Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapselta tutti pois - taisin mokata. Mitä pitäisi tehdä?

Vierailija
28.04.2009 |

lapseni on 2v3kk. Keksin mielestäni hyvän jutun, millä saisin häneltä tutin pois (käytti vain nukkuessa - päivävieroitus oli tehyt muutamia kuukausia sitten). Ostimme hänelle "ison tytön" sängyn, tähän asti oli nukkunut vielä pinnasängyssä, pienikokoinenkin kun on ja homma toimi niinkin. Psyykkasin häntä etukäteen, että kun saa uuden sängyn, tuttia ei enää tarvita ja hän oli ihan messissä. Sai vielä valita uuden pehmolelunkin. Minustra tämä tuntui hyvältä idealta, saa siis jotain tilalle kun antaa jotain pois ja tuttimuistot eivät myöskään enää liittysi uuteen sänkyyn. Eräänlainen siirtymäriitti.



Mutta, kaikki taisi mennä ihan pieleen. Meillä on ollut nyt muutama vuorokausi (sekä yö- että päiväunillemeno) tällaista: Tyttö suostuu ensin menemään uuteen sänkyynsä, mutta tulee sieltä muutaman kerran pois (aika normaalia kai tämä). Hänet ohjataan rauhallisesti takaisin. Hän saattaa kysyä tuttia, mutta tyytyy vastaukseen, että sitä ei enää ole. Sittenpä alkaa potallakäyntirumba (tyttö ollut kolmisen kuukautta täysin kuiva). Hän haluaa käydä kakalla ja pisulla ties kuinka monta kertaa, kunnes parin kolmen kerran jälkeen se lopetetaan - hätä ei voi enää olla. Hän huutaa kuin hyeena, että "kakka ja pisu tulee". Tulee sängystään pois. Vanha pinnasänky on vielä purkamatta ja otimmekin sen jo ensimmäisenä yönä takaisin tytön huoneeseen. Joko haluaa itse mennä siihen, tai laitamme hänet siihen, sillä muuten tulee sängystä pois. Loppujen lopuksi on nukkunut kaikki unensa tässä vanhassa sängyssä. Kakka ja pisu -hysteria jatkuu, kunnes hän lopulta nukahtaa hysteeriseen huutoonsa (aikaa on voinut vierähtää tunti tai parikin). Tuntuu hirveältä olla päästämättä häntä enää potalle, mutta htätä hänellä ei voi enää olla. Hän tosiaan välittömästi potalta tultuaan ja sänkyyn päästyään aloittaa uudelleen "kakka ja pisu tulee" -huutonsa. Hän ei selvästikään osaa rauhoittua nukkumaan ilman tuttia, vaikka ei varsinaisesti huutelekaan sen enempää tutin perään (vaan on vaihtanut sen tähän potalla käymisen neuroosiin).



Teinköhän nyt siis ihan väärin, kun kaksi uutta asiaa - sänky ja tutista luopuminen - tulivat samaan syssyyn? Tuntuu niin pahalta kuunnella pienen huutoa, että ei meinaa kestää :-( Antaisinko nyt muutaman päivän jälkeen hänelle tutin takaisin, jotta voisi sen avulla opetella nukkumaan uudessä sängyssään? Onko vielä suurempi moka mennä nyt takapakkia? Minusta vaan tuntuu, että tein tyhmästi ja väärin, kun hänelle tuli näin paljon muutosta kerralla. Vai jaksanko vain mennä tämän vaiheen yli? Ja kauanko tämä voi kestää? Vertaistukea kaipailisin...

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kun se alkaa sujua, kokoatte vanhan sängyn poissa ja siirrytte uuteen.

