Kuinka nopeasti olette toipuneet sektiosta?
Saatiin nyt aika suunniteltuun sektioon, huhtikuun puoliväliin. Kuinka äkkiä sektiosta toipuu? Siis voinko kitkeä jo kesäkuussa kukkapenkkiä ja voidaanko/kannattaako lähteä kesäkuussa mökille? Onko autossa pitkän matkan istuminen hankalaa haavan takia? Kertokaahan kokemuksia.
Niin ja arki askareet. Kuinka pian pystyitte esim. pesemään pyykkiä ja onko siinä joku painoraja, että painavaa ei saa nostella?
Tiedän toki, että kesän suunnitelmiin vaikuttaa sekin kuinka kaikki alkaa vauvan kanssa sujua.
Kommentit (10)
Toki kannattaa vältellä painavien tavaroiden nostoa.
MInulla vielä tulehtui haava, koska sain lapun sairaalasta, että tikit ovat itsestään sulavia. No 10 päivän päästä ne alkoi tulehtumaan ja sitten kävin poistattamassa tikit päivystyksessä. Parani ilman antibiootteja ahkeralla huuhtelulla ja tuuletuksella.
Sektio päätös oli itselleni pieni pettymys ja mietinkin, että meneekö koko kesä aivan puolikuntoisena. Vaikuttaa siis kuitenkin siltä, että kesäkuussa voisin olla jo hyvinkin kunnossa.
-ap
Parin viikon päästä voi helposti jo kävellä oikein, välillä saattaa viiltaa kipeästi, nostellakkin jotain, vauvaa tms pientä. Muistelen että en odottanut kuukautta että saan nostella kauppakasseja yms. Pystyin siihen 3-viikkoa sektiosta hyvin kun varovasti liikkeet tein. Kuukauden päästä on paljon parempi.
2-4kk päästä tuntuu jo aika normaalilta. Kykenee tekemään normaalihommia ilman pelkoa että haavaan sattuisi. 5kk päästä vatsalihasliikkeet sattuivat vähän.
1. sektio: Leikkaus ma-ti yöllä, pe kotiin sairaalasta ja lauantaina jo mökille, ku oli niin tylsää olla vaan vauvan kanssa kotona. 12päivän ikäisen vauvan kanssa matkustin kahdestaan 450km bussissa, että isovanhemmat näkivät vauvan. Mulla ei siis ollu apuja tuolloin käytettävissä. :)
2. sektio: nopeasti paranin jälleen ja kuukauden ikäisen vauvan kanssa olin viikon ulkomailla koulutuksessa.
3. sektio: matkustin vauvan ja kahden isomman lapsen kanssa jälleen 450km autolla. Vauva oli viikon ja ite siis ajoin koko matkan parilla pysähdyksellä. Eikä jälleen ollut apuja käytettävissä. :)
Mielestäni kaikki on suhteellista. Mulla arki lasten kanssa on aina ollu helppoo, kun mä oon sen niin päättäny. Nyt olen menossa synnyttämään 4. vauvaa ja edelleen mulla ei ole päivittäisessä elämässä apuja. Tiedän, että helppoa ei tule olemaan, mutta tätä kestää vain hetken.
Heti rupesin touhuamaan kun tultiin sairaalasta kotiin- esim pesemään pyykkiä yms.
samana päivänä olin molemmista ylhäällä, parissa päivässä pystyin jo tekemään vauvanhoidon ja peruskotityöt. varmaan se n.3-4 vkoa piti pysytellä kevyemmissä töissä, eli aivan hyvin voit kesäkuussa jo kitkeä ja mökkeillä.... :)
mutta tuon sen toisen puolen esille, kun monesti ihmiset paasaavat siitä että alatiesynnytyksestä toipuu nopeasti. Mulla meni n. 2,5 kk ennenkuin pystyin edes istumaan alatiesynnytyksen jälkeen. Alkoi vähän tuo makuuasento käymään raskaalta.....minulla tulehtui epparihaava ja söin monta antibioottikuuria yms. Ja muistan kun monet kertoivat, että he paranivat tosi nopeesti vaikka sektio tehtiinkin. Sillon kirosin :D
Ekan sektion jälkeen olin oikein hyvässä kunnossa jo parin päivän päästä, enkä tarvinnut kipulääkitystä.
Toka olikin ihan toinen juttu. Napsin kipulääkkeitä ainakin kuukauden ja oli tosi tosi hankalaa. Haava ei parantunut kunnolla, kävely oli vaikeaa. Rattaiden kanssa pystyin liikkumaan vähän, heikoimmalla hetkellä teki mieli ottaa vaiva syliin ja istua itse rattaisiin ;-o
mutta siinä meni kaikki pieleen (ei ollut suunniteltu sektio), tuli komplikaatio, pitkä sairaalassaoloaika jne. Ainut mitä nostelin, oli vauva.
Toinen sektio oli suunniteltu sektio ja kaikki meni loistavasti. Puolentoista viikon jälkeen kävin hiljaisella kävelyllä, toki haava aristi jonkin aikaa.
Kyllä varmasti kesäkuussa jo voi mennä mökille, mutta annan neuvoksi, että kuuntele omaa vointiasi. Parempi levätä ja nauttia lapsesta kuin suorittaa... Istuminen ei ainakaan minulle ollut missään vaiheessa hankalaa haavan takia, sängystä nouseminen oli parisen viikkoa.
Kumpikaan ei tosin suunniteltu, mutta ei toisaalta mikään hätäsektiokaan, joten uskoisin olevan suunnilleen sama asia. (Hätäsektiossahan ei siis mietitä miten ja mistä mennään sisälle, vaan leikkaushaava voi olla suurempi kuin muuten.) Sektiosta toipuminen lienee aika yksilökohtaista. Mä paranin tosi nopeasti, parin päivän päästä ihan kunnolla olin jo pystyssä, viikon päästä kävelin ja kannoin vauvaa ilman sen pahempia kipuja ja parin viikon päästä ei enää mitää kipuja. N kuukauden päästä olin jo ihan entiselläni.