Kolmas lapsi tulossa....
Meillä kaksi ihanaa lasta. Olen ollut heidän kanssaan kotona. Töihin piti mennä vuodenvaihteessa, kun nuorempi täyttää kolme. Olemme kohtuullisessa määrin pystyneet tarjoamaan lapsillemme ns. mukavan elämän. Luulimme, että meillä on tulevaisuudessakin kaksi lasta.
Mutta....ehkäisystä huolimatta olen nyt raskaana. Ainakin apteekin testin mukaan. Vein vielä varalta näytteen terveyskeskukseen. Ajatukset jotenkin sekaisin. Kestääkö mun kroppa (molempien lasten vauva-aikana selkä "paukahtanut")? Riittääkö meidän rahat, kun olemme nyt pihistelleet, ja ajatelleet, että taloudellinen tilanteemme paranee, kun menen töihin? Entä jaksammeko hyvällä mielellä ottaa kolmannenkin lapsen vastaan? Onko meillä resursseja kasvattaa kolmea lasta? Jne. Tuntui jotenkin surulliselta, kun en vain osannut iloita raskaustestin plussasta samoin kuin kahden aikaisemman lapsen kohdalla. Ehdinkö valmistautua kolmen lapsen äitiyteen?
Kuten huomaa, ajatukseni ovat jotenkin ihan sekaisin. No, ehkä ne kirkastuvat vielä.
Ps. Ja tarkoitukseni ei todellakaan ole loukata lapsettomia, jotka kovista yrityksistä huolimatta eivät ole saaneet haluamaansa lasta. Nämä ovat vain minun ajatuksiani tässä elämäntilanteessa.
Kommentit (4)
Sun pitää vaan miehesi kanssa jutella, ja vaikka neuvolassakin. Jos asia tuntuu ylivoimaiselta, voit päätyä raskauden keskeytykseen, niin moni muukin tekee. Mutta mieti asia läpi kunnolla, koska en usko senkään olevan helppo asia.
Mutta tuntuu nyt varmasti luonnolliselta, että sinulla on nuo kaksi ihanaa persoonaa kotonasi, ne rakkaat lapsesi. Jos pidät tämän lapsesi, tuntuu sekin pian aivan yhtä luonnolliselta ja perheen jäseneltä kuin nuo ensimmäisetkin, niin minä uskon.
On kuitenkin punnittava voimavarat ja mietittävä tarkkaan.
Mutta raskauden keskeytykseen tuskin pystyn. Sitä voisin ainoastaan harkita, jos sikiöllä olisi vakava sairaus tms. Täytyy yrittää jutella miehen kanssa. Hänkin tuumasi, ettei osaa oikein mitään ajatella, kun ei ollut tällaiseen ajatukseen varautunut.
Ehkä aika tekee tehtävänsä. Kiitos teille!
Kirjoitin jo äsken tekstiä, mutta se hävisi bittiavaruuteen. Vaikea paikka on, juu. Täytynee jutella vielä miehen kanssa. HÄnkin tuumasi, että on vaikea ajatella mitään, kun ei ollut tällaiseen vaihtoehtoon varautunut. Raskaudenkeskeytys ei tunne minun vaihtoehdolta. Voisin miettiä sitä ainoastaan silloin, jos sikiöllä olisi vakava sairaus tms.
Kiitos teille!
"vahingossa" ja tuntemuksesi ovat tuttuja, muistan sen alkuraskauden shokin ja itkeskelinkin aika paljon ja mietin, että miten meidän käy.
Nyt meillä on 1v vanha maailman suloisin tytönpallero täydentämässä perhettämme, isoveljien silmäterä ja todellinen auringonpaiste. Olemme miehen kanssa superonnellisia tästä kullannupusta!
Ja ne talous- jne huolet, niistä kyllä selviää. Elämä kantaa ja Suomi on hyvä maa kasvattaa lapsia.