Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten tuttavasi suhtautuivat sinun laihtumiseesi? Purnausta....

Vierailija
21.04.2009 |

Minä olen aina (vauvasta) asti ollut ylipainoinen. Teininä olin hetken aikaa normaalipainoinen mutta nyt tähän 30 ikävuoteen asti välillä jopa sairaalloisen ylipainoinen. Viime vuonna löysin motivaation ja miellyttävän tavan itselleni laihtua.

Olenkin laihtunut jo lähemmäksi -35 kiloa.

Tämä laihtuminen on poikinut myös mukavia harrastuksia ja entinen sohvaperuna on nykyään aika kovakuntoinen.



Alussa moni kannusti ja tsemppasi mukavasti. Olin avoin laihdutuksestani koska sekin tsemppaa kun muut tietää. Mutta nyt on tullut raja vastaan. Saan kuulla jopa sairastavani syömishäiriötä ja liikun liikaa, on kuulemma mennyt överiksi. No, syön terveellisesti 5 ateriaa päivässä herkkuja unohtamatta silloin tällöin. Syön paljon koska liikunta kuluttaa. Liikun joka toinen päivä keskimäärin, milloin mitäkin.



Bmi:ni on tällä hetkellä 26 joka on vielä lievää ylipainoa, tarkoitukseni on saada bmi siihen 23-24 paikkeille. En siis koe että tämä olisi mitenkään överiksi mennyt. Muutenkin tämä on elämäntaparemontti, ei dietti joka kestää aikansa. En edes näytä hoikalle, käytän koon 42 vaatteita.



Miksi siis ihmisten on vaikea käsittää että haluan normaalipainoiseksi? Ovathan heistä osa itsekkin sellaisia, osa taas ylipainoisia enemmän tai vähemmän. Jos olen ollut aina lihava niin pitääkö pysyä jatkossakin? Puheet on nimittäin menneet rumaksi ja en haluaisi sellaista joutua kuulemaan kaiken tämän työn jälkeen.

Miksiköhän miehet osaa sanoa että hei, näytät nykyään tosi hyvälle ja se siitä. Ei ne jää retostelemaan yksityiskohdilla yms.



Kerro jos sulle on joskus sattunut samaa, paheeneeko tämä koko ajan ja jos niin miten tukin näitten suut?

Kommentit (27)

Vierailija
1/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku kysyi päivittelenkö itse kilojani niin en todellakaan, en osaa tuoda vartaloani esille enkä pidä sellaisesta huomiosta. En voivottele että tämäkin pitäisi saada pois yms.

Olen sanonut että onhan tässä vielä mitä lähteä, niinkuin onkin.



Kiitos runsaista ja mutta oikeastaan masentavista vastauksistanne. Kai se sitten on kateutta vaikka tuntuu hurjalle. Ymmärrän hieman ylipainoisen suusta näitä kommentteja mutta kun hoikatkin ihmiset näin sanoo. En kiellä ettenkö nykyään varmaan jopa näytäkkin hyvälle, liikunta ja elämäntavat on saaneet jopa ihon hehkumaan ja muutenkin ulkonäon hyväksi. En ole kaunis mutta entiseen verratuna ihan ok. Normaali ettenkö sanoisi.



Kiitos myös tsempeistänne ja selkään taputuksista, ne tuntuu mukavalle näin virtuaalimaailmassakin =)

Vierailija
2/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua ärsyttää vähän ihmisten jatkuva toitotus liikunnastaan ja syömisistään. Siis JATKUVA, enää ei mistään muusta puhutakaan. Kaipa tuonkin joku voi tulkita häiriöksi itsekuvassa. Itse liikun sopivasti ja huolehdin itsestäni, mutta en koe tarvetta jankuttaa siitä kaikelle millä on korvat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä mikä anopillani on, kun on hoikempi kuin minä ja kuitenkin 30v vanhempi ;) mutta kun lihoin (tapaturma, en voinut liikkua, masennuin ja söin sohvalla maaten...) ja ilmoitin aloittavani laihdutuksen tai oikeammin elämäntaparemontin, alkoi päivittely mistä säkin laihdutat. Sanoin että aion mahtua vielä vaatteisiin joita olen ostanut juuri ennen onnettomuutta, ei silloin kukaan mua anorektikoks luullut.... Silti hän huomauttelee aina kaikkea, esim kahvipöydässä vaikka ois vieraampiakin ihmisiä että "X ei nyt varmaan voi ottaa mitään kun on niin tiukalla kuurilla" ym. Just joo....ja kun en nimenomaan ole millään "tiukalla kuurilla" vaan voin ottaa kyllä pullan joskus, mutta sitten lähdenkin illalla lenkille jne.



Älä välitä muista! Hienoa että olet onnistunut!

