Näin te puhutte meille, näin te ajattelette meistä. (läskeille)
Näin me läskit ajatellaan ja näin meille puhutaan:
Ja oikeesti kaikki tietää etten mä voi olla hyvä missään, senhän näkee jo päällepäin, läski mikä läski. Luuseri, sanos ykskin entinen pääministeri. Tuplamaksut terveydenhuollossa, sairaalahoidot todellisten kustannusten mukaiseksi ja verot tuplana. Hautapaikasta tuplahinta ja pakko haudata yli 5 metriin, muuten se ryömii illalla jääkaapille. Ja lippu bussiin kahdesta paikasta, lentokoneeseen kilojen mukaan. Valvomatta ei saa kulkea koulujen lähellä, varastaa vielä lasten karkit ja jätskit. Kastraatio pakolliseksi, ettei tuu lisää paino-ongelmaisia. Lobotomianhan potilas onkin jo hoitanut omalla ihrallaan. Polttohautaus kielletty, palaneen rasvan haju on kaupungilla kuvottava. Puudutuspiikitkin pitää olla pitempiä, että ylettyvät jonnekin. Osaakohan se puhua. KUULEEKO SE NORMAALISTI? Ei se ainakaan osaa autoa osaa ajaa. Eikä ymmärrä ruokareseptejä monimutkaisempia tekstejä. Miksei se ole syömättä, tyhmä. Ei kai se vaan tuu TÄNNE? Varmaan piereekin ihan helvetisti. Käykö se pesulla. Miten se nukkuu. Osaaksä muka lukee? No et sä ainakaan ymmärrä lukemaas. Onks TOI töissä täällä! Se on varmaan yksinäinen, ei sillä voi olla kavereita. Pakko sen on olla vänkkäri, ei tolle kukaan anna. Kui helvetissä noita on tänne päästetty.
Ja sokerina pohjalla; "kuule, se on helppoa. Syöt vaan vähemmän kun kulutat!"
Kiitos tästä rakkaat sisaret, kyllä ihmiset on ihania!
Kommentit (15)
että eikä se osaa ainakaan käyttää minkäänlaista kappalejakoa!
Miettikää hyvät ihmiset miten tuotte ajatuksianne julki. Hyväksyy jo erilaisuus. Ei ole teiltä pois toisen sairaus. Niin, lihavuus kun on sairautta. Terve ihminen ei syö itseään huonoon kuntoon.
Mitähän se kertoo siitä ihmisrodusta?
itse hyväksy itseään. Siksi nämä haukkujat ansaitsisivat lähinnä sääliä.
koska olen laiha:
Aamulla bussissa vapaana vain läskin vieressä oleva paikka, istun siihen ja pepustani toinen pakara jää roikkumaan penkin syrjän yli. Istuminen on hankalaa ja toivon, että läski jäisi aiemmalla pysäkillä pois. Tänään perehdytän uutta henkilöä töihin, hänkin on läski. Muistelen tutkimusta, jossa todettiin, että työhaastatteluissa läskit pärjää huonommin kuin laihat. Mietin miksi hänet otettiin meille töihin. Istumme vierekkäin tietokoneen äärelle, kun näytän hänelle sovellusta. Hämmästelen että paksut sormet voivat olla noin näppärät. Läski haisee hikiseltä, koska ilmeisesti on jännittänyt uutta työpäivää. Päätän, että joku muu saa näyttää hänelle ruokalan. En ole ikinä ollut kovin ihastunut näkemään, kun läskit mättää ruokaa suuhunsa. Multa menisi oma ruokahalu. Lähden selvittämään ruokatunnin aluksi, mistä saisin läskille uuden tuolin, sillä hän ei oikein hyvin mahtunut meidän standardituoliin ja työkaveri menee opastamaan läskiä lounaalle. Iltapäivällä jatkan opettamista ja yritän unohtaa hienhajun. Aiheet perehdytyksessä etenee tyky-toimintaan, kerron työpaikan kuntosalista, suihkuista ja kuntoutusryhmistä esim. laihdutusryhmästä. Mainitsen tuon viimeisen varovaisesti. Kerron suihkuista enemmänkin, että saamme töihin pyöräillessä käydä aamulla suihkun kautta. Tiedän melko varmasti, että läski ei pyöräile, mutta toivon hänen ymmärtävän, että siellä voi käydä pesemässä keskipäivälläkin hien hajun pois. Kun perehdytyksestä on kulunut pari päivää, niin läskin samassa huoneessa oleva työkaveri tulee valittamaan hajua, arvomme pitkällä tikulla kahden esimiehen välillä, kumpi menee kertomaan läskille, että toivoisimme hänen käyvän silloin tällöin työpaikan suihkussa. Onneksi sain lyhyemmän tikun. Läski ei muuten ole käynyt ekan päivän jälkeen ruokalassa, vaan täyttää joka päivä kahvihuoneen jääkaapin yhden hyllyn eväillään.
