Miksi EI kansainvälistä nimeä suomalaiselle lapselle?
Meillä on ihan tavallinen suomalainen sukunimi, mutta haluaisin lapsellemme etunimeksi nimen, joka ei kuulosta ihan supisuomalaiselta, tyyliin Ville, Olli, Kalle...syynä ainoastaan se, etten pidä näistä suomalaisista nimistä niin paljon.
Olen palstalta lukenut, että monet nyrpistävät nenäänsä juuri tällaiselle nimenannolle mitä olen suunnittellut. Kertokaa MIKSI? Miksi se häiritsee, että lapsella ei ole perinteistä suomalaista nimeä? Ja ottakaa huomioon, että esim. 1800-luvulla annettiin myös aika kansainvälisiä nimiä :-).
Kommentit (26)
Onhan noita ulkomaiseen suuhun vaantyvia nimia suomen kielessa vaikka milla mitalla: Sara, Nora, Vera, Anna, Maria, Julia, Sofia... Samaa mielta edellisen kirjoittajan kanssa - yksinkertainen on kaunista! Meidan lapsella on nimi, jonka kirjoitusasu pysyy samana suuressa osassa maailmaa, mutta aantaminen vaihtuu. Lapsi osaa itsekin lausua nimensa suomalaiseen ja myos muunmaalaiseen korvaan sopivaksi ja vaihtaa aanneasua aina kielen mukaan.
ja ääntäminen ovat suomen kielessä yksiselitteisiä, ja nimi taipuu luontevasti suomen kielen sijoissa.
Itse en ymmärrä sellaista oman kielen ja kulttuurin väheksymistä, että luullaan vieraskielisen nimen olevan 'hienompi' kuin kotimaisen.
että 99,9% elämästä nimen kanssa on hankalaa kotimaassa, mutta vuosittaisella Kanarianreissulla tarvii tavata vain sukunimi.
Tykkää itsekin noista kansainvälisistä nimistä, jotka istuvat suomalaisenkin suuhun. Joitain voi huvittaa jopa jokin Daniel Virtanen, mutta minusta tuollaiset nimiyhdistelmät ovat vielä ihan ok. Ei tosiaan tarvitse mikään Väinö tai Päivi välttämättä olla
Ulkomailla asuessani olen huomannut, että suomalaisuus on tullut yhä tärkeämmäksi itselleni ja siksi haluan lapselleni suomalaisen nimen,jonka kuullessaan voi päätellä tai arvata,mistä ihminen on kotoisin. Kun tapaa uusia ihmisiä,nimestä kuitenkin voi päätellä ihmisestä paljon.
Ja ottakaa huomioon, että esim. 1800-luvulla annettiin myös aika kansainvälisiä nimiä :-).
Jos ei puhuta mistään ruotsalaisista nimistä, joita tavallinen kansa ei käyttänyt mutta kirkonkirjoista löytyy. Meidän lapsilla on molemmilla lyhyet, perinteiset suomalaiset nimet jotka löytyvät suvusta sukupolvien takaa. Molemmat nimet ovat kuitenkin myös englanninkielisestä maailmasta tuttuja.
Eikös vaikka Emma ole ollut lähivuosina listojen kärjessä Suomessa, mutta kuitenkin tuttu myös Ruotsissa ja vaikkapa USA:ssa.
"kansainvälisissä" nimissä on jotain aika teennäistä. Törmäsin blogiin, jota pitää James Hirvisaari. Miksi antaa tytölle nimeksi Yasmine, jos perheellä ei ole mitään yhteyttä arabialaiseen kulttuuriin? Minusta nimen pitää myös sopia sukunimeen, eikä vaikkapa joku Grace Tossavainen ole mikään kauhean hyvä yhdistelmä. Ja ääntämisen pitäisi olla kotimassa yksiselitteinen ja selvä. Pitäisikö tuo Grace ääntää ranskalaisittain vai englantilaisittain?
