Äitiyslomalle pian, ja kaipaan jo töihin...
*tuleva huono äitikö?*
Töissä siis olen, mutta pelottaa ja ahdistaa se pitkä tauko pois töistä...
Ja esikoinen vielä kyseessä, olenko toivoton tapaus?
Kommentit (5)
pelotti, mutta tosi hyvin sopeuduin kotona oloon ja sitten vuoden päästä pelottiki töihin paluu ja hoitokuviot, mutta hyvin meni sekin
Mietin, miten sitä pärjää, kun on tottunut käyttämään päätään ja saamaan siitä tyydytystä. Ajattelinkin, että käyn äitiyslomalla kaikenlaisia kursseja ja luen ammattikirjallisuutta ym. Mut kun lapsi syntyi, ahdistus hävisi ja nyt suhtaudun tähän uuteen elämään oikein leppoisasti enkä hinkua töihin. Ei töihin meneminen silti vastenmieliseltä tunnu ja olen minä muutaman ammattikirjankin lukenut. Lapsi on nyt 3 kk.
et kyllä ole ainoa!
itellä on nyt nelisen kuukautta äitiyslomaa takana ja en malta odottaa että pääsen takas töihin! tää on niin tympeetä, ei älyllistä haastetta ja imetystä 24/7... onneks pääsen jo parin kuukauden päästä takas töihin ku mies jää vanhempainvapaalle! ensimmäinen lapsi kyseessä ja ainaki tällä hetkellä tuntuu että jos lisää tulee, niin en kyllä imetä hetkeäkään ku se on niin vaikeaa ja pidän pelkän äitiysloman, mies saa koko vanhempainvapaan sit...
no ei sinällää, nyt alkaa jo olla siedettävää ku vauva on muutakin ku puolen metrin paskalinko, hymyileekin välillä ja tuntuu tajuavan jo jotain (kattoo siis silmiin ja näyttää söpöltä...) mutta kyllä tätä riittäis se 16 tuntia vuorokaudessakin! ja ihan luksusta ku vauva saattaa nukkua nyt jopa 2h kerrallaan... kannattaa oikeesti varautua siihen että kesken suihkun mies tulee ovelle huutavan vauvan kaa ja kysyy että meneeks vielä pitkään ku pitäis tulla ruokkimaan (etkä oo vielä edes saanu shampoota hiuksiin). okei, ehkä kaikki vauvat ei oo tollasia mut tota se ainaki meillä ekat 2 kk oli...
oli ihan pakko avautua... mut oikeesti ap, kyllä se siitä... toivon vaan että saat sen vauvan mahdollisimman pian äitiysloman alkamisen jälkeen, on todella kurjaa ku äitiysloma menee hukkaan ku vauvaa ei näy eikä kuulu. ja jos ahdistaa olla kotona, niin mene takas töihin sillon ku parhaaks katsot! kysele tarvittaessa mahdollisuutta tehdä osa-aikasesti töitä tai etänä. turha ottaa sosiaalisia paineita X vuoden kotiäitiydestä!
Ja oon aina töistä tullessani ihan tippa linssissä, kun tykkään työstä ja työkavereista niin paljon. Äitiyslomasijainen on käynyt pari päivää perehtymässä ja olen toki hänelle ystävällinen ym. , mutta samalla (tätä en ole tunnustanut kellekään) KATEELLINEN, koska saa mun ihanan työni...
Mietin usein oonko ihan epänormaali... Aion kuitenkin pitää äitiysloman ja vanhempainvapaan normaalisti, paitsi ne vikat 10 pv, jotta mies saa isäkuukauden. Mutta tauko tuntuu PITKÄLTÄ. Mulla vielä määräaikainen työ, joten en voi lohduttautua sillä, että saan sitten olla loppuelämäni töissä.
Välillä surettaa lapsiparan puolesta, kun äiti miettii tällaisia.
Tuska oli kova jäädessäni. Lapsi vei tuskan, mutta 10 kk jälkeen alkoi pohtia, josko kaikki onni ja vapaus olisikin töissä. Palasin kun lapsi oli vuoden. Kahden seuraavan lapsen kohdalla oli psyykkisesti valmiimpi 24h/vrk ahdistukseen.
Joskus asiat vain menevät niin. Ei kannata syyllisyyttä kantaa.