Töissäkäyvät perheet; mitä te TEETTE lasten kanssa iltaisin?
Liittyy vähän tuohon päivähoitopäivänpituus -kauhisteluun; mutta mitä te teette lasten kanssa iltaisin?
Nimittäin meillä toisen vanhemman kotiaika menee kyllä aika tarkkaan kotihommiin; kotiintullessa ruoanlaitto, sitten syöminen ja sitten keittiön raivaaminen. Siinä sivussa lapset leikkii ja ruokaillessa vaihdetaan kuulumisia. Iltaruoan jälkeen vanhemmat yleensä istahtaa olohuoneeseen ja lukee lehtiä ( meillä ei ole telkkaria); lapset puuhaa joko omissa huoneissaan tai olohuoneessa, joskus tehdään esikoisen läksyjä tms. Sitten alkaakin jo olla iltapala-aika, iltapesut ja iltasatu. Näin valoisaan aikaan saatetaan myös puuhata pihalla jotain -vanhemmat puutarhassa/ projekteissa ja lapset "siinä sivussa" muttei kuitenkaan ohjatusti. Aika monena iltana jollakulla perheestä on joku harrastus iltaruoan jälkeen tai toinen vanhempi tekee pidemmän päivän. Ja joka väliin riittäisi siivoamista, pyykinkäsittelyä yms kotihommaa sisällä tai ulkona.
Mutta pointti tai kysymys on siinä, että pitääkö lasten kanssa siis koko ajan puuhata jotain "lasten ehdoilla" / leikkiä ohjatusti että täyttäisi palstastandardit?
En muista että lapsuudessanikaan vanhemmat olisivat koskaan leikkineet meidän kanssa, kyllä ne leikit piti itse keksiä. Jos ei keksinyt mitään tekemistä, niin äiti "keksi" jotain siivoamista tms. Ei ehkä hyvä malli, mutta siihen olen itse kasvanut...... nykyperheet tuntuu "leikittävän" lapsiaan koko ajan..?
Kommentit (23)
kunnes on aika tulla sisään syömään ja pesulle. Sen jälkeen leikkivät puolisen tuntia, tunnin yhdessä ja nukkumaan! IHANAA!
Talvisin ei sitten olekaan niin helppoa. Mutta tuolloin lapset taas kyläilevät puolin ja toisin, joten eipä siinäkään meille vanhemille hirvesti "viihdyttämisen" tarvetta jää.
ja teen vain 6h päiviä. harrastan ennen lapsien hakemista jos mahdollista, kerta pari viikkoon tarvitsen lisää aikaa kuntoilulle, ja kotityöt, puutarha, ruoka vie aikaa.
Miehellä on omat projektinsa, ei me leikitetä lapsia juurikaan arkisin.
Isä ja lapset ovat kotiutuneet klo 15.30. He ovat syöneet ja leikkineet jne.
Kun minä tulen, kolmasluokkalainen aloittaa läksyjen teon ja esikoululainen tekee omia "läksyjään" (matkii isompaa joka asiassa). Siinä samalla minä syön ja autan läksyissä jos on tarpeen. Kun on hyvä ilma, lapset menevät vielä ulos, ehkä minäkin, isä takulla kun on puutarhahullu.
Kun kaikki tulevat vihdoin sisälle, on iltapala ja pesut jne. Ehkä pelataan erä jotain peliä tai katsotaan telkkaria yhdessä.
Ohjattu yhteisaika on enemmän viikonloppukuttu meillä.
laitetaan ruokaa, syödään, pyykätään tiskataan siivotaan - siis YHDESSÄ lasten kanssa. sitten tehdään läksyjä - meillä on erityislapsi, jonka kanssa jonkun on oltava saman pöydän ääressä tekemässä - neuvoa ei tarvitse, mutta lähellä on oltava. Voi vaikka lukea omia työpapereitaan. Sitten istuskellaan, jutellaan, luetaan, katsotaan telkkaria. Kahtena iltana viikosta on harrastuksia, mutta ei kaikkina. TOinen näistäkin on niin että lapsi menee harrastukseen itse bussilla ja haen töistä tullessani sieltä kotiin. Vanhemmilla meillä ei juuri ole harrastuksia.
Ei siis leikitä koko aikaa eikä mennä lasten ehdoilla, mutta koko perhe on mukana koko ajan.
Keskenään nuo leikkii. Syödään yhdessä ja vaihdetaan siinä kuulumiset.
Ei nuo edes huoli aikuisia mukaan leikkeihinsä.
Korkeintaan joskus viikonloppuisin pelataan jotain yhdessä tai ulkona pelataan jotain ulkopelejä. Kyllä nuo lapset muuten menee siinä sivussa.
