Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihastun päivittäin kohtaamiini naisiin. Mitä mä teen?
14.12.2008 |
Oma parisuhde on aika "harmaata": 15 vuotta yhteiseloa, pari lasta, asuntolaina jne. Ja niiden myötä ollaan kuin sisko ja sen veli.
Jos pelkästään omia halujani noudattaisin niin lähtisin saman tien. Mutta kun ihan niin itsekkäästikään ei voi toimia, kai? Joka tapauksessa kun kohtaan viehettävän naisen niin mielikuvitus alkaa laukata. Nauttisikohan tuo nainen läheisyydestä, hellyydestä, seksistä jne? Olisikohan hän kiinnostunut minusta myös kumppanina eikä pelkästään kä'ytännön syistä?
Joka tapauksessa tämä on yhtä helvettiä kun ajatukset pyörivät koko ajan siinä, mitä parisuhde nykyisellään ei ole mutta mitä se voisi olla. Mikä ongelma sinkuilla muka on kun voi tarttua mihin tahansa vastaantulevaan tilaisuuteen? Tässähän sitä ongelmaa on riittämiin kun pitäisi päästä säädyllisesti eroon nykyisestä elämästä. Ja siihen toki liittyy muitakin kuin vaimo.
Kommentit (11)
sen sijaan yrittäisit saada sen parisuhteen kuntoon? Vai meinaatko sitten taas vaihtaa naista, kun asiat ei luista haluamallasi tavalla?
Kyllä ne vaimos tunteetsiellä jossain on, ehkä lastenteko tai joku muu asia vaan vie voimat juuri nyt? Olisiko masentunut tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se on ällöttävä. Vedä sitten vaikka käteen, ettei kuolaa puutteessa kaikkia. Mulla on ollut tuollaisia työkavereita, jotka kuolaa kaikkien perään ja ne on järjestäin yökköjä ja säälittäviä. Ei voi olla edes kaveri tuommoiselle kiimaselle äijälle.
sen sijaan yrittäisit saada sen parisuhteen kuntoon? Vai meinaatko sitten taas vaihtaa naista, kun asiat ei luista haluamallasi tavalla?
Kyllä ne vaimos tunteetsiellä jossain on, ehkä lastenteko tai joku muu asia vaan vie voimat juuri nyt? Olisiko masentunut tms.?
Ap on jaksanut olla 15 vuotta samassa suhteessa ja kysyt että "meinaatko sitten TAAS vaihtaa naista?"
Minä tunnen monta sellaista (miestä ja naista), jotka pistää suhteen poikki heti kun tulee ryppyjä rakkauteen uudessa suhteessa. Mikä siihen sitten kenetkin ajaa, sitä en tiedä. Veikata voi vaikka:
- Mieluummin jättää itse ensin kun odottaa tulevansa jätetyksi?
- (Lapsellinen) usko siihen, että jossain on se unelmien trinsessa/trinssi, jonka kanssa kaikki on aina vaalenpunaista ja ihanaa elämän loppuun saakka?
- Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella?
- Toisilla vaan on lyhyempi pinna ja vähemmän kärsivällisyyttä kuin toisilla?
Joka tapauksessa nykypäivänä täytyy nostaa hattua jo tuollaiselle 15 vuotta kestäneelle suhteelle. Neljä viidestä tuollaisesta, noin pitkään yhdessä olleesta pariskunnsata jotka tunnen ovat yli 6-kymppisiä.
olen meinaan varma että se ajattelee teidän tilanteesta ihan samoin ja on kyllästyny suhun. todennäkösesti se jo muhinoi jonkun kanssa.. työkaverinsa? pomonsa?
tai jos ei o rahaa seksiin, niin käytä vaikka imuria. saat sellaset kiksit jotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[Meidän suhdetta piristi kummasti kun mies oli vuoden ulkomailla töissä]
Toi vois olla monelle hyvä ratkaisu. Ainakin itse koen välillä äärimmäisen ahdistavana normaalin perhe-elämän, jossa joka päivä on samanlainen ja yhtä tylsä ja yllätyksetön.
Ikinä ei saa olla yksin kotona vaan itse on lähdettävä "evakkoon" jos haluaa omaa aikaa. Vaimo ei koskaan lähde mihinkään, sillä ei ole lainkaan omia harrastuksia ja kavereitakin lähinnä oma sisko. Mutta kun pääsee hetkeksi eroon normaaleista kuvioista niin taas on helpompi hengittää. Esim. jo viikon työmatkan jälkeen tuntuu siltä että ihan kiva tulla kotiin.
En ole eroamassa miehestäni, mutta hän on vain niin tavattoman tylsä ja kireä useinmiten. Olemme vain ehkä liian erilaisia; minä kaipaan läheisyyttä ja juttukaveria, hän taas viihtyy mieluummiin yksin, netissä ja autolehtien parissa.