Vierailija
2/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseasiassa esikoiseni harrasti "pissahätäharhautusta" nukkuma-aikaan. Se ajoittui juuri, samoin kuin teillä, siihen kun siirryttiin isojen sänkyyn. Tyttö hoksasi, että pääsee itse pois sängystä, mutta tarvitsi pois tuloon syyn, koska muuten aina palautettiin sänkyyn. Niinpä hän yritti aina väittää, että on pissahätä mikä ei pitänyt kuitenkaan paikkaansa, koska oli juuri käynyt pissalla eikä pottaan tullut yhtään mitään. Meillä tämä ralli loppui kuin seinään kun illan viimeisen pissan jälkeen nostin potan tytön sängyn viereen ja sanoin, että jos pisuttaa käy siinä. Kertaakaan ei käynyt.



Jos tuo pottahomma ei toimi niin lasta kuunnellen joko ottaisin pinnasängyn takaisin käyttöön vähäksi aikaa tai itse mielummin olisin lapsen turvana nukahtamishetkenä. Meillä kuopuksen kanssa, ikää 2v 1kk, ei ainakaan toimisi se, että lapsi saisi itse valita kahdesta vaihtoehdosta nukkumispaikkansa. Väsyneenä hän ei siihen kykene vaan menee ihan "tänne, Ei tänne, tänne, EI tänne" -arpomiseksi ja tuloksena on hysteerinen lapsi, jonka rauhoittamiseen saakin sitten tehdä töitä kunnolla. Minä siis olisin ihan fyysisesti nukuttamassa lasta, vaikka istuen hieman kauempana, mutta samassa huoneessa kuitenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en enää antaisi tuttia takaisin kun kyse on kuitenkin yli 2-vuotiaasta, mutta sänkyasian kanssa ei ole kiirettä. Teillä on toisaalta takana vasta pari päivää, se tutista vierottuminen voi kestään parikin viikkoa isommalla lapsella ja se aika sitä itkua vaan on kestettävä.



Ei meilläkään usein nuo "hyvät suunnitelmat" toimi. Lapsi voi etukäteen myötäillä ja olla manipuloitavissa, mutta kun tilanne tulee todella eteen, kaikki sopimukset unohtuu. Kai se on luonnekysymys - joskus kyllä kadehdin niitä joilla kaikki oravalapsi- ja isot pojat käy potalla -jutut toimii...

Vierailija
4/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä on ollut vähän saman tyyppistä ja tuossa tilanteessa toimisin luultavasti näin:



Ennen nukkumaan menoa puhuisin lapsen kanssa pottarumbasta siten että se ei enää käy; ennen nukkumaan menoa käydään kerran potalla ja pissataan kunnolla jonka jälkeen mennään sänkyyn ja sanotaan hyvää yötä äidille ja isille.

Jos lasta helpottaa ja vanhemmalla on aikaa niin lukisin vaikka rauhallisella äänellä jonkun sadun ja paijailisin. Mutta sen jälkeen valot sammutettaisiin ja aika nukkua - piste.

Jos lapsi siinä vaiheessa alkaa huutaa vettä/pissalle/nallea/kakkahätää/pelottaa -ihan mitä vaan niin kävisin pari kertaa laittamassa petiin ja sanoisin että nyt on yö, kävit jo pissalla eikä enää voi olla pissahätä joten peitto koriin ja nukkumaan. Mahdollisimman yksinkertaisesti siis ja heti pois huoneesta.

Kahden kerran jälkeen ei tarvitse tehdä muuta kuin yksinkertaisesti ja varmasti kantaa lapsi välittömästi sänkyyn kun hän taas nousee.

Jos menee hermot ja lapsi alkaa pelleillä niin kannattaa kokeilla varoittaa nukrasta ja jos lapsi ei tottele niin hänet täytyy laittaa nurkkaan.

Kun lapsi lupaa olla kiltisti niin sitten takaisin sänkyyn.



^tuo vaatii _todella_ lehmänhermoja jopa viikkojen ajan mutta on sen väärti. Näin ollaan saatu jo kaksi taaperoa oppimaan nukkumaan ilman pulloa, tuttia ja pinnasänkyä.



