Kerran petturi -aina petturi?
Tätä kysymystä olen kovastikin pohtinut viime aikoina. Miehelläni on siis ollut jonkintasoinen suhde jo pidempään. Sain itse tietää asiasta tämän toisen naisen mieheltä. Suhde on lähinnä ollut viestien lähettelyä, tiiviitä keskusteluja ja kännistä pussailua yhteisissä illan vietoissa. Miehelle ei ole tuottanut vaikeuksia lopettaa tuon pelin pitoaan. Itseasiassa asian tultua julki meillä on mennyt paremmin kuin pitkään aikaan. Olemme olleet yhdessä lähes 15v ja rakastan miestäni todella. Haluaisin ainakin uskoa, että tämä suhdekuvio oli ainutkertainen asia meidän elämässämme.
Mielipiteitä?
Kommentit (19)
juttuihin. tiedän monia jotka tosiaan on parantanut tapansa, mutta myös monia jotka on jatkanut ihan samalla linjalla. sanotaanko näin: sellainen pettää helpommin uudestaan, joka on pettänyt selvinpäin.
Minä olen antanut miehelleni pettämisen anteeksi, mutta niin on hänkin minulle. Itse en ole tilannetta toistanut ja vilpittömästi uskon siihen, ettei hänkään.
En mäkään ennen uskonut, mutta kun mies petti 10 vuoden tauon jälkeen, niin uskottava se on, että ainakin joihinkin tuo sanonta pätee.
95% pettää uudestaan ja 5% on niitä, jotka ei. Siitä voit päätellä asiaa omassa mielessäsi. 1/20 on siis todennäköisyys, et miehesi kuviot tuohon loppui. 19/20:stä se jatkuu ennemmin tai myöhemmin.
Tuon melban kommentin perusteella taidan siis olla lähinnä hyväuskoinen hölmö. Niin kovasti vaan haluan, että avoiliittomme edelleen hyvänä jatkuisi. Tämä asia taitaa kuitenkin enemmän olla mieheni käsissä kuin omissani.
ap
Miehille pettämisessä on kyse eri asioista. Uskon että nainen voi todellakin pysyä päätöksessään olla pettämättä, mutta (kyseinen) mies(tyyppi) on enemmän viettiensä viemä. Tämänkaltaiset miehet tulevat pysyvästi riippuvaiseksi valloittamisen aiheuttamasta mielihyvästä.
vaikka miehesi ei olisi sinua koskaan pettänytkään, niin voisihan hän silti tilastojen valossa sinua tulevaisuudessa todennäköisesti pettää. Joten se riski on AINA olemassa, että toinen pettää. Pitää vaan luottaa ja rakastaa kunnes toisin todistetaan :)
Minä väittäisin että sanonta pitää paikkansa. Kun on kerran rajan ylittänyt, seuraavalla kerralla kynnys paljon matalampi...
Olen seurustellut miehen kanssa, joka oli vaimoaan pettänyt vuosia. Kertoi, että liitto oli ollut jo "ohi", mutta vaimo ei halunnut eroa. Erilliset elämät => lupa pettää. Mulle sanoi, että se vaihe oli ohi, eikä enää ole tarvetta pitää useampaa naista samaan aikaan.
Luotin jonkin aikaa mieheen, jossain vaiheessa vaistoni sanoivat, että ehkä ei kannata luottaa. Tilanteen tullen kurkkasin miehen puhelinta ja aika selkeää tekstiä sieltä löytyi: joltakin naiselta viesti, jossa mainittiin sanat "rakas" ja "tuletko tänään". En oikein tiennyt, miten olisin tilanteeseen suhtautunut ja tilanne jatkui suht ennallaan jonkin aikaa. Sitten en enää kestänyt, vaan kävin uudelleen puhelimen kimppuun: samana iltana, ennen miehen tuloa luokseni hän oli soittanut neljälle naiselle! Siinä sitten käytiin keskustelua luottamuksesta, mutta mies ei myöntänyt mitään. Suhde päättyi.
Ajattelisin niin, että kerran voi antaa anteeksi - erityisesti, jos kyseessä on pitkä suhde ja ehkä lapsiakin. Jos tilanne toistuu, niin sitä ei enää voi anteeksi antaa. Tai voi tietysti, jos itse pystyy tilanteen kanssa elämään. Kyllä sen sitten tietää, kun mitta on täysi.