Olen kotiäiti ja se on välillä omalla tavallaan kuormittavaa ja voisi olettaa, että en jaksaisi olla iltaisin kiinnostunut läheisyydestä ja seksistä. Mutta minulla se menee juuri toisinpäin. Kun lapset on saatu nukkumaan, haluaisin keskustella muutakin kuin miten kiire miehellä on töissä ja kuinka kurittomasti lapset ovat käyttäytyneet päivän aikana. Ehkä lasillinen viiniä, hyvä leffa, saunaan, hellyyttä, seksiä jne. Valitettavasti tuota rentoa tunnelmaa tapahtuu vain viikonloppuisin, eikä usein silloinkaan. Seksiä 1-2 kertaa kuussa.
Tämä tilanne on jatkuvasti aiheuttanut ristiriitoja suhteeseemme. Mies on stressaantunut töistä ja milloin mistäkin ja sitten minäkin olen, kun en saa mieheltä yhtään huomiota. Kun olen yrittänyt miehelle selittää mikä suhteessamme mättää, hän ei näe asiassa mitään ongelmaa ja pitää parisuhdettamme hyvänä.
Hänen mielestään on täysin normaalia käytöstä esim. kääntää nukkumaan mennessä selkä ja torjua kaikki lähentely-yritykseni milloin mihinkin syyhyn vedoten. Hän sanoo kiireesti hyvää yötä, etten tulisi lähemmäksi. Niin monta kertaa olen saanut pettyä ja itkenyt asian vuoksi. Tilanne ei voi johtua siitä, että mies kokisi minut fyysisesti jotenkin vähemmän miellyttäväksi kuin ennen lapsia ( 3 kpl ), sillä hän on aina ollut se vähemmän seksistä ja läheisyydestä kiinnostunut.
Muutenkin olen huomannut, että olemme loppupeleissä melko erilaisia, hän hoitaa työnsä ( rahat talouteen, mikä sinänsä hyvä juttu ) ja minä teen kaiken muun sisustuksesta lähtien. Yleensä pariskunnat ostavat huonekalunsa yhdessä, minä hankin ja päätän kaiken aina yksin, miestä ei kiinnosta. Lapsiaan hoitaa melko hyvion ja heistä onneksi välittää. Välittää kai minustakin, mutta se ei aina näy ja varsinkaan ei sano sitä juuri koskaan.
Niinpä tyydynkin vain elämään haavemaailmassa. Katson romanttisia elokuvia ja huokailen, puran suruani askarteluun ja lukemiseen... Olen siis tyytynyt osaani, sillä minulla ei ole vaihtoehtoja, en halua kolmen lapsen yh:ksi ja miehen kanssa on turhaa aiheesta enempää riidellä, hän ei ymmärrä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä olemme olleet miltei 8 vuotta. Mies saisi siis sitä omaa aikaakin jos vaan haluaisi vaikka menemällä lenkille tai jonnekin, mutta ei jaksa mennä mihinkään. Itse häivyn toisinaan lähinnä shoppailemaan tai tapaamaan ystäviä. Ja huomaan, että mies on sitten siitäkin vähän kireä, kun on joutunut lapset hoitamaan, vaikka ei sitä myönnä.
Saunassa, kun istutaan niin mies aina alkaa riidellä milloin mistäkin. Taitaa vaan olla niin stressaantunut... Kaikenkaikkiaan hyvä mies, mutta joskus ottaa päähän.
Voi sitä täpinää kun miehen loma oli edessä (oli 4 viikkoa siellä ja viikon kotona), ihan kuin olisi rakastunut mieheen uudestaan ja tunne oli molemmin puolinen. Ja mieskin sanoi että siellä vasta tajusi miten paljon me merkitään hänelle. Että vaikka se vuosi oli tosi rankka etenkin minulle kun pyöritin arkea yksin (työ, koti, 2pientä lasta) mutta parisuhteen kannalta ehdottoman positiivinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän kohta 36 ja nyt on tunne että tässäkö tämä elämä olikin? Samaa paskaa aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Vaimoa kohtaan en tunne enää oikein mitään mutta lasten takia kai tässä tulee roikuttua. Jos vaimo ilmoittaisi haluavansa erota niin olisi eipä tarvitsisi kauaa vastaustaan harkita.
Radiosta tuli Chisun biisi jonka sanat kyllä osui ja upposi:
Kauas se vie..
Tuo ruusuinen tie..
Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie
Joka yhdessä maahan muurattiin
Teimme tien päähän talon niin sievän
Joka yhdessä yössä maalattiin
Johon yritin tehdä kotini
Anna mun mennä
(anna mun mennä)
Mä oven avaan
En henkeä saa
Anna mun mennä
(anna mun mennä)
En tänne kuulukaan
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä
Ymmärrän jos
En anteeksi saa
Mut en tässä voi olla kauempaa
Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie
Liikaa sen piikit pistelee
Nyt luovuttaisin avaimen
(mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä)
Kadun mä ehkä tätä joku päivä
Tien varresta itseni löydän
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä
Mut kulta mun täytyy vaan mennä
Mun koti ei oo täällä
(mun koti ei oo täällä)
Alue: Aihe vapaa
Sori. Kyllä niistä eroon pääsee, mutta ei säädyllisesti.