että menee vielä kauan, ennen kuin syntyy ja suositteli spinaalipuudutusta. Siinä vaiheessa alkoi jo tuntua sille, että jos kerran sitä tuskaa kestää vielä vaikka tunnin, niin ei jaksa.



Kätilöt ehtivät sitten jo hälyyttää anestesialääkärinkin, mutta sitten aloin itse tuntea että vauva kyllä tulee ihan justiin. Kätilö vain totesi, että ei tule, ole nyt ihan rauhassa. Sain lähes suuttua heille, että kyllä se nyt vain tulee, katsokaa edes! Ja niinhän se asia oli, ponnistin vauvan ulos 10 minuutissa, eli ei ehtinyt puudutteita antaa ja olin ihan tyytyväinen. Esikoista ponnistin kuitenkin yli tunnin, silloin sain epiduraalin. Molemmat vauvat olivat yli nelikiloisia, toinen vielä ekaa isompi.



Silti molemmat synnytykset kestivät lähes minuutilleen yhtä kauan, eli avautumisvaihe on meikäläisellä pitkä, lähes vuorokauden, ja supistukset laimenevat jossain vaiheessa. Eka kerralla ajattelin sen johtuvan epiduraalista, mutta näköjään niin tapahtuu ilmankin, tarvitsin melko paljon oksitosiinia. Minulla ainakin se ponnistusvaihe sattui sekä epiduraalin kanssa että ilman, joten siinä ei puudutuksilla ollut juuri vaikutusta.



Eli alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, minulla oli hyvä kokemus synnytyksestä ilman puudutteita, toipuminen oli nopeampaa ja mieli virkeä heti synnytyksen jälkeen. Jos Ap:lläkin on jo synnytyksiä takana ennestään, niin tiedät kyllä mitä tuleman pitää ja osaat hallita tilannetta paremmin, hyvin menee.

kuin hukkuva oljenkorteen :D. En siitä kyllä juuri muuta apua kuin sen, että se auttoi keskittymään hengittämiseen ja sillä tavalla supistukset tuntuivat helpommilta. Taisi olla kaasuhanat pienellään...

olen synnyttänyt ainoan lapseni luomuna, ilman minkäänlaisia puudutteita. Meni todella hyvin, eikä ollut liian kivuliasta. Pahinta supistusvaihe, mutta ponnistus meni "huumassa", eikä ollut kidutusta. Panosta kunnollisen rentoutuksen opetteluun, käy synnytysrentoutukset tai -laulun tunneilla tms. koska se, miten kivun ottaa vastaan ja osaa rentoutua, on paljon merkitystä. Kipua vastaan ei kannata taistella. Itse menin lähes transsiin, kun keskityin rentoutumaan synnytyksen ajan. Myös vesirentoutusta (amme) kannattaa harkita (lue kirja "vesi kannattaa").

Monella asenne on sellainen, että kaikki puudutukset heti tänne. Ei siihen kipuun ole kukaan kuollut. Minusta luomuna synnyttämisessä ei ole mitään niin kovin kummoista, etteikö sitä kestäisi. Kyllä elimistön omat hormonit asian hoitaa, kun asenne ja rentoutuminen ovat oikeita. Ei kannata jäädä sinne sänkyyn panikoimaan ja tarraamaan sängynjalkaan vaan kävellä rauhassa, lillua ammeessa tai mikä nyt ketäkin siinä auttaa. Sektiota nyt en ihan luomuna kokeilisi ;)

Minulla ponnistusvaiheet ovat olleet nopeita ja on vain ollut suuri helpotus päästä ponnistamaan, ei siinä ole enää kipua tuntunut.



Ekassa alatiesynnytyksessä sain epiduraalin, kun olin 4 cm auki. Puudutus ei ehtinyt vaikuttaa, kun loppu menikin nopeasti ja vauva oli syntynyt puolen tunnin kuluttua piikittämisestä.



Toisella kerralla olin toivonut spinaalipuudutusta, kun edellisellä kerralla puudutuksen vaikutus jäi saamatta, mutta sitä ei ehdittykään antaa. Aukeaminen 4cm ->10cm ja ponnistusvaihe olivat ohi kymmenessä minuutissa.



Omien kokemusten perusteella uskon jo, että minulle puudutukset ovat ihan turhia, kun synnytykset sujuvat niin nopeasti ja tuskat kestävät vain hetken.

ottamaan puudutuksen, koska se kesti yli pari vuorokautta. Toisessa synnytyksessä kävelin ulkona niin pitkään, että mies pakotti minut sairaalaan sisälle. Olinkin sitten hyvin auki ja puolessa tunnissa vauva syntyi ilman kivunlievitystä. Seisovassa asennossa avautuminen tapahtui nopeammin ja kyllä hetken kestää kovia kipujakin. Lämpöpussia pidin alavatsalla ja hyvin meni. Suosittelen, auttaa ponnistamaan nopeammin.

jäi puudutus saamatta kun tulin niin myöhään sairaalaan, että kohdunsuu oli jo lähes täysin auki. Itse tilanteessa kaipasin sitä kyllä, mutta jälkikäteen ajateltuna menihän se ilmankin. Anna tilanteen päättää puolestasi, parempi ettei suunnittele liikaa etukäteen ettei tule pettymyksiä...

-ensimmäinen oli nopea,helppo synnytys

-toinen oli pitkittynyt (siitä syystä ei tullut lääkkeitä) vauvan pää oli väärässä asennossa myös

-kolmas oli helvetillinen syöksy,siinä ei keritty mitään antamaan



jälkikäteen ajateltuna ihan ok,tässä kolmannessa luulin,etten selviä,mutta näköjään selvisin :))