Oletteko kuorsanneet raskaana ollessanne?
Kauhukseni olen viimeisten viikkojen aikana alkanut kuorsaamaan käytännössä joka yö. Mieheni on koittanut kestää parhaansa mukaan, mutta välillä kyllä joutuu turvautumaan korvatulppiin tai vierashuoneen sänkyyn keskellä yötä, jottei oo aamulla ihan kuitti töihin lähtiessään. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Kahdelta tuttavaltani oon kuullut vastaavasta ja menee kuulema ohi loppuraskausdesta / raskauden jälkeen, toivottavasti...;)
Kommentit (14)
mulla kylläkin loppu kaikki kuorsaaminen kun leikattiin nielurisat. sitä ennen olin kuulemma aika kovaääninen. :)
kyllä se ohi menee sitten myöhemmin.
Kaksi raskautta ja molempien aikana aloin kuorsata ja loppua kohden mennessä vielä rankemmin. Sairaalassa sanoin huonekaverilleni että pyydä tulpat, minä kuorsaan. Hän siihen totesi että pyydän kahdet, hän kuulemma kuorsaa myös.
Menee onneksi ohi.
Eli ihan sama juttu :(
Mies alkaa olla ihan puhki nun ei saa nukuttua siis nyt kestänyt jo monta kuukautta rv24.
Nasolin auttaa vähän niin ei ole nenä niin tukossa, mutta sitähän ei voi jatkuvasti käyttää.
"Saako" Nasolinia käyttää raskausaikana?
Kolmen raskauden jälkeen vaiva lähti pois, nyt neljännen lapsen jälkeen vaiva on jäänyt :S
Lapsi on jo 2,5v ja minä kuorsaan kuin moottorisaha.. JOKA YÖ.
ja en meinannu uskoa millään, joten mies nauhotti kännykällä todistusaineistoa ja uskottava se on. No onneks ei kovin pahasti häiriinny tästä =) Nyt viikkoja 39 eli toivottavasti loppuu ku saan ponnisteltua vauvan maailmaan.
Usein heräsin itse siihen, kun kunnolla vetäisin KROOOOH. Kyllä nauratti, kun mies nukkuu usein oman kuorsaamisensa vuoksi toisessa huoneessa. Että siis itse saan nukuttua ja sitten tuleekin samaa vikaa. Kuorsaus kyllä loppui kohdallani synnytykseen eli enää en kuorsaa.
Muutenkin kuorsaan, minulla on ylipitkä kitapurje, mutta raskauden aikana kuulemma pahemmin. Täytyy kyllä sanoa että nukun itsekin paremmin, kun nukutaan eri huoneissa. Osaa hänkin kuorsata.
Kuulemma aivan kammottavasti! :D Meni ohi pikkuhiljaa synnytettyäni, tosin aloin nukkua aika paljon vatsallani, sekin taisi auttaa.
Minäkin kuorsasin rv 26:ltä lähtien eli kun vatsa oli selkeästi kasvanut. Kuorsaaminen loppui melko pian synnytyksen jälkeen, mutta ei ihan heti. Ilmeisesti se painon putoaminen normaaliksi vaikutti asiaan. Mies tosiaan kärsi kuorsauksestani, eikä meillä ollut edes mahdollisuutta, että toinen olisi nukkunut jossain muussa huoneessa, yksiössä kun asuttiin.
Luota nyt siihen, että se kuorsaus loppuu, kun vauva syntyy.
Vietin 8 viikkoa sairaalahuoneessa, jossa 5 muuta sänkyä. Huonekaverit vaihtuivat tiheään ja jokainen oli raskaana. Ja jokainen kuorsasi miehekkäästi. Huonounisena tuli kuunneltua, kun en nukahtamislääkkeitä halunnut...
Enkä uskonut, ennen kuin heräsin itse siihen kuorsaukseeni :(. Oli pirskatin kovaäänistä. Mies ei saanut nukuttua koko loppuraskauden aikana kunnolla. On nyt kuitenkin loppunut :)
vaikka synnytyksestä puoli vuotta :(