Jos kuitenkin tuntuu ettei mistään tule mitään ja koko perhe elää painajaista niin kannattaa varmaan tehdä sitten miten parhaaksi näkee (eli laittaa lapsi vielä vaikka vähäksi aikaa pinnikseen tms).

Mutta suosittelen yrittämään koska jos jaksatte sinnikkäästi olla johdonmukaisia niin uskon että onnistutte!



T: Erittäin vaativan ja vähän vähemmän vaativan lapsiparin äiti.

Vierailija
5/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerran sai käydä vessassa ja kun hätää ei tullut niin laitoin takaisin sänkyyn. Taas alkoi sama huuto. En päästänyt huoneesta. Tylysti ilmoitin että voit pissata lattialle ole hyvä. Siellä hän kirkui ja itki oven takana kunnes nukahti lattialle. Tästä nostin sitten sänkyyn. Suraavana iltana kokeili samaa mutta purnasi sitten jotain oven takana ja meni omaan sänkyyn nukkumaan.



Se huutaminen on äärettömän kannattavaa kun se toimii eli saa juuri haluamaansa huomiota.

Meillä ei muutenkaan yleensä koskaan saa mitään huutamalla tai kiukuttelemalla.

Vierailija
6/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En siis sorru siihen, vaan jatkan eteenpäin.



Potan kanssa tehtiinkin niin, että parin kerran potalla käynnin jälkeen vein potan hänen huoneeseensa ja siinä piti käydä pisulla. Ei suostunut. Aivan hirveä raivari, että "vessassa kakataan ja pissitään", yritti vaan tunkea potan kanssa huoneesta pois :-( Voisi tietysti kokeilla sitä, että jättaisi potan huoneeseen, mutta en usko, että 1) hänellä oikein onnistuisi yksin huoneessaan potallakäynti - tulisi sotkua ym. (tosin vastaajan oletushan olikin, että potalla ei sitten käydäkään) 2) se kelpaisi hänelle vaihtoehdoksi eli sama huuto jatkuisi.



Olen kokeillut sitä, että jäään tytön viereen nukkumaan - ei halua, ajaa minut pois. Voisin tosin vielä systemaattisemmin kokeilla tätä.



Pinnasänkyyn häntä ei ole laitettu nyt ensisijaisesti, sillä hän itse toivoo pääsevänsä "ison tytön sänkyyn" (ja meillä on tietysti herännyt toivo, että nyt tämä onnistuu), mutta kuitenkin siis tulee sieltä pois, eikä se toimi. Joskus on mennyt ihan tyytyväisenä kuitnekin sitten pinnikseen (mutta aloittaa siis sielläkin pottahuutonsa), joskus taas rimpuillut sitäkin vastaan, että hänet sinne siirretään. Pitääköhän uusi sänky nyt sitten vaan poistaa käytöstä (huoneesta) kokonaan ja totutella rauhassa tutittomuuteen vanhassa sängyssä vaikka parin viikon ajan.



Tytön nukkumaanmenot ovat ennen tätä olleet todella helppoja: Tutti suuhun ja hän jää tyytyväisen yksin nukkumaan omaan sänkyynsä omaan huoneeseensa. Näin on ollut aina, ei ikinä mitään vaikeutta. Että tästä pitikin tulla tällaista :-( Meillä on myös 10kk-ikäinen lapsi, joten aika, energia ja kärsivällisyys ei meinaa riittää tähän nukkumisrumbaan.



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin olemme juuri tehneetkin, eli joka ilta (ja ennen päiväunia) hänelle selitetään, että nyt kun käydään pissillä, niin sitten ei ole enää hätä ja sitten ei tulla enää pois. jne. Iltasadut luetaan ja nukkumaanmenosta tehdään mahdollisimman mukava. Ei ole auttanut tämä :-( Hän siis myös rimpuilee takaisinviedessä.



Meilläkään ei huudolla mitään saavuteta. Tämä potalle pääsyn evääminen tuntuu äidistä kuitenkin ihan kauhealle! Sitä ajattelee, että entä jos sillä nyt onkin kakkahätä. Toki tiedän, ettei ole, mutta... Olemme siis kuitenkin antaneet huutaa sängyssä.



Ap

Vierailija
8/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

nukkua pinniksessä niin kauan että on unohtanut tutin, aloittaka sitten isossa sängyssä nukkumisharjoitukset.

mä tein molemmat aikaisin tutti jätettiin pois 14kk iässä ja isojen tyttöjen sänkyyn siirryttiin 1v4kk iässä, kun lapsi itse sänkyyn pääsi ja pääsi turvallisesti alas. ja olen kyllä sitä mieltä että aiemmin tehdyt vierotukset on helpompia. kärsivällisyyttähän nuo hommat päättää ja vanhemmilla on oltava vahvempi tahto kuin lapsella.

vierstä olen seurannut kuinka ystävät taistelle näissä asioissa yli kaksi vuotiaan lapsen kanssa ja olen iloinen että asit hoidettiin kun lapsi ei vielä osannut niin tanakasti pistää vastaan :DD

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja erittäin paljon kärsivällisyyttä. Lapsi protestoi, ihan normaalia. yrittäkää vaan olla tuon kiukun yläpuolella ja yrittää pysyä tyynenä. Potta huoneeseen jos muka on hätä..

Takaisin sänkyyn, sen suuremmitta eleittä. Menee aikanaan ohi.. ihminen on nopeasti ehdoillistuva olento.

Ja ei missään nimessä enää tuttia takaisin.

Voimia.

t. Samassa tilanteessa on oltu jo muutaman lapsen kanssa..

Vierailija
10/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos teet päätöksen niin pysy siinä äläkä taivu.

Johan siinä on mukulankin nuppi sekaisin kun mennään ja tullaan edestakaisin.



Minä tekisin niin että käytän vessassa ja sitten hyvää yötä ja nukkumaan. Ei mitään seurusteluja etkä ainakaan sinne viereen jää pyörimään. Sitten annat vaan huutaa.

Varmasti pahenee ennen kuin helpottaa eli rupeaa kakomaan tai yökkimään niin kyllä sillä ainakin saa huomiota.

Katsot vaan että kaikki on ok ja takaisin sänkyyn ja jätät sinne.

Eihän lapsella mitään oikeasti hätää ole. Ihan turvallisessa ympäristössä mesoaa.



6

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tutista eli noin vuoden iässä. Oppia ap ensi kertaan!

Vierailija
12/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapselleni tutti on ollut aina ihan kamalan tärkeä ja en jotenkaan raaskinut vieroittaa kovin pienenä (olisi pitänyt), enkä voinut tehdä sitä sisaruksen syntymän aikoihin (oli 1v5kk) enkä ihan heti sen jälkeenkään. Päivätutti jätettiin tosiaan pois muutama kukausi sitten (se kävi odotettua helpommin) ja siinä kyllä auttoi se, että hän sai tutin edelleen nukkumaan mennessä. Nyt sitten tehtiin päätös, että uuden sängyn myötä tutti kokonaan pois - ja ihan ei onnistunut siten kuin piti. Mutta oppia ikä kaikki.



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

se seuraava voi olla ihan eri maata ja heittää itse tutin pois sen kummemmin hätkähtämättä :-) Voi olla että teit ihan oikein kun et vierottanut tätä esikoista aiemmin, ties millaiset traumat hän siitä olisi saanut vaikka ehkä päällisin puolin olisikin näyttänyt helpommalta... Turha jossitella, mitään kamalan vakavaa virhettä et kuitenkaan ole tehnyt.



Ota sen vessahomman suhteen selkeä sääntö, että kerran saa käydä vielä nukkumaanmenon jälkeen (siis yksi "turha" kerta, kun ennen petiinmenoa on kuitenkin jo käyty). Sen jälkeen et enää taivu vaan annat lapsen huutaa ja raivota - hae lisämotivaatiota siitä tiedosta että se huuto ei vähene periksiantamalla, edes siltä illalta seuraavasta puhumattkaan.



Hoidatko sinä teillä tämän esikoisen nukuttamisen? Joskus vastuuhenkilön vaihto auttaa. Mies voi ilmoittaa ykskantaan, että nyt nuktaan pää tyynyyn - ja jotkut lapset todella tottelevat silloin vaikka äidille on möykätty kuinka. Ei tosi tehonnut meillä koskaan, mutta huhuja olen kuullut.



Ja jaksa vaan uskoa, että kuukauden kuluttua tämä vaihe on ohi. Koululaisten vanhempana voin sanoa, että noi on ihan pikkujuttuja ja niistä mennään yli tavalla tai toisella ja parin vuoden kuluttua et niitä muistakaan.

Vierailija
14/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kyllä meidän poika 2v10kk sinne enimmäkseen jotain tekeekin. Aina haluaisi pöntölle, mutta koska tiedän ettei malta istua siinä tarpeeksi kauan, päästän iltaisin pojan vain potalle. Vaikka istuu potalla nätisti rauhassa, niin silti on tarvinnut illalla käydä neljäkin kertaa. Kakkakin tosiaan usein tulee illalla, joskus kahdessa osassa jos on ummetusta. Meillä on vasta päästy eroon yövaipasta, joten todellakin annan lapsen tehdä tarpeensa potalle ettei tarvi sitten lakanapyykkiä vaihtaa keskellä yötä. En kykene ajattelemaan sen kolmannenkaan iltapissan jälkeen, että "ei voi olla hätä enää". Nyt on onneksi saatu ne pottakäynnit vähenemään pääsääntöisesti kahteen kertaan nukkumaanmenoaikana. Ja turhat käynnit jäi meiltäkin pois, kun oli vain tylsä potta huoneessa eikä muuta vaihtoehtoa. Mutta ikinä en kykenisi siihen, että sanoisin tylysti oven takaa "pissaa sitten lattialle". Kauheaa, olen varma että se on lapsestakin nöyryyttävää jos oikeasti joutuu niin tekemään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseasiassa esikoiseni harrasti "pissahätäharhautusta" nukkuma-aikaan. Se ajoittui juuri, samoin kuin teillä, siihen kun siirryttiin isojen sänkyyn. Tyttö hoksasi, että pääsee itse pois sängystä, mutta tarvitsi pois tuloon syyn, koska muuten aina palautettiin sänkyyn. Niinpä hän yritti aina väittää, että on pissahätä mikä ei pitänyt kuitenkaan paikkaansa, koska oli juuri käynyt pissalla eikä pottaan tullut yhtään mitään. Meillä tämä ralli loppui kuin seinään kun illan viimeisen pissan jälkeen nostin potan tytön sängyn viereen ja sanoin, että jos pisuttaa käy siinä. Kertaakaan ei käynyt..

Näin oli meilläkin, potta oli sitten makuuhuoneessa.

Minä kyllä sanoisin että pinnis pois vaan. Meidän esikoiselta vaihtui pinnis lastensänkyyn ei siksi että olisi käynyt pieneksi vaan siksi, että kävi hengenvaaralliseksi. Lapsi oppi kiipeämään sieltä pois (alimmalla tasolla) ja kerran ehti tulla pää edellä maahan. Sen jälkeen ei enää pinnistä käytetty.

Minusta ette ole tehneet mitään muuta väärin kuin sen, ettette ole pitäneet kiinni päätöksestänne. Lapsi tietää nyt keinon päästä takaisin vanhaan sänkyyn ja käyttää sitä hyödykseen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan kuusi