Kyllä meilläkin tehdään ruokaa ja pyykätään ja järjestellään mutta aina välissä kerkee lukea kirjan tai ajella pikkuautoilla sillä aikaa kun esim perunat kiehuu. Pihatöissäkin tulee itsellekin mukavia taukoja kun välillä ryhtyy lasten kanssa hippaan tms.
Eiköhän se ole kuitenkin tärkeintä että vanhemmat ovat lähellä ja syli avoinna jos syliä kaipaa. Kyllä vanhemmuuttakin voi mielestäni "ylisuorittaa" antamatta lapselle mahdollisuutta käyttää omaa valtaisaa mielikuvitusta josta ne parhaat leikit kuitenkin kumpuaa.
esikoisen huoneeseen koko perhe, ja kun me muut luemme tai teemme puuhakirjoja esikoinen yrittää tehdä läksyjään.
Yleensä sylikkäin nojatuolissa tai sängyllä, esikoinen kömpii mukaan, kun läksyt on saatu tehtyä. aika kevyet läksyt hänellä yleensä
lapset 3, 6 ja 8. lapset sanovat itse aina että "tiivis tunnelma"
Yleensä jätän keittön raivaamatta ja pyykit pesemättä kunnes lapset nukkumassa.
Ihan tavallista arkea mekin elämme ja siihen kuuluu juuri tuollainen puuhailu. Kotihommia, arkiaskareita, pihapuuhia, harrastuksiin viemistä yms. Olemme kyllä läsnä lapsille ja lapset saattavat osallistua puuhailuun. Saatamme myös laittaa leikit alulle, mutta emme kyllä istu lasten huoneissa koko iltaa leikittämässä.
Itse ajattelen, että tällainen turvallinen kotiarki sopii tarhaa käyville lapsille oikein hyvin, eivätkä he todellakaan kaipaa enää illalla mitään leikitystä. Tarhapäivä on aika ohjelmoitu ja siksi vapaa leikki ja niiden itse keksiminen ovat vain hyväksi lapsille. Jos aikuinen on läsnä ja on saatavilla, niin eiköhän se riitä.
Maanantai ilta toisen lapsen harrastus
Tiistai isän harrastus
Keskiviikko toisen lapsen harrastus
Torstai äidin harrastus
Perjantai kauppailta
Ja toisekseen miten noitten lasten kanssa leikkii kun huitelevat koko ajan kavereitten kanssa välillä meillä välillä kavereilla kesällä patistamme ulos. Oikeasti illat on niin täynnä, että en tiedä miten tässä vielä pitäisi alkaa sylittelemään ja leikkimään lasten kanssa.
Lasten päivät on jo nyt lyhennetty niin lyhkäisiksi kun sen on mahdollista minä vien toisen lapsen eskariin niin myöhään kun on mahdollista ja isä hakee heti kun kerkee eli noin 16:00 no itse kerkeän kotiin vasta vähän ennen kuutta. Eli kun isä lähtee viemään lasta harrastuksiin minä teen kotihommia sillä aikaa.
Mies hakee lapset hoidosta klo 14.30 ja laittaa ruokaa. Sitten katselevat televisiota tai lapset (2x4v) leikkivät keskenään. Minä tulen töistä klo 16. Ensin lapset kertoilevat asioitaan ja sylittelevät kaikessa rauhassa. Sitten syödään iltaruoka. Lapset katsovat kakkosen lastenohjelmat ja sen jälkeen leikitään/pelataan/piirretään/ulkoillaan yhdessä. Joka päivä pyrimme tekemään lasten kanssa jotain yhdessä. Jossain välissä pesen pyykkiä. Kun lapset menevät nukkumaan on vanhempien omaa aikaa, jolloin emme yleensä tee mitään kotitöitä. Meillä onkin usein sotkuista. Viikonloppuisin sitten siivotaan.
vanhempani eivät koskaan leikkineet lasten kanssa, jäivät mieleen ne muutamat kerrat, kun lukivat kirjaa. Kerran äiti tuli katsomaan majaamme. Olisin toivonut, että vanhemmilla olisi ollut aikaa meille, mutta todellakin siinä sivussa oltiin koko ajan.
Minä leikin lasten kanssa joka päivä, joskus vähemmän (työpäivinä), joskus enemmän. Ei todellakaan lasten kanssa tarvitse leikkiä koko ajan, eikä tarvitse mennä koko ajan lasten ehdoilla, mutta minusta aika hurjilta kuulostavat nuo "en ikinä leiki lasteni kanssa". Olisivatkohan silti iloisia, jos joskus leikittäisiin. Ei meillekään tullut lapsena mieleenkään pyytää vanhempia leikkimään, olimme niin tottuneet siihen, että ei vanhemmilla kuitenkaan ole aikaa.
