Uusioperhe-asiaa...
Olemme kolmelapsinen perhe, lapsista kaksi nuorinta mieheni kanssa ja vanhin lapsi aikaisemmasta lyhyestä seurustelusuhteesta. Vanhin lapsi ei näe isäänsä, kutsuu nyk. miestäni isäksi. Aloimme miehen kanssa olee yhdessä tyttäreni ollessa vajaa vuoden, ja on siis nyt 12v.
Nyt siis tähän ongelmaan... Mieheni on mielestäni ottanut kaikki lapset samalla tavalla huomioon, ja mielestäni hänen sukulaisetkin pääasiassa. Nyt kuitenkin mieheni äiti suunnittelee ulkomaanmatkaa lähes toiselle puolelle maapalloa eli pitkä ja kallis matka tiedossa ja haluaisi ottaa mukaansa yhden lapsen, joka siis mieheni kanssa yhteinen. Asiasta ei ole edes minulle puhunut vaan miehelleni. Minusta ajatus ei ole hyvä. Matka olisi lapselle varmaan ihana kokemus, mutta väärin muita lapsia kohtaan. Pitkä matka hänelle, mitä muille...ei mitään. En voi hyväksyä. Mitä mieltä te olette? Mieheni mielestä asiassa ei ole mitään ihmeellistä, aina kaikki ei voi saada samaa. En käsitä mieheni enkä hänen äitinsä kantaa.
Kommentit (15)
ei ole mitenkään muilta pois. Päinvastoin, tehän voitte kehitellä jotain kivaa kotona sillä aikaa. En ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua.
Joku saa jotain lisää nyt, joku saa jotain enemmän vuoden päästä. Ei me olla mikään Ruotsi, jossa kaikille pitää antaa jatkuvasti yhtä paljon ettei kenenkään tule paha mieli...
on valmis ottamaan sen mukaan.Ihme niuho ei tietenkään se ja sun exän välinen lapsi tule koskaan olemaan samassa asemassa kun sun nykyises miehes lapset..
Lopeta niuhotus.....ja anna elämys lapseselle.....kai sä olet kertonu sille 13 -vuotiaalle että sun nykyinen mies ei ole sen isä??????
...olen tietenkin kertonut ettei ole biologinen isä, mutta isänä toimii ihan miehen omasta halusta. Jos olet aloitukseni lukenut niin tyttö on ollut vajaan vuoden kun me ollaan miehen kanssa alettu seurustelemaan. Että sen mukaan minä koen että olemme ehjä perhe. Olen nyt saanut molempia kantoja esille. Kiitos! Nyt tämä "niuho" siirtyy taka-alalle miettimään omaa ajatusmaailmaansa.
aiheuttaa ihan yhtä hyvin sekin, että se keskimmäinen lapsi tajuaa, että hän ei pääse reissuun, koska siskopuolikaan ei pääse. Kyllä mua ainakin vituttais ja huolella. Keskimmäinen lapsi kun usein on muutenkin se, joka jää helposti vähimmälle.
Muutenkin, eihän sen näille sisaruksille korvaavan toiminnan tarvitse tapahtua nyt eikä edes ensi vuonna. Jos haluat esikoiselle jotain spesiaalia, niin ala säästää NYT ja tee hänen kanssaan reissu vaikka parin vuoden päästä. Ja pienin pääsee sitten aikanaan.
Mäkin antasin lapsen mennä..olisi lapselle ihana kokemus=)Meilläkin on kolme lasta 2 minun ekasta suhteesta ja yksi yhteinen..mutta jokainen lapsi on yksilö ja kaipaa omaakin kivaa=)Teettte sitten kotona jotain kivaa kahden muun kanssa,ja teet vaikka jonkun pikkureissun kesällä esikoisen kanssa kaksin=)
En tekisi asiasta sen isompaa numeroa..
teet kärpäsestä härkäsen. Anna lapsen lähteä mummonsa kanssa matkalle. Sehän on hieno juttu, että mummo haluaa ottaa lapsen mukaan!
Tosiasia on se, että vanhin lapsi ei ole mummon verisukulainen. On luonnollista, että mummo suosii omia lastenlapsia. Hyvähän se ei ole, mutta luonnollista.
Järjestä itsellesi ja tälle vanhimmalle lapsellesi oma kahdenkeskinen matka. Tai osta jotain erityistä, mitä hän haluaa.
Itse en myöskään "hyväksyisi" isoäidin matkasuunnitelmaa.
Miksi? No ensinnäkin olette olleet niin kauan uusioperhe, etten näe teitä lainkaan uusioperheenä. Vanhin lapsi on niin pienestä ollut miehesi lapsi, että kokee olevansa hänen lapsensa. Minusta verisiteet ovat silkkaa humpuukia, tunteet merkitsevät oikeasti.
Velipuoleni on äitini edellisestä avioliitosta, mutta emme me koskaan puhuneet asiasta. Isäni otti pojan (5v kun alkoivat seurustella) omakseen heti eikä mistään verisiteistä ikinä puhuttu. Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan, että poikaa olisi suvun kesken kohdeltu uusioperheen lapsena. Hän oli isäni poika siinä missä minä hänen tyttärensä.
Jos itse joskus uusioperheen perustan, säännöt ovat yksinkertaiset: Ei ole minun ja sinun lapsia, on vain meidän lapsia. Suvuille on samat pelisäännöt. Lapselle ei tee hyvää tulla erotetuksi ydinperheestä.
Minusta ydinperhe ei suinkaan tarkoita verisiteillä yhdistettyjä ihmisiä vaan toisiaan sellaisinaan rakastavia ihmisiä. Veri - pah.
Meidän uusperheessä on minun kaksi lastani ja yksi yhteinen, ja kyllä sen näkee kaikesta, että miehen sukulaiset tekevät selvän eron lasten välille edelleen, vaikka itse emme tietenkään tee. Minun lapseni eivät ole olleet mieheni sukulaisten elämässä syntymästään lähtien, joten eivät ole sitten heille niin tärkeitäkään kuin "omat".
Eikä asia ole muuttunut mitenkään vuosienkaan kuluessa.
Jos itse joskus uusioperheen perustan, säännöt ovat yksinkertaiset: Ei ole minun ja sinun lapsia, on vain meidän lapsia. Suvuille on samat pelisäännöt. .
Kyllä meillä tuttavaperheissä matkaillaankin monessa niin, että yksi lapsi pääsee jonkun mukaan. Jossakin muussa vaiheessa on sitten toisen vuoro. Minusta taas asiassa ei ole mitään kummallista.
...meillä ei ole ollut koskaan ennestään tälläistä tilannetta, ei meidän lapsista ole kukaan matkustellut muiden kanssa. Mekin erittäin vähän, joten senkin suhteen matka vaan yhdelle tuo toiselle erittäin pahan mielen. Ja tiedän, että tässä on siitä kyse, että tämä lapsi on biologisesti hänen lapsenlapsensa ja vanhin lapsemme ei ole. ap
Miksi anoppisi haluaa osoittaa näin räikeästi, että vain tämä yksi lapsi on hänelle tärkeä? Matkasta tulisi tämän lapsen elämän tärkein juttu, ja sisarukset jäisivät siitä paitsi, mikä ei tee ollenkaan hyvää sisaruudelle. Sisarukset ovat aina (aiheetta tai aiheesta) kateellisia toisilleen, kilpailuhenkisiä. Näin suuri eriarvoisuuden korostus on aivan järkyttävää.
Onko nyt niin, ettei ole varaa viedä enempää lapsia matkaan? Voisitteko itse avustaa matkakustannuksissa, että muutkin pääsisivät mukaan?
...meillä ei ole ollut koskaan ennestään tälläistä tilannetta, ei meidän lapsista ole kukaan matkustellut muiden kanssa. Mekin erittäin vähän, joten senkin suhteen matka vaan yhdelle tuo toiselle erittäin pahan mielen. Ja tiedän, että tässä on siitä kyse, että tämä lapsi on biologisesti hänen lapsenlapsensa ja vanhin lapsemme ei ole. ap
...tämä meidän toinen yhteinen on sen verran pieni ettei olisi matkakumppaniksi. Ja luulen että meidän taloudellinen tilanne ei mahdollista osallistumaan matkakustannuksiin ainakaan kovin paljon.
Tietenkään mummo ei ota mukaan lasta, johon hänellä ei ole mitään biologista sidettä. Mun mielestäni se on ihan täysni ymmärrettävää. Entä jos jotain ikävää sattuisi? En mä ottaisi oman poikani puolison lasta reissuun, mutta oman poikani lapsen voisin ottaa, enkä näe siinä yhtään mitään väärää.
Miten olisi, jos yksi lapsista pääsisi nyt reissuun, ja muille järjestettäisiin myöhemmin jotkut omat reissut? Itsekin olin setäni ja tätini mukana reissussa joskus, ja veljeni vastaavasti toisten sukulaisten kanssa. Ei ongelmaa.
