Ostan koiran meille
ja suuri syy siihen et mun läskiperseen on pakko nousta joka päivä viemään se lenkille :) oikeesti pakko saada tää läskimaha pois... mistä motivaatio muuttaa vielä se ruokavalio ja millä ihmeellä sen suklaanhimon saa pois?
Kommentit (6)
Voi vain lisätä kurjuutta jos koira jääkin ilman kaikkea sitä liikuntaa jonka se vaatisi.
Ehdotan että aktivoidut ensin omillasi ja hankit sitten koiran kun liikkuminen on rutiinia.
Voihan ap ottaa sellaisen koiran, joka ei tarvitsi paljoa liikuntaa.
Mutta jos alkuperäinen ongelma on se, ettei saa takamustaan ylös sohvalta niin ei se koira välttämättä liikuntaan myöskään motivoi. Se motivaatio pitäisi tulla sisältä päin eikä pakosta.
Mä en nyt tiedä miten paljon joku puudeli tarvitsee liikuntaa mutta meidän collieta saa ainakin lenkittää vähintään 5km päivässä ja viikonloppuisin vielä ekstraa, jotta se on tyytyväinen. Jos puudelille riittää se, että kävelee talon ympäri, niin se ei taas vuorostaan palvele ap:n omia lenkkitarpeita.
Nyt koiran etsintää ollut parisen kuukautta. Ilman koiraa ollaankin jo oltu vuosi... Siten ennen meillä ollut 15v koiria.
Saas nähdä auttaako kilojen karisemiseen sitten jatkossa kun se koira saadaan.
Joo ja ei tietenkään ollut ainoa syy koiran hankintaan, mutta se liikkeelle paneva voima siihen kuitenkin.
Ja jotenkin mä en enää vaan saa iän myötä otettua itseäni samalla lailla niskasta kiinni kuin nuorempana. Nyt koirarotukin on vaihtunut astetta (tai aika monta) helpompaan nuorempana meillä olleista koirista.
Mulla ainoa motivaatio muuttaa ruokavaliota on se että on tekemistä, eikä ole koko aikaa kotona. Helpottaa kun siis aktivoidun tekemään jotain ja lapset kasvaa. Koira auttaa tuossa aktivoitumisessa, varsinkin jos ehtisi vielä vähän harrastaakin koiran kanssa jotain.
Sitten voi jäädä hyvällä omallatunnolla syömään suklaata.
Mulla kehittyi imetysaikana jo addiktioasteelle edennyt suklaahimo. Söin joka päivä suklaata, ennen raskautta en syönyt sitä kuin joskus ja jouluna. Saatoi esim vetäistä 150g yhdeltä istumalta. Yök, näin jälkikäteen ajateltuna. Onneksi minulla ei ole lihavuusongelmaa, jos olisin helposti lihoavaa tyyppiä, niin olisin painanut varmasti lähemmäs sata kiloa.
Lopetin suklaan syömisen. Alkuun voin todella huonosti. Pyörrytti, sydän hakkasi, välillä piti kontata, kun ei meinannut taju pysyä. Mulla on tosin todella matala verenpainekin, joten se aina voimistaa kaikkia pahoinvointi/pyörryttämistunteita.
Pikkuhiljaa olo alkoi koheta.
Nykyään syön suklaata taas vain joskus ja jouluna :) Niin ja koiria meillä on kaksi, eivät vaikuttaneet suklaansyöntiin valitettavasti mitenkään. Oletko harkinnut isoa vai pientä koiraa? Jos pientä, niin osta joku "kestävä", jonka kanssa voit oikeasti tehdä halutessasi pitempääkin lenkkiä. Esim Parsonrusselin terrieri, Jackrusselin terrieri, kääpiösnautseri, kettuterrieri tms.