30-vuotias nainen soittaa joka päivä isälleen
Onko normaalia, että 30-vuotias, vakituisessa parisuhteessa elävä, lapseton ja työssäkäyvä nainen soittaa joka päivä toisella paikkakunnalla asuvalle isälleen vaihtaen päivän kuulumiset?
Kyseessä on kaverini ja kuulin tästä hiljakkoin. Minusta on kyllä todella outoa..
Kommentit (58)
mä täytän seuraavaksi 50v. Ehkä mun mies rakastaa mua niin paljon että haluaa vaihtaa pari sanaa päivän aikana;D
Toivon vaan, että oma isäni olisi vielä elossa, kyllä soittelisin vaikka sata kertaa päivässä.
vakakupissa loppujen lopuksi enemmän (kumpi on mulle tärkeämpää) : Se että soitin usein vaiko se etten soittanut.
Kun en soita äidille koskaan, en ole kuullut hänestä 18 vuoteen mitään. Elossa on, mutten tiedä missä kunnossa. Teidän mielestä olen varmaan ihan kamala ihminen. Eikä hän ole lapsianikaan nähnyt koskaan.
Kun olen tällä lailla saanut välit olemattomaksi, niin en ole ainakaan läheisriippuvainen mistään. Jotenkin tuntuu, että olen menettänyt hirvittävän paljon kaikkea kivaa mitä muilla on sukulaistensa kanssa.
suuntaan. Jos ei äitisi ole viitsinyt sinusta kysellä, niin ei kai se sinunkaan asiasi ole hänen peräänsä soitella. Minä soittelen äidilleni kerran päivässä ja äiti takaisin muutaman kerran päivässä. Läheisiä kun ollaan toisillemme. Oma äitini ei koskaan isäänsä tavannut, vaikka isänsä eli yli 90 vuotiaaksi. Ei kumpaakaan kiinnostanut toistensa olemassa olo.
Kun en soita äidille koskaan, en ole kuullut hänestä 18 vuoteen mitään. Elossa on, mutten tiedä missä kunnossa. Teidän mielestä olen varmaan ihan kamala ihminen. Eikä hän ole lapsianikaan nähnyt koskaan.
Kun olen tällä lailla saanut välit olemattomaksi, niin en ole ainakaan läheisriippuvainen mistään. Jotenkin tuntuu, että olen menettänyt hirvittävän paljon kaikkea kivaa mitä muilla on sukulaistensa kanssa.
usein aamukahvilta kun ollaan molemmat aamuvirkkuja kiva höpötellä jonkun kanssa kun käy tupakalla..
ihanaa, että ihmiset pitävät toisistaan huolta ja haluaa vaihtaa kuulumisia. Itsekin soittelen vanhemmilleni (en nyt joka päivä), ja kyselen miten on mennyt. Tuntuu, että nykyään ei pidetä lähimmäisistä huolta. Sitten löytyy näitä "raatoja", jotka ovat olleet tyyliin kuukausia kuolleena, vain koska kukaan ei välitä.
Esim jos yhdessä puhelussa oli puhetta, että vaikkapa joku ruokaohje on kateissa, kun se löytyy, saatan pirauttaa ihan vaan kertoakseni, että nyt se ohje löytyi.
Minusta on paljon omituisempaa se, että omien vanhempien kanssa puhutaan korkeintaan jotain kerran viikossa!
Ja olen parin vuoden päästä 40v. Oma perhe ja lapsia on (ne lapsetkin muuten puhuvat mummon kanssa joka päivä puhelimessa).
yleensä se on äiti ja tytär-juttu, mutta tiedän monia eri-ikäisiä naisia, jotka puhuvat vanhemmilleen päiviittäin, ehkä jopa useamman kerran.
