Hitto,onko muita perheitä, joissa nainen joutuu huolehtimaan lasten harrastuksista?
Ärsyttää, kun talvella ravasin monta kertaa lasten kanssa luisteluradalla, että oppisivat luistelemaan. Ja nyt tyttö itkee, että muut eskarilaiset osaa uida, hän ei, nyt pitäis sitten ravata uimahallissa opettelemassa sitä uintia. Ja lisäksi pitäis pyörällä ajoa harjoitella tiellä autojen seassa, kun omapiha niin pieni.
Miestä ei huvita viedä, kun ei itse luistele, eikä tykkää uimahalleista. Kesällä kyllä järvessä uittaa, mutta vasta heinäkuussa vedet ovat tarpeeksi lämpimät. Ja lisäksi hänellä on töitä kesäisin paljon, ettei kerkeä nuorempaa vahtia sillä aikaa.
On vaan niin vaikea keskittyä opettamaan yhtä, kun toinen lapsi vinkuu vieressä. Viime kerralla meinas hermot mennä, kun pienempi veti vettä henkeensä ja väkisin on menossa altaan syvään päähän...
Miten te muut olette selvinneet näistä opetuksista?
Kommentit (18)
vaan saan huolehtia. Yksinhuoltajana ei ole muita kuin minä huolehtimassa, mutta minusta se on ilo eikä mikään rasite vaikka joskus onkin rankkaa oman jaksamisen kanssa. Asennekysymys.
kun pihassa ajaa hyvin, mutta tien vierustaa ei, pyörätietä ei ole. Ajaa tien vierustaa, jos minä juoksen vierellä ja otan kiinni, jos ojaan meinaa mennä. Hankala siinä on toista lasta vahtia, joka ajaa apupyörillä ja ei usko,menee vaan täysillä eteenpäin. Autoja tässä ajaa paljon. Helppohan se olis pyörätietä pitkin antaa mennä lujaa
Luistelu on sujunut hyvin, ulkoradalla, vaikka itse en luistelekaan. Pari eka kertaa meni taluttaessa, mutta siitä lähti hyvin sujumaan. Ja 10 km on lähimmälle luisteluradalle.
Uiminen on hankalaa, kun uimahalli on just silloin kiinni, kun mulla ei töitä. Uimakouluun ajattelin ilmoittaa, mutta ei kuulemma halua..
koska meillä mies on sitä mieltä,e ttei lasten tarvitse harrastaa eikä osata noita taitoja. Mutta en mä tiedä, "joudunko" huolehtimaan niistä. kaipa se joku oma valinta on. Mä olen vlainnut, että mun mielestä lapset tarvii harrasteita jms.
Voin kyllä tulevaisuutta silmällä pitäen kertoa sulle, että tuo systeemi etenee myös kouluun. Meillä minä olen se, joka valvoo läksyt ja opettaa asiat jos koulussa ei ole mukana pysytty. Mies saattaa jopa luvata opettajalle, että kotona opetetaan, ja minulle, että teettää harjoituskokeita tms ennen koetta, mutta oikeasti se istuu ja katsoo telkkarista simpsoneita...
kärsivällisyydellä.
aina en ole ottanut kaikkia lapsia mukaan uimahalliin.
oikea asenne, ei pakko auttaa paljon. Ainakin minulla on hauskaa kun touhuan lasten kanssa. Ilomielin kuskaan ja touhuan lasten kanssa.
Toki olihan se välillä rankkaa olla ainut aikuinen esim uimahallissa kun vanhin oli 8v ja seuraava 5v ja 3v ja 1v
jos mitään ei huvita niitten kans tehdä?? Paikkakunnallasi saattaa olla uimakouluja ja talvisin luistelukoulu. Vie lapsesi sinne, vai onko se kuljettaminenkin niin vaikeeta?
Mua ärsyttää jo tarpeeksi sekin kun ilmoitan lapset harrastuksiin, soitan uimakoulut ja huolehdin varusteet. Sitten viikottain muistutan, että muista tiistaina viedä poika jalkapalloon jne. Jos ole töissä ja en muista sanoa, niin eipä mies lapsia mihinkään vie... Ja kun olen muistuttanut, niin illalla alkaa puhelurumba töihin: "missä on nappikset? missä balettipuku?" ja ennen kaikkea joka viikko: "moneltako se oli?" Luistelemaan ja hiihtämään mennään tasan meikäläisen aloitteesta ja vain silloin kun koko perhe menee.
Meillä on lapset käyneet luistelukoulussa, mutta muun olemme itse yrittäneet opettaa.
jos mitään ei huvita niitten kans tehdä?? Paikkakunnallasi saattaa olla uimakouluja ja talvisin luistelukoulu. Vie lapsesi sinne, vai onko se kuljettaminenkin niin vaikeeta?