Ulos tai harrastuksiin KOKO perhe. Jos tarvitsee käydä kaupassa, niin toinen vanhemmista käy.JOs on pihahommia, niin teemme niitä porukalla.
Arki-iltaisin ehtii vallan mainiosta vaikka laskettelurinteeseen koko perheellä.
Ennen iltapalaa muutama lautapeli tai telkkarin katselua.
Iltapala yhdessä ja sitten jompi kumpi vanhemmista lukee iltasadun.
Jos me leikitään tai puuhataan jotain lasten kanssa, niin mun on vaikea ajatella että se on ohjattua, nehän on meidän lapsia eikä mitään hoidokkeja :) Mä en oikeasti edes ymmärrä mitä se sana tarkoittaa :) Meille on tärkeää olla yhdessä ja yritetään kanssa rauhoittaa se ilta kun päivät on niin täynnä hälinää.
Jos kotityöt eivät kaadu päälle, yritän kyllä rauhoittaa aikaa ihan vain lasten kanssa olemiseen, sillä he ovat vielä aika pieniä (3 ja 5) ja selvästi kaipaavat läheisyyttäni ja huomiotani iltaisin kun olen kotona. Menen vaikka lasten huoneen lattialle istumaan ja katsomaan kun lapset leikkivät, jos en keksi mitään sen "laadukkaampaa" tekemistä.
vanhempani eivät koskaan leikkineet lasten kanssa, jäivät mieleen ne muutamat kerrat, kun lukivat kirjaa. Kerran äiti tuli katsomaan majaamme. Olisin toivonut, että vanhemmilla olisi ollut aikaa meille, mutta todellakin siinä sivussa oltiin koko ajan.
Minä leikin lasten kanssa joka päivä, joskus vähemmän (työpäivinä), joskus enemmän. Ei todellakaan lasten kanssa tarvitse leikkiä koko ajan, eikä tarvitse mennä koko ajan lasten ehdoilla, mutta minusta aika hurjilta kuulostavat nuo "en ikinä leiki lasteni kanssa". Olisivatkohan silti iloisia, jos joskus leikittäisiin. Ei meillekään tullut lapsena mieleenkään pyytää vanhempia leikkimään, olimme niin tottuneet siihen, että ei vanhemmilla kuitenkaan ole aikaa.
Ihan silloin vauvana leikittiin tyyliin katsopas tässä on palikka, laitetaanpa palikka tähän.
Meillä lapset leikkivät tosi paljon keskenään ja heillä on sellaisia mielettömiä mielikuvitusleikkejä. Joskus menen mukaan ja tehdään vaikka barbeille koti, mikä on hauskaa, mutta sitten se leikki jotenkin kuolee. En ehkä osaa heittäytyä siihen "nyt tää sanois sille että mennään kauppaan". Kun taas lapset leikkivät keskenään, syntyy vaikka minkälaisia leikkejä ja välillä yläkerrasta kuuluu niin hauskoja juttuja että miehen kanssa salaa nauretaan melkein kippurassa.
En kuitenkaan sanoisi ettei meillä ole lapsille aikaa, illalla pienin esim. istuu paljon ihan vaan sylissä ja jutellaan. Lisäksi isompien kanssa on tullut tavaksi pelata erilaisia lautapelejä melkein joka ilta. Ei mielestäni ole välttämättä väen vängällä olla niissä leikeissä mukana jos se ei luonnistu - meillä lapsetkin nauraa ettei äiti osaa leikkiä.
Ja vastauksena ap:n kysymykseen, aika samanlaisissa hommissa meilläkin mennään :)
vuorossa ruoanlaitto ja ruokailu. Sen jälkeen käydään monesti porukalla fillaroimassa, kävelyllä tms. Joskus otamme lapset mukaan salille, pääsevät tuolloin leikkinurkkaukseen katsomaan videoita tai värittämään jne, mutta yleensä salilla käydään miehen kanssa vuorotellen. Iltaisin pelataan myös useasti pelejä lasten kanssa, luetaan kirjoja, leivotaan.
Meillä lapsilla on vuosi ikäeroa, joten eivät kaipaa vanhemmista leikkikaveria, vaan touhuavat keskenään.
Itse rakastan erilaisia ulko- ja lautapelejä, joten musta saavat lähes aina pyytäessään pelikaverin. Myös joskus pelaan lasten kanssa Wiillä tai vanhalla Nintendolla, mies ei näitä pelihommia jaksa yhtään :)
- ruuan laitto
-läksyjen kuulusteleminen
- treeneihin vieminen
- juttelu päivien tapahtumista
-tv:n katsominen
-kaupassa käynti
tämä lasten kanssa ja sisäksi kaikki normaalit kotihommat.