Miehille pettämisessä on kyse eri asioista. Uskon että nainen voi todellakin pysyä päätöksessään olla pettämättä, mutta (kyseinen) mies(tyyppi) on enemmän viettiensä viemä. Tämänkaltaiset miehet tulevat pysyvästi riippuvaiseksi valloittamisen aiheuttamasta mielihyvästä.
Kyllä mieskin voi oppia virheistään. Esim minä petin kerran vuosia sitten ja päätin että en tee sitä toistamiseen. Tapauksesta on 21 vuotta ja päätös on pitänyt.
Totta mooses teillä nyt menee paremmin kuin pitkiin aikoihin! Mies tekee nyt niin kuin "pitääkin", lepyttelee ja huomioi.
Itseasiassa moni pettäjä pettäessään huomioi puolisoaan entistä paremmin. Liekö sitten kyse tunnontuskista vai mistä?
Onhan noita pettämiskaavan toistajia nähty, esim. A. Harkki joka on nostanut kytkintä suunnilleen aina kun joku "parempi" on ilmestynyt kuvioihin.
Toisaalta kaikki me ollaan erilaisia, että miksikäs ei teillä voisi olla mahdollisuutta onnistua. Pystytkö luottamaan? Jos pystyt, niin hyvä. Sinähän sen ratkaisun kanssa elät.
Tsemppiä ja toivon todella, että onnistutte!!!
Toisaalta minun katsannossani ap:n mies ei ole lainkaan ollut petturi. Minun liitossani tuollainen käytös on sallittua, joskaan ei suositeltavaa. Hyväksyn, että ihastumisia sattuu, mutta suhde syntyy vasta yhteisten öiden ja yhteisten tulevaisuudensuunnitelmien myötä.
Olen antanut petturille anteeksi ensimmäisessä avioliitossani. Se oli iso virhe, joka pelkästään pitkitti eroa usealla vuodella. Mies nimittäin katui ja uskoimme molemmat, että hän pystyisi "parantamaan tapansa", mutta niin ei käynyt.
liki 15 vuoden ajan. Vaimo oli kai tietoinenkin tästä, mutta roikkui silti liitossa. Petti minunkin kanssani ja myöhemmin erosi. Olemme olleet 24/7 yhdessä jo pari vuotta ja kun kumpikin on löytänyt toisistaan sen oikean, ei ole mitään tarvetta enää katsella muita:)
Toivottavasti sanon saman vielä 40 vuoden päästäkin;)
Eli pääsääntöisesti petturi on aina petturi. Mutta ilman muuta joukkoon mahtuu aina niitäkin, jotka tekevät virheen kerran, kauhistuvat siitä niin, että käynnistävät itsetutkiskelun, ja päätyvät itsetuskiskelun kautta lopulta viisastumaan niin, etteivät enää tee sitä uudelleen.
Mutta vaiempi on sitten tietää kuka pettäjistä on juuri se, joka on ihan oikeasti tutkiskellut itseään ja kuka vain sanoo, ettei aio enää tehdä sitä.
Ap:n kohdalla toivoa on vielä siinä mielessä, että pettäminen ei ole vielä edennyt niin pitkälle, joten tuohon tilanteeseen oma ehkä mahdollista löytää anteeksiantoa. Mutta luottamuspulahan on ilmeinen, ja sen palauttamiseksi pitäisi keksiä jotain muutakin kuin vakuuttelut, ettei noin enää tapahdu.
Itse olen pettänyt monia miehiäni ja aina todennut jälkeenpäin ettei tuo mies minulle oikea voinut sillon olla. Nyt olen suhteessa jossa voin VARMASTI sanoa etten pettäisi. Sen vaan tuntee sisimmässään kun se oikea on siinä, ei voisi tehdä mitään mikä riskeeraisi suhteen tai satuttaisi toista. Joten ei kannata jäädä petturin vaimoksi, eihän voi sinua rakastaa oikealla tavalla jos hän sinua voi pettää!
jos syy korjaantuu niin ehkä ei enää petä. Sitten taas jos kyse on oman egon pönkittämisestä, valloittamisen halusta yms niin luulen että pettäminen jatkuu.
Itsellä ainakin näin.
naimisissa oleva mies jolla ,myös tyttöystävä jota myös petetään uuden tyttöystävän kanssa ja kokoajan etsitään uutta eli ei kauhean suurta luottoa ole miehiin...
ja todellakin lopettanut ne jutut enkä aio koskaan enää pettää ja lupaus on tosiaan pitänyt. En usko noihin "kerran pettäjä, aina pettäjä" -juttuihin.