Olisipa ihanaa jos omille vanhemmilleen voisi soitella!! Omani ovat niin "ei-minulaisia", välit korrektit, ja välttelevät. :(
Äitin kanssa soittelen ehkä kerran kuussa, isän kanssa kerran viikossa.
t. N37
ja yksi kolmikymppinen aloittaa joka ikisen työpäivänsä soittamalla ensin äidilleen ja vaihtamalla kuulumiset. Ja toinen työkaveri, kohta 60v, taas soittaa joka päivä kerran päivässä tyttärelleen.
Ja mulle taas äitini soittaa aika usein päivällä, kun olen töissä, ei kyllä ihan joka päivä. Mitä nyt tunnen aikuisia naisia, niin käsittääkseni kyllä aika moni, ellei peräti suurin osa, puhuu äitinsä kanssa päivittäin. Tuosta en kyllä tiedä, että kuinka yleistä on soittaa isälleen joka päivä. Ehkä tämä ap:n kaverin äiti on kuollut? Tai sitten isä on puheliaampi kuin äiti.
salainen tarkoitus on tietysti myös vahtia, että mummo on hengissä ja pystyssä eikä kohtauksen saaneena jossain saunan ja eteisen tai oven ja postilaatikon välillä. ELi me kaikki soitellaan sinne ja jos ei saada kiinni, joku lähtee aina katsomaan...
että minä naimisissa oleva useamman lapsen äiti TAPAAN äitiäni useamman kerra viikossa? (hih. naurattaa vastaukset jo valmiiksi)
äidille 56v ja minä 29v soitan joka päivä äidilleni :)
me ollaan ymmärretty mikä on tärkeää elämässä :)
isällä parantumaton, paheneva sydänvika
Mä myös lähes päivittäin puhun äitini kanssa, isän kanssa n. 3 kertaa viikossa.
Mun mielestä siinä ei ole mitään outoa. Olen tosi onnellinen, että meillä on näin hyvät välit. Muualla maailmassa suomalaisia pidetäänkin urpoina... eivät puhu edes vanhemmilleen ja muuttavat mahdollisimman kauas heistä heti täysi-ikäisinä. Sitten itketään kun mummot ja papat ei hoida lapsia.
syitä siihen on monta
- isä on mun ainoa vanhempi, äiti kuoli jo 8 vuotta sitten
- isä auttaa mua tosi paljon vanhempien lasten hoidossa nyt kun olen viimeisilläni raskaana
- aina on jotain pientä konsultoitavaa, milloin joku remonttihomma, työkalun lainaus, lastenvahtikeikka tai sitten sovitaan esim. isän vanhempien lääkärissä käyttämisestä tai isällä on kysyttävää jostain kodinhoidollisesta asiasta tms.
ja ikää mulla on kohta 34v. Olen siis naimisissa ja lapsia on 3, neljäs tulossa. Mun isä on ollut kiinteästi osa meidän perhettä aina, ja mm. hoitanut kaikkia meidän lapsia vauvasta asti että olen päässyt hoitovapaalla tekemään keikkatöitä.
Muutenkin meillä suvussa on tapana pitää hyvin tiiviisti yhteyttä keskenämme.
VARSINKIN jos isä on yksinäinen/hänellä on jokin sairaus. Monelle ihmiselle AINOA kontakti on kaukaisen sukulaisen joulukortti kerran vuodessa ja kaupan täti jolle pari sanaa vaihtaa kerran viikossa: -muuten on vain tv seurana :(
Moni myös soittaa kerran päivässä siksi, että tietää läheisen olevan kunnossa. Jos vaikka kaatuu ja ei pääse itse hälyttämään apua, niin kerran päivässä soittamalla TIETÄÄ ettei se läheinen ainakaan vuorokautta pidempään makaa avuttomana lattialla...! On eri asia olla 24h lonkka murtuneena lattialla kun muutama päivä tai pidempään...
ei kylläkään ole alkoholiin koskenut 10 vuoteen. Silti aina pelottaa jos yksin ollessa sortuisikin. Ehkäpä ystäväsi tekee "tarkistussoittoja"?