Sitten taas kaikki 3:n luettelemat nimet ovat kansainvälisiä, kauniita, "tavallisia" nimiä. Ja nyt vasta tuli mieleen, että omakin nimeni on kansainvälinen, ikivanha skandinaavinen nimi! Olen suomenruotsalainen ja se sopii sukunimeeni. Maailmalla se yleensä äännetään "väärin", mutta se ei minua haittaa, en oleta että joku ranskalainen osaisi ääntää skandinaaviskaa.
Nimi on osa identiteettiä ja suomalaisia kun ollaan niin nimi on myös suomalainen. Jos mä olisin ajatellut asiaa maailmankansalainsen silmin niin sitten ehkä nimet voisi olla jotain muuta, mutta kun en ajatellut niin nimetkin ovat suomalaisia.
Meidän nimet on muuten suomalaisia versioita kreikankielestä ja englanninkielestä joten jos jostain syystä alkaa kotimaisuus sylettämään niin kansainvälisen(?) nimen saa väännettyä alta aikayksikön.
jos lapsi on suomalainen syntyperältään. Ei suomalainen nimi estä toimimasta kansainvälisesti, kysykää vaikka Jorma Ollilalta.
Oikein perinteiset, vaikka sukunimi on saksalainen ja Suomessa syntyneitä on vain lasten mummi. Onko se myös tyhmää?
jotka on ihan normaaleja suomalaisittain mutta pysyvät omina niminään myös maailmalla. mutten tosiaan halunnutkaan lapsille nimiä, jotka joutuu joka kerta tavaamaan, tai jotka sisältävät sitä niin muodikasta C:tä :D veljeni on hyvä esimerkki siitä, että supisuomalainen nimi voi olla hankala ulkomailla työskennellessä.
Suomessa on kauniita alkuperäisiä suomalaisnimiä ja yhtä lailla kauniita nimiä, joilla on kansainvälinen sisarnimi mutta joka on suomalaiseen suuhun ja kirjoitusasuun sopiva. Sellaisen nimen kanssa ei kompastu ulkomaillakaan.
Ei sillä ole väliä onko nimi kansainvälinen vai ei, mutta mielestäni kannattaa kiinnittää huomiota lausumiseen. Sama koskee ruotsinkielisiä nimiä, jos ei ole itse ruotsinkielinen. Esim. suomalaisilla on tapana lisäillä kirjaimia tai venytellä vokaaleja. Samoin kirjaimet B ja D ja G ovat monelle suomalaiselle mahdottomia. Jos lapsen nimi on Beatrice Daniela, niin moni lausuu sen peatrise tanieeela (ai miksikö just toi esimerkki tuli mieleen...). Maassa maan tavalla. Samoin nimiin, jotka loppuvat konsonanttiin tupataan lisätä vokaaleja loppuun. Peter nimestä tulee koulussa Petteri ja niin edelleen. Selaista henkiöä jolla on ko. nimi ja osaa itse lausua sen, niin väärä lausuminen harmittaa joka kerta. Kannattaa varautua siihen että puolet lehdistä tulee väärällä nimellä kun ei viitsitä vaivautua tarkistamaan oikein kirjoitus. Suomalaisilla on mielestään oikeus arvata tai lausua vierasperäinen nimi "jotenkin sinne päin", ajattelemtta henkilöä ollenkaan. Tosin jos Perttiä kutsuisi laiskuuttaan Perttuliksi, niin tuskin hän siitä pitäisi.
ja aika usein noista vääntyy se Aleksi, koska ihmiset oikeasti luulee että se on oikea nimi. Toisen noista kuulin ensimmäisen kerran taivutetussa muodossa, siis tyyliin sano Alexille päivää, ja luulin pitkään että hän on tuo suomalainen versio. Ihan kiva nimi, mutta jatkuvasti pitää selitellä.
kansainvälinen nimi joka sopii myös suomeen. sukunimi koostuu täysin suomenkielisistä sanoista. lapsillenikin olen antanut kansainväliset nimet jotka hyvin sopii suomeenkin tyyliin Ilana, Emil jne. nämä siis vaan samantyylisiä kuin meillä.
eli en antais ridgeä tai rihannaa (tai no miksi ei viimeistä...).
eli sellainen mikä kuulostaa hyvältä. mun mielestä on tärkeää että soveltuu myös ulkomaalaisen korvaan mutta myös suomalaiseen.