Töiden jälkeen käyn aina ruokakaupassa kotiin mennessä. Ajattelen, että kahden päivän ruokamme koko perheelle ovat saman verran kuin mitä kahvihuoneessa läski mättää joka päivä hyllylleen (kokonainen hylly vakiintunut läskin käyttöön) jääkaapissa. Kassaneiti on erittäin tukevan sorttinen. Mietin, että sitä se istumatyö teettää. Jostakin tulee mieleeni, että kaupan työntekijät saavat ostoksista alennusta, jospa se on siten hyvä työpaikka paljon ruokaa ostaville.
Illalla katselen telkkaria. Yhtenä iltana näytetään 4D ohjelma läskin ihmisen yrityksestä laihtua, että pääsisi leikkaukseen. Katson sen ihan sen vuoksi, kun mietin työkaverini olotilaa. Telkkarissa läski ei jaksa kuunnella lääkärien moitteita, vaan jättää vastaamatta lääkärin puhelinsoittoihin. Hän joka käänteessä maistelee palan sitä sun tätä. Porkkanakakkukin kuulemma on herkkua, joten ottaa sitä aina tarjotessa. Tytär on yhtä lepsu ja kun äiti pyytää passausta (ohjelman lopussa äiti ei enää nouse lainkaan sängystä), niin tytär vaan passaa kiltisti. Mieleeni tulee Englannista vai oliko sen Ruotsissa tapaus, jossa vanhempia syytettiin lapsen ruokkimisesta läskiksi. Voisi tuokin tytär ansaita kyllä jonkin rangaistuksen.
Aamulla tervehdin läskiä työkaveriani. Hän ei edelleenkään jaksa käydä suihkussa kesken työpäivän. Aamukahvilla juttelemme vaatteista ja läski kertoo, ettei jaksa käydä ostoksilla, koska ei pukukopit ovat niin surkean pieniä ja hän tätä erityisesti sitten päivittelee. Ihan kuin ne olisi kaikille pieniä. Mieleeni tulee se 4D-ohjelma katsellessani häntä ja mietin, mitä lääkäri mahtoi sanoa hänelle työhöntulotarkastuksessa. Siellä mitataan verenpainetta ja kolestrolia ynnä muuta sekä muistan sen kaavakkeen, jolla mitattiin jotain terveysindikaattoria olikohan se diabetes-todennäköisyyttä. Ei varmaan tullut läskille siitä hyvää arvosanaa. Veikkaan lääkärimme antaneen hänelle ohjeita myös laihdutusryhmään osallistumisesta.
Lääkärinkäynnistä on jo kuukausi ja mitään ei ole läskillä muuttunut, hän ei edelleenkään käy työssä suihkussa (sai oman työhuoneen), hänellä on melkein joka päivä samat vaatteet päällä, jääkaapissa hänellä on kokonainen oma hylly ja edelleenkään hän ei osallistu laihdutusryhmään. Taisi lääkärin sanat mennä kuuroille korville.
