Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten saada lapsi lopettamaan monologit?

Vierailija
04.05.2009 |

Lapseni on jo pitkään ollut sellainen, että rupeaa selittämään pitkiä juttuja muille ihmisille, erityisesti kavereittensa vanhemmille, eikä osaa huomata / ottaa huomioon sitä, etteivät nämä välttämättä aina jaksaisi kuunnella. Olemme keskustelleet tästä lapsen kanssa moneen otteeseen vuosien varrella (nyt 5v:) mutta asia ei vain mene perille. Onhan se kivaa, että on seurallinen, mutta sosiaalisiin taitoihin kuuluu toisten huomioonottaminen, ja sitä ei lapsi hallitse. Olen moneen kertaan yrittänyt saada hänet tajuamaan, että perheet voivat haluta ulkoilla välillä ihan keskenään tai vaikka siirtyä pihan poikki autoonsa kuuntelematta pitkiä pätkiä lapseni juttuja.



Koen hänen huomionkipeytensä täysin sietämättömänä, ja sitäpaitsi käsittämättömänä, koska hänellä ei ole kotona todellakaan huomiost a puutetta.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
04.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnen tällaisia aikuisiakin, ja ihme kyllä he eivät usein ole moksiskaan, vaikka toinen osoittaisi melko selvästi, ettei juurikaan välittäisi kuunnella... Ehkä tällaisilta moottoriturvilta vain puuttuu jokin tilannetajuun liittyvä käsitys. Moni vaan nauttii siitä, että saa höpötellä, eikä välttämättä odotakaan sen kummempaa vastakaikua...?



Jos lapsesi on kielellisesti noin lahjakas, voisiko häntä ohjata lukemisen ja kirjoittamisen pariin, näytelmäkerhoon tai johonkin toimintaan, jossa hän pääsee hyödyntämään vahvaa verbaliikkaansa?



Voisiko lapselle myös varovasti sanoa: y"ritäpä kertoa asia vähän lyhyemmin", "silloin kun ihmiset ovat selvästi lähdössä jonnekin ei heitä saisi pidätellä tarinoimalla kovin pitkään" yms. Kauniisti sanomalla ja konkreettisia esimerkkejä kertomalla lapsi pystyy kyllä 5-vuotiaana ymmärtämään yllättävän paljonkin.



Onko lapsi muuten ainut lapsi? Sellainenhan nauttii usein aikuisten seurasta ja kokee hyvin luontevaksi ja mukavaksi kommunikoinnin heidän kanssaan.

Vierailija
2/4 |
04.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on pian 5 vuotias poika perheessä ja harrastaa tuota samaista ahdistelua. Minä olen pitänyt sitä lähes normaalina ja yrittänyt kestää vaikkakin onhan se välillä harmillista. Minusta se osoittaa lapsen luottamusta toisiin ihmisiin ja sosiaalisuutta. Parempi näin(minusta) kuin että lapsi oleilisi tuppisuuna, mikä on mielestäni säälittävää joissakin tapauksissa. Teillä on avoin ja ulospäin suuntautunut reipas lapsi jolla on itsetunto kohdallaan. Toivottavasti naapuritkin sen suvaitsevat. Ehtiihän sitä vielä myöhemällä iällä kainostella ja nieleksiä sanoja. Ei taida huomion puuteesta tuollainen käyttäytyminen johtua. Meidän 5 vuotias ei ole vielä koskaan ollut hoidossa, kuin korkeintaan tunnin kerrallaan ja silloinkin mummo hoitanut. Päivät hän saa huomiota ja rakkautta. Yrittäkäämme kestää ja josko toiset ovat erimieltä niin olisipas hauska kuulla mielipiteitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
04.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sun pitää selittää hänelle yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti niitä merkkejä, jotka kertovat, ettei toinen nyt jaksa kuunnella. Tarpeen vaatiessa sopia koodi, jolla sinä keskeytät jutun niin että muut eivät huomaa.



Näin meillä selvitään tästä, kun meidän as-lapsi sortuu tuohon monologin pitoon. Kyllä hänkin TIETÄÄ, että muita ei välttämättä kiinnosta, mutta hän vaan olettaa,että juuri tällä kertaa muita kuitenki kiinnostaa. Kun ei osaaa katsoa, että milloin kiinnostaa ja milloin ei. Se on kanssa vina opeteltava ja kaikille se oppi ei synny opettamatta!

Vierailija
4/4 |
04.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika meilläkin, ikäkin täsmää eli vajaa 5 v. Puhui jo 1,5-vuotiaana pitkiä, selkeitä lauseita ja iän myötä "monologit" vain pidentyneet. Puhuu itsekseen, puhuu vanhemmilleen, puhuu siskolleen, puhuu tutuille, puhuu tuntemattomille; pälätys alkaa kun saa silmät auki ja lakkaa kun nukahtaa illalla. Siinä välissä, koko hereilläoloajan, kysymysten ja selostamisen tulva on loputon. Pari kertaa olen luullut hänen puuhailevan - kerrankin hiljaa - omassa huoneessaan, ja sitten olenkin huomannut, että poika on avannut huoneensa ikkunan ja huhuilee pensasaidan yli naapurille, jota emme siis tunne lainkaan, "mitä setä puuhaa".



Vaikka rakas pieni moottoriturpani on kieltämättä välillä hitusen rasittava, minua tämä piirre ei sinänsä ärsytä saati huolestuta. Päinvastoin olen samoilla linjoilla kuin toinen sinulle vastannut kirjoittaja eli minun mielestäni sosiaalisuus ja puheliaisuus ovat toivottavampia ominaisuuksia ihmisessä kuin suomalaisille niin tyypillinen kyvyttömyys jutusteluun. Yleensä ihmiset sitä paitsi suhtautuvat poikaamme hyvin, eli hän saa uusia tuttuja lähes joka kauppa- ym. reissulla ja yllättävän monet ihmiset antautuvat pojan kanssa pitkiinkiin keskusteluihin vaikkapa ostoskorinsa sisällöstä.. Ja meilläkin on panostettu siihen, että lasten kanssa juteltaisiin mahdollisimman paljon, heitä kuunneltaisiin, kysymyksiin vastattaisiin ajatuksella jne. eli minäkään en usko, että kyse olisi huomion puutteesta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi seitsemän