Joillakin suomalaisilla vain on periluterilaisesta vaatimattomuudesta nouseva kompleksi, jonka mukaan "erikoisuutta ei saa tavoitella" eikä "saa luulla olevansa jotain". Ja jostain käsittämättömästä syystä kansainvälisten nimien antaminen sitten on heidän mielestään tätä "erikoisuuden tavoittelua".
Tärkeintä kuitenkin on, että vanhemmat antavat rakkaalle lapselleen nimen, joka juuri heistä on kaunein.
Toki on hyvä ottaa huomioon nimen ääntäminen, kuten tässä on jo tullut ilmi. En antaisi lapselle nimeksi vaikkapa Jeannette, sillä hän joutuisi koko elämänsä selittämään, miten nimi oikein sanotaan.
Toisaalta esim. Yrjö tai Väinö voivat olla kansainvälisestä näkökulmasta vaikeasti äännettäviä nimiä.
nekin joskus kivoja.
Äskettäin mieleeni jäi nimi Jeremi. Se on toimiva ja kaunis yhdistelmä Jeremya ja Jeremiasta.
Että olisi jotenkin 'vaatimattomampaa' antaa suomalainen nimi. Minusta terveeseen kansalliseen itsetuntoo kuuluu, että ne kauneimmat ja hienoimmat nimet löytyvät omasta kulttuurista. Kyllä erikoisuutta hakevat ovat onnistuneet suomenkielisissäkin nimissä oikein hyvin, minusta ne ovat yleensä erikoisempiakin kuin jotkut ulkomaiset 'erikoiset' nimet.
Joillakin suomalaisilla vain on periluterilaisesta vaatimattomuudesta nouseva kompleksi, jonka mukaan "erikoisuutta ei saa tavoitella" eikä "saa luulla olevansa jotain". Ja jostain käsittämättömästä syystä kansainvälisten nimien antaminen sitten on heidän mielestään tätä "erikoisuuden tavoittelua".
Tärkeintä kuitenkin on, että vanhemmat antavat rakkaalle lapselleen nimen, joka juuri heistä on kaunein.
Toki on hyvä ottaa huomioon nimen ääntäminen, kuten tässä on jo tullut ilmi. En antaisi lapselle nimeksi vaikkapa Jeannette, sillä hän joutuisi koko elämänsä selittämään, miten nimi oikein sanotaan.
Toisaalta esim. Yrjö tai Väinö voivat olla kansainvälisestä näkökulmasta vaikeasti äännettäviä nimiä.
Jonka kirjotusasua ja ääntämystä saa aina ulkomailla selitellä. Mieheni on ulkomaalainen ja siltä puolta sukua ja tutuilta saa aina mitä erikoisempia muotoja nimestään kuulla. Sisarellani on taas raamatullinen nimi, joka tunnetaan joka puolella maailmaa, kirjoitusasu tietty erilainen, mutta ei ymmärrystä haittaa. Lapsellani on nimi joka ääntyy yös suomalaisittain helposti, kirjoitusasun virheistä ei ole niin väliä, vaikka ei se outo olekaan.
Isoisäni oli Ismael, vaikka olikin ihan perusturpeenpuskija. Ja suvusta löytyy nimiä Ambrosiuksesta Dionysokseen:-) ( nää ihan 1500-1600 luvuilta)
onko ns. kansainvälinen nimi vai perinteinen suomalainen, kun vanhemmat vain tajuaisivat laittaa lapselleen sellaiset nimet ettei niitä joka kerta tarvi kirjain kerrallaan luetella. Onko sen lapsen elämä pakko tehdä niin vaikeaksi??? Joillakin on vaikeuksia kirjoittaa edes tavallisimpiakaan nimiä ensimmäisellä kerralla oikein, ärsyttää varmasti kun joutuu moneen kertaan koko nimi-härdellin selittämään ja vielä parhaassa tapauksessa tulee siitä huolimatta väärin, kun ei niitä c-kirjaimia ja muita "ihmeellisyyksiä" osata.