Mielessäni toivon kovasti, että en sairastuisi mihinkään sairauteen, jossa kilot kertyisivät noin kovasti. Toivon, että säästyn tuolta kohtalolta. On se varmaan rankkaa olla läski.
Läskeillä elämä on kurjempaa.
Ei osaa nautti alenkkeilystä, ei osaa nauttia syömisestä jne jne.
Eläkää läskit sen kanssa. Maailma on reilu, eli läskejä kuuluukin syrjiä, se on selkeä merkki sekä fyysisestä että henkisestä laiskuudesta, jonka kaltaisten kanssa en halua olla enempää tekemisissä kuin on pakko.
vai etkö saanut tänään purettua negaatioitasti missään muualla? Lähtikö mies pikkujouluihin, ja nyt vituttaa?
Läskeillä elämä on kurjempaa.
Ei osaa nautti alenkkeilystä, ei osaa nauttia syömisestä jne jne.
Eläkää läskit sen kanssa. Maailma on reilu, eli läskejä kuuluukin syrjiä, se on selkeä merkki sekä fyysisestä että henkisestä laiskuudesta, jonka kaltaisten kanssa en halua olla enempää tekemisissä kuin on pakko.
ihmisen olemista sen kummemmin. Toki joskus aivan järkky valas saattaa pistää silmään tai lasten lihavuus ja ylipaino kansallisena ongelmana saattaa huolestuttaa, mutta tarkoitan, etten ole koskaan ajatellut sen kummemmin lihavien ystävieni ja sukulaisten elämää sen kummemmin enkä totta puhuen edes kiinnittänyt asiaan huomiota. Tai siis toki tiedän, että he ovat lihavia, mutta asia ei siis tule mitenkään mieleen tavatessamme.
Asian "traagisuus" kuitenkin paljastui minulle jokunen aika sitten kun olin erään huomattavan lihavan ystäväni kanssa eräässä aika kämäisessä baarissa. Ensinnäkin jo matkalla sinne, eräs päällisin puolin normaalin näköinen mies pullisteli poskiaan mennessään ohi, ravintolassa kolme miestä illan aikana lähestyi ystävääni kertomalla, että hän on törkeä läski (siis vähän eri sanoin). Olin aivan äimänä. En hoikkana ole koskaan joutunut moisten törkeyksien uhriksi, vaikken ole edes nätti ja lautakin olen. Kaverini sanoi, että tuo on ravintolassa ihan tavallista. Siis olin aivan kauhuissani. Luulin, että jo lapsi tietää, että lihavaa ei saa haukkua. Ilmeisesti heikon itsetunnon omaavat miehet saavat jotain kiksejä alistaessaan lihavia naisia. Itse asiassa minulla oli aikoinaan komea mieskaveri, joka iski ravintolasta aina lihavia naisia, koska sanoi että heitä on kiva alistaa. Sairas on tämä maailma.
Olin melkein kolmekymmentä kun painoindeksini oli 20, ja liikuin ja juoksin paljon. Jossain vaiheessa paino rupesi nousemaan, ja vaikka välillä tiukastikin yritin puuttua siihen, ei auttanut. Olen nyt ylipainoinen. Jossain vaiheessa valitin lääkärissä muita vaivoja, ja kilpirauhastulehduksen aiheuttama vajaatoiminta paljastui. Nyt aineenvaihduntani vaan on hidas. Kävelen mielelläni yli kymmenen kilometrin reippaita lenkkejä, olen ylipainoisena juossutkin 12 km lenkkejä. Tietysti ylimääräinen paino syö vähän nopeutta ja vaatii enemmän lihaksilta.
Ruoka-annokseni eivät ole isoja. En jaksa syödä kovinkaan paljoa, olen huomannut, että monet hoikat ihmiset syövät paljon enemmän kuin minä.