Vierailija
4/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tule muuta mieleen, kuin että kavereita ärsyttää kun olet onnistunut - ne ovat aiemmin voineet päteä sillä, että ovat hoikempia tai kovakuntoisempia kuin sinä. Se, että jollakin on itsekuria, ottaa pattiin.

Vierailija
5/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka en tiputtanutkaan kuin reilut 10 kiloa. Pituutta on 170cm ja painoa oli 72, tiputin lähes 60 kiloon. En pitänyt mitään meteliä laihduttamisesta, oikeastaan tein sen hieman salaa (kesäaikaan, monet ei nähny mua silloin).



Sain kommentteja että olen liian laiha, ihan olematon, pää tippuu kohta, mitä sä voit edes syödä (enkä todellakaan tehnyt numeroa syömisistäni). Osa oli huumorilla sanottuja, mutta luulen takana olleen jotakin. Yllättäen kommentteja tuli eniten itsekin laihoilta (BMI alle 20) naisilta, taisi olla heiltä pois, kun joku muukin oli laiha (ja olin lisäksi lihaksikas, aika hyväkuntoinen).



Nyt kyllä ois sama urakka edessä, kahden lapsen jälkeen. Taas vois kymmenen kiloa tiputtaa, ja se tietää vaatekoossakin tiputusta 42 -> 36/38. Kunhan tää flunssa helpottaa, kuntosali kutsuu!

Vierailija
6/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

painoin liki 140 kiloa ja sain itseäni niskasta kiinni nykyään painan jotakin 72-74 kiloa ja kuulen jatkuvasti, epäilyjä anoreksiasta, heittoja siittä että olen sairas ja kaikkea ilkeää, alkuun ihmiset olivat kannustavia, paitsi oma äitini. Joka ei ollut huomaavinaankaan kutistumistani.



Ihan julkisella paikalla tullaan kyseleen että voi kauhee, ethän sä vaan enää laihduta. Olet jo ihan liian laiha. Kuitenkin olen vielä lievästi ylipainoinen. Minulle kyllä riittää tämäkin paino, kunhan saan kroppani kiinteytymään taas ja se vaatii työtä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eivät kuulosta ainakaan oikeilta ystäviltä..



Oma siskoni on aina ollut hoikka (n. 170 cm, 55 kg) ja kun hän alkoi kuntokuurin (6 päivänä viikossa jumppaa ja/tai muuta liikuntaa, syömisten tarkkailu jne) niin silloin olin huolissani ja saatoin kommentoida jotain tuollaista että tarviiko siellä jumpassa joka päivä käydä jne....Mutta jos kyse on oikeasti ylipainoisesta henkilöstä joka tähtää normaalipainoiseksi niin sehän on pelkästään positiivista.



Liittyisikö tämä siihen samaan kategoriaan, jossa ollessani raskaana ainoastaan ylipainoiset ystäväni ovat kommentoineet miten valtava olen...

Vierailija
8/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän lihavuutta saa kommentoida, mutta laihat saavat kuulla jatkuvaa kommentointia painostaan. "kauhee, kun sä olet laiha/laihtunut", "syötkö sä mitään?", "onko sulla anoreksia?" jne, jne. Herkkuja tuputetaan väkisin, koko ajan pitää syömällä todistaa, ettei sitä syömishäiriötä ole. Laihtumista kommentoidaan tyyliin "enää et saa yhtään enempää laihduttaa" ym.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä tsemppaan kaveriani laihdutuksessa ja hän minua. Minun kaverit kyllä onnittelee mua ja kehuvat mun uutta ulkonäköä.

Vierailija
10/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietippä itseäsi...



Mistä juttelet ystäviesi kanssa? Osaatko puhua muusta kuin laihduttamisesta ja siihen liittyvistä asioista? Mieti mistä juttelet heidän kanssaan!

Ja puntarin lukema ei aina kerro koko totuutta.



Minulla on myös ystävä joka pudotti lähes 40kg, hän on varmaan nyt normaalipainoinen bmi:n mukaan, mutta kun häntä katsoo niin eipä ole kovin nätti näky. Ryhti on huono ja kasvot tosi riutuneen näköiset, kun häntä katsoo niin mieleen tulee että hän on sairastunut.

Ja kun hänen kanssaan juttelee niin eipä juuri muusta puhu kuin laihduttamisesta, kuntoilusta, kiinteyttämisestä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis oikeasti: Kerro miltä susta tuntuu, uskon, että sillä on paras vaikutus sanojiin.

Vierailija
12/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

180/64 ja kävin kuntosalilla vaa'alla, ihan vieraat ihmiset alkoivat ilkkumaan, että mitä minä siellä teen. Minulla ei ollut omaa vaakaa kotona, joten siksi punnitsin kuntosalilla. Mutta opin hyvin äkkiä, että jos halusin käydä vaa'alla se piti tehdä salaa. Yksi kunnon naurunremakka riitti.