MITEn kenelläkään voi mennä koko ilt asiivoamiseen ja muihin kotihommiin, miten voitte olla niiiiiin hitaita
Mutta lapset aika hyvin leikittävät toisiaan... Minä ja mies teemme ohessa niitä kotiaskareita ja seurustelemme lasten kanssa tarpeen mukaan.
Meillä neljä lasta ikähaitarilla 3-12v ja suuren osan ilta-ajasta kolme neljästä (tytöt) touhuavat keskenään, vanhin usein leikittäen pienempiä, monesti myös askartelevat tai piirtävät. En tiedä kokeeko vanhin sen joskus velvollisuudekseen, mutta aika harvoin varsinaisesti pyydän lasta vahtimaan pienempiä. Neljäs lapsista (ainoa poika) urheilee paljon ja on niissä menoissaan useampana arki-iltana. Sisäleikeissä poika on aika erilainen kuin tytöt, joten ei välttämättä osallistu muiden juttuihin, mutta ulkona jos ovat, niin sitten touhuaa muiden sisarusten kanssa. Jos isommat lapsista ovat omilla menoillaan, niin kaksi pienempää viihtyvät yleensä keskenäänkin. Joskus saattaa jompi kumpi vanhemmista pelata lautapeliä tai rakentaa legoilla tms. Syliin pääsee, jos on tarvis.
Koululaisten iltatarpeetkin on huomioitava. Läksyt ehtivät tehdä jo ennen pienempien hakua päiväkodista, mutta välillä on kokeisiin kuulustelemista tms. ja yleensäkin keskusteluseuraa kaivataan. Siinä kotiaskareiden lomassa täytyy yrittää ehtiä kuunnella jokaista vuorollaan.
sehän riippuu yleensä kasvatuksesta/luonteesta, miten siistiä tarvii olla, meneekö vaatteet ym. omille paikoilleen, meillä pojat saa ainakin melkoisen hävityksen aikaan ja ihan hetkessä ja ihan kahdestaan... mutta ei meilläkään mene kauaa, ku illalla vaan järjestellään tavarat ja mä imuroin ohimennen tarvittaessa, sit kerran parissa viikossa teen isomman siivouksen. Mies tiskaa, yleensä. Mä pesen pyykit, tai siis laitan koneeseen ja levitän kuivumaan... Mutta vaatimustasokin vaikuttaa siihen miten kauan menee aikaa ja yleissiisteys, että siis päästääkö homman leviää vai pitääkö perussiisteyden...
Sillon ku olin töissä (ja ku taas ä-loman jälkeen palaan töihin), ensimmäinen homma ku tulin kotiin töistä, oli ottaa pojat syliin. Millään muulla ei ollu väliä, ku sillä, että ne saa istua sylissä niin kauan ku ne haluaa. Eihän pieni kovin mahdottomia aikoja jaksa, ja sen jälkeen sit pääsi vessaan ym.. Minusta ainakin tuntuu, että ihan liikaa yritetään ohjata vapaa-aikaa ja leikkejä. Mummulassa aina ihmettelevät, ku nämä viihtyy omissa leikeissään, mutta mä en oo ollu "tunkemassa" lasten leikkeihin, toki oon rakennellu legoilla tms niitten kans ja lukenu kirjaa, mutta annan myös tulla kokeilemaan taikinoita esim. pulla ja leipä, kun teen ja annan hämmentää ruokia, kantaa puita, "siivota", täyttää ja tyhjentää pyykkikonetta jne jne..
MITEn kenelläkään voi mennä koko ilt asiivoamiseen ja muihin kotihommiin, miten voitte olla niiiiiin hitaita
[/quote]
-kotiin kello 16.30
-ruoka lapsille (edell.päivänä tehty)
-läksyjen kuulustelua
-toinen lapsi treeneihin ja takasiin kotiin
-pikainen imurointi, tavaroiden järjestelyä
-yksi koneellinen pyykkiä
-katsoin toisen lapsen kanssa Austraalian huippuymalli haussa (samaan aikaan tein seuraavan päivän ruua)
-lapsi kotiin treeneistä
-koira lenkille
-iltapalat lapsille, käytiin saunassa ja lapset nukkumaan, minä katsoin TV:tä
-mies oli työmatkalla
ja ei tehnyt tiukkaakaan, ai niin haravoin pihaa jonkin verran koiran kanssa
Jotku vaan on niin saamattomia, että yksinkertaisten asioiden tekemiseen menee järjettömästi aikaa, pitää vetkuttaa ja suunnitella jne. Minä teen enkä meinaa tehdä