Ihmiset saattavat ajatella mitä vaan minusta minut nähdessään, en voi sille oikeastaan mitään. Enkä tiedä haluankokaan. Haluan mieluummin ystäviä, jotka eivät vaadi selityksiä painolleni, kuin pinnallisia idiootteja.
Täytyy sanoa, että hän ei haissut ja lihavuudestaan huolimatta pukeutui kivasti ja oli mielestäni ihan viehättävä (kauniit kasvot). Hän ei myöskään täyttänyt jääkaappia - itse asiassa luulen, että hän söi "salaa", koska en koskaan nähnyt hänen syövän ylenmäärin. Itse asiassa taisi joskus sanoa, ettei lihavat usein kehtaa syödä julkisesti, koska ajattelee muiden katsovan, että "taas läski mättää". Tämä nainen treffaili miehiä ja seurustelikin parin hoikan miehen kanssa (nykyään on naimisissa), kävi baareissa ja opiskeli yliopistossa.
En näin hoikkanakaan ihmisenä mitenkään erityisesti noteerannut hänen lihavuuttaan, mutta tokihan se jossain vaiheessa on suuri terveysriski. Siksi toki toivon hänen joskus pystyvän laihtumaan. Mutta pointtini on, ettei jokainen laiha niin kauheasti lihavia kyttää. Itse kyllä kauhistun nähdessäni tosi lihavan lapsen - hän ei ole voinut valita osaansa. Lihava aikuinen on tehnyt valintansa itse.
elämä nurinpäin.
Allaoleva aloitus olisi pitänyt olla "oletko todella noin älykäs". Koittakaa läskit olla ja elää pari viikkoa urheilullisen ja menestyvän ihmisen elämää, niin huomaatte miten elämä on kaikin puolin parempaa. No ettehän te voi tietää..... jos tietäisitte, ette olisi ikinä päästäneet itseänne vallitsevaan huonoon kuntoon.
Oletko tosiaan noin tyhmä
vai etkö saanut tänään purettua negaatioitasti missään muualla? Lähtikö mies pikkujouluihin, ja nyt vituttaa?
Läskeillä elämä on kurjempaa.
Ei osaa nautti alenkkeilystä, ei osaa nauttia syömisestä jne jne.
Eläkää läskit sen kanssa. Maailma on reilu, eli läskejä kuuluukin syrjiä, se on selkeä merkki sekä fyysisestä että henkisestä laiskuudesta, jonka kaltaisten kanssa en halua olla enempää tekemisissä kuin on pakko.
Jotkut ihmiset on inhottavia toisia kohtaan, oli sitten syynä ulkonäkö, elämäntyyli, uskonto, ihonväri tai ihan mikä vaan.
Tuppaan ajattelemaan, että sellaista ilkeyttä suoltavissa ihmisissä itsessään on joku juttu vähän vinossa, tai on joku suru tai kiukku tai pettymys tai kipu, mitä sitten puretaan johonkuhun toiseen - kehen tahansa, jonka vaan voi kuvitella olevan itseä "huonompi". Ja kun sen voi tehdä anonyymisti, kuten täällä, niin kynnys on entistä matalampi.
Aina jos näen jonkun olevan toiselle ihmiselle paha tai raaka, ensin alkaa sapettaa se epäoikeudenmukaisuus, mutta sitten mietin: kumpi olisin itse mieluummin? Tuo ilkeä tyyppi, vai se uhri? Ja aina välittömästi tajuan, että vihoviimeinen asia mitä haluaisin, olisi olla julma tai häijy ihminen. Ja silloin niitä aina rupeaa käymään sääliksi.
ajoissa mitään. Ehkä sinä olisit viisaampi. Tosiasiassa kun olen elänyt molempia elämiä, en voi kyllä rehellisesti sanoa, että elämäni hoikkana olisi ollut niin kamalan paljon parempaa. Vaatteet istuivat kauniimmin, ja juoksin lenkeillä nopeampaa. Muuten elämäni on melko samanlaista. Olen myös suvaitsevaisempi ja avarakatseisempi kuin ennen.
16 (?)