Meidän tyttö 7v ei osaa vielä ajaa ilman apupyöriä ja mun pitäisi yrittää häntä opettaa ja juosta polkupyörän perässä. Hiukka vaikeeta vaan mennä jonnekin tielle kun on myös tuo 3v vahdittavana... Mies paljon töissä nyt kesisin, joten opettelu jää mun kontolle.
Sama on kyllä uimisenkin kanssa. Mielelläni menisin uimahalliin mutta sekin hankalaa yksin kolmen uimataidottoman lapsen kanssa. Mies ei pidä uimahalleista yhtään!! No meressä tai järvessä sentään ui kesisin joten sinne suuntaamme kai sitten...
Onneksi miestä sentään luistelu pikkasen kiinnostaa ja sitä saimme opetettua lapsille nyt talvella. Sama hiihdon kanssa.
Mutta ei mies mikään liikunnallinen ole joten kyllä kaikki palloleikit yms. jää mun kontolle.
Haluan lapseni oppivan liikkumaan monipuolisesti vaikka vanhemmat eivät.
Mies ei tunnut tajuavan yhtään, että lapsen ei todellakaan oo kiva mennä kouluun, jos ei osaa hiihtää, luistella, pyöräillä, uida. kun kaikki muut kuitenkin osaa ne hommat. No meillä nyt muutenkin kaikki lasten kasvatus on mun vastuulla, joten nää taitojen oppimiset kuuluu sitten kanssa siihen kastiin. Mutta sain miehen sitten kevättalvella sentään suostuteltua, että kävivät kahden viikon aikana edes muutaman kerran ladulla, ja kyllä se hiihtäminen siitä pikkiriikkisen alkoi sujumaankin. Onneksi vielä yksi talvi ennen eskaria.
Täh!? Mitä sä sitten TEET lasten kanssa?
Mä oon ihan alusta asti käyny lasten kans uimahallissa (koska itsekin haluan käydä), luistelemssa (koska itsekin haluun käydä), pyöräilemässä (koska itsekin haluun käydä), hiihtämässä (koska itsekin haluun)... Et kai sä itse harrasta ja jätä lasta hoitajalle!? MEillä on siis uitu, vauvat mukana kainalossa ensin, pyöräilty, lapsi istuimessa ensin... Mun omana elämään kuuluu harrastaa tällaisia arkiliikuntoja ihan luonnostaan, joten lapset on oppineet ne ihan luonnostaan siinä sivussa.
Mulla lapsia 3 neljän vuoden sisällä syntynyttä. ENkä tarvii miestä mukaan.
MIes sitten tekee remonttia (lapset oppii siinä sivussa poran, sahan, vasaran jne käytön), korjaa autoa (lapset oppii vaihtaa renkaita jne siinä samalla). Mun kanssa ne tekee ruokaa, leipoo, siivoo...
Miks kaikesta pitää tehdä niin vaikeata? Eikö lapset opi itsestään, kun ensin tekevät vanhempien kanssa yhdessä!?! Molemmilla vanhemmilla omat vahvuudet. Kylälhän sä voit mennä yksinkin lasten kans. MIehes sit tykkää varmaan tehdä vähän erilaisia asioita lasten kans. Se on vaan rikkaus!!!
mukavaa, mitä lasten kanssa harrastetaan! EIhän sen nyt mitään pakkopullaa pitäisi olla kummallekaan, ei vanhemmalle eikä lapselle.
Jätä pikkusisarus isälle kotiin ja lähde isomman kanssa uimahalliin. Opettelette vähän uimista ja lisäksi lillutte lämpimässä altaassa ja saunassa, syötte vaikka jätskit päälle.
Joskus on kyllä vaikea minunkin lähteä liikkeelle, mutta se on sama yksinkin: lenkille on joskus rasittava lähteä, mutta kun vain lähtee, niin sitten onkin hauskaa.
Usein nämä miehet, jotka ei huolehdi lasten asioista, ei huolehdi sitten mistään muistakaan perheen _yhteisistä_ asioista. Mä hoidan lasten harrastukset ja kaiken muunkin(remontointi, autot, puutarha, normaalit arkirutiinit jne). En mäkään tarvitse miestä näihin kuvioihin, mutta herää kysymys mihin sitä miestä sitten tarvitaan. Mutta se onkin sitten taas jo toinen juttu...
Mulla lapsia 3 neljän vuoden sisällä syntynyttä. ENkä tarvii miestä mukaan.
MIes sitten tekee remonttia (lapset oppii siinä sivussa poran, sahan, vasaran jne käytön), korjaa autoa (lapset oppii vaihtaa renkaita jne siinä samalla). Mun kanssa ne tekee ruokaa, leipoo, siivoo...
Miks kaikesta pitää tehdä niin vaikeata? Eikö lapset opi itsestään, kun ensin tekevät vanhempien kanssa yhdessä!?! Molemmilla vanhemmilla omat vahvuudet. Kylälhän sä voit mennä yksinkin lasten kans. MIehes sit tykkää varmaan tehdä vähän erilaisia asioita lasten kans. Se on vaan rikkaus!!!
[/quote]
Mies on opettanut lapset pyöräilemään, luistelemaan, pelaamaan futista ja uimaan ym. Lapset eivät edes kysyisi minua sellaisiin puuhiin...Myös läksyjen tekemisiin tai kouluongelmiin kysytään meillä aina isää. Äiti kelpaa sen sijaan askartelemaan, leipomaan tai auttamaan siivoamisessa...niin ja tietenkin mukaan ostoksille!
Ap, löytyykö mieheltäsi muita osa-alueita kuin se urheilu, joiden avulla hänkin voisi osallistua enemmän lasten kanssa yhdessäoloon?
Meidän tyttö 7v ei osaa vielä ajaa ilman apupyöriä ja mun pitäisi yrittää häntä opettaa ja juosta polkupyörän perässä. Hiukka vaikeeta vaan mennä jonnekin tielle kun on myös tuo 3v vahdittavana... Mies paljon töissä nyt kesisin, joten opettelu jää mun kontolle.
Sama on kyllä uimisenkin kanssa. Mielelläni menisin uimahalliin mutta sekin hankalaa yksin kolmen uimataidottoman lapsen kanssa. Mies ei pidä uimahalleista yhtään!! No meressä tai järvessä sentään ui kesisin joten sinne suuntaamme kai sitten...
Onneksi miestä sentään luistelu pikkasen kiinnostaa ja sitä saimme opetettua lapsille nyt talvella. Sama hiihdon kanssa.
Mutta ei mies mikään liikunnallinen ole joten kyllä kaikki palloleikit yms. jää mun kontolle.
--- Häntä ei vain kiinnosta tällaiset liikunnalliset jutut yhtään. Ei itsekään juuri tee mitään. No pyöräilee kyllä jonkin verran lasten kanssa. Mutta muuten tekee kyllä paljon muuta lasten kanssa koko ajan, mm rakentelee kaikenlaista.
Meillä asiaa ehkä hankaloittaa vähän se, että kaksi vanhinta lasta ovat nähtävästi perineet isän laiskuuden eikä heitä juuri kiinnosta mitkään pallottelut tai juoksut.... Joten jokaiseen asiaan saan painostaa niin hemmetisti ennen kuin lapset edes suostuvat. Eri asia olisi jos olisivat innosta kirkuen aina menossa jokaiseen uuteen asiaa mukaan! Esim. viime kesänä yritin pelata sulkapalloa pojan kanssa ja siitäkin tuli vain hammastenkiristystä...
Lisäksi toi 7-v tyttö on ääniyliherkkä joten mihinkään uimahalliin en olisi voinut häntä edes aikaisemmin viedä. Uimahalleissa kun kaikuu tunnetusti..
No ei kai auta kun yrittää vaan opettaa. Kaikki aikanaan ja kyllä kai pikkuhiljaa oppivatkin. Eikä se niin kamalaa ole jos ei lapsi osaa uida tai luistella kouluun mennessäkään. Ei ole takuulla ainutkaan!
Ostakaa sellainen kellukepuku, löytyy ainakin Intersoprtista, eikä ole kallis. Meillä pojat oppivat uimaan noiden avulla viime lomareissulla ilman sen kummempaa opetusta. Tässä myös linkki, mistä näkee millainen puku on: http://www.varuste.net/tuotetiedot2.asp?_prodid=18936&nimi=Arena+Learn+…
Käsikellukkeet ovat opettelussa pahasti tiellä ja ulkomailla tuo puku osaltalaan suojaa kivasti selkää auringolta. Suosittelen.
meillä on 3 vilkasta poikaa ja on vaan todettava,että ne pitää väkisinkin mamman liikkeissä vaikkei aina jaksaisi,mutta sitähän tämä vanhemman rooli on--antaa malleja--hyviä malleja tai maata sohvalla sipsipussi kainalossa
Välillä kaikki yhtäaikaa uimahallissa tai rannalla ja välillä vaan toinen vanhempi lapsen/lapsien kanssa.
Luistinradalla taisin olla minä enemmän, mutta mies taas "opetti" lapset ajamaan ilman apupyöriä.
Maksullisissa harrastuksissa kuskataan molemmat. Minä vien yleensä tyttöä ja isä poikaa, johtuen aikatauluista. Hyvin on mennyt!