Nyt olen kahden lapsen äiti, enkä paina kuin 5 kg enemmän eli olen vain luonnostani hoikka.

Jostain syystä sekä hoikkuutta että pituutta saa kommentoida hyvinkin rumasti - varsinkin pituutta - mutta lihavuutta tai lyhyyttä ei.

Raskaana minulla oli pieni raskausvatsa ja se tuntui olevan kaikkein kauheinta. Sain usein kommenttia, että koska olen muutoin niin ISO niin vatsaa ei huomaa. EN siis ollut iso vaan näin kommentoitiin pituuttani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän ei enää osaa puhua mistään muusta kuin laihduttamisesta. Hän puhuu päivästä toiseen samoja juttuja. Silloin olen sanonut, että kannattaisiko jo lopettaa koko laihduttaminen, olet jo hoikka. Mutta hänelle on ikäänkuin jäänyt vaihde päälle eikä tunnu osaavan lopettaa laihduttamista ja samalla niitä juttujaan. Hän on laihduttanut yli 20kg reilusti alle vuodessa.

Vierailija
14/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

hoikkis, kun ovat tottuneet, että olet tautinen valas. Tollanen elämäntaparemppa vaatii hurjastai sisua ja itsekuria. Onnittelut ja nauti uudesta olemuksestasi kateellisista ämmistä huolimatta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

painoin liki 140 kiloa ja sain itseäni niskasta kiinni nykyään painan jotakin 72-74 kiloa ja kuulen jatkuvasti, epäilyjä anoreksiasta, heittoja siittä että olen sairas ja kaikkea ilkeää, alkuun ihmiset olivat kannustavia, paitsi oma äitini. Joka ei ollut huomaavinaankaan kutistumistani.

Ihan julkisella paikalla tullaan kyseleen että voi kauhee, ethän sä vaan enää laihduta. Olet jo ihan liian laiha. Kuitenkin olen vielä lievästi ylipainoinen. Minulle kyllä riittää tämäkin paino, kunhan saan kroppani kiinteytymään taas ja se vaatii työtä

Vierailija
16/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä nokkiinnu moisista kommenteista. Sano kommentoijille, että tekis varmaan sullekin hyvää, niin ei kiristäisi nutturaa niin kovasti.



Huomasin saman ilmiön aikanaan esikoisen jälkeen kahdenkymmenen liikakilon karistamisen yhteydessä. Aluksi ihmiset kannusti, kun "selkeästi" oli näkyvissä ylipaino, mutta, kun aloin olla viiden kilon päässä ihannepainostani (pituuteni 165, tavoitepaino oli 57 kg), niin alkoi toppuuttelu ja vähättely.



Kun pääsin tavoitteeseeni, niin kirpuksi sanoivat kateellisimmat.



Tsemppiä sinulle!



terveisin: 73 kg (esikoisen syntymästä 10 vuotta) ja tarttis tehrä jotain, vaikka ympäristön ihmiset sanovat, että "mistä sinäkään laihduttaisit".

Vierailija
17/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole lihava enkä laihduttanut mutta täytyy sanoa että jos olen pätenyt/menestynyt jollain muulla elämän saralla on muut kateellisia ja jopa ns. läheiset tuttavat tarkoituksella loukkaavat ihan siksi kun itse eivät kyseisellä saralla pääse mitenkään pätemään Eli ota haukut kehuina He eivät pysty tunnustamaan kuinka hyvältä ja energiseltä näytät Tsemppiä

Vierailija
18/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiputin viime kesänä 5 kg eli nyt painan 64 ja oon 172 cm et ihan normi. No nyt kun olen pitänyt painoni kurissa eli joudun tarkkailemaan syömisiäni (IHME JUTTU...) ja liikun päivittäin ni oonki muuttunu täs syömishäiriöiseks. Ja ettei mun enää pidä laihduttaa mitä en todellakaan tee. Kunhan pidän uuden elämäntapani!!! Alussa kaikki oli niin helvetin positiivisia. Oon ollu sellanen jojotyyppi. Toinen ihmetyksen aihe oli kun leikkasin hiukset lyhkäsiks (oli pitkät aiemmin) ni sainki kuulla mun pitkistä hiuksista et kuka ei tykänny!!!! Tää on just tämmöstä ihme saatana paskaa soopaa josta ei pidä viis välittää. Kaikkein pahinta on ku tiedän näyttäväni hyvältä!

Suomi on kateellisten maa!



Tsemppiä sulle!!!!!

Vierailija
19/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomi on kateellisten valtakunta. Tsemppiä sulle!!!!!

Vierailija
20/27 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli pari langanlaihaa työkaveria, joille oli elämäntehtävä riuduttaa itseään, koska "mulla on niin kamala maha". Se oli aika rasittavaa...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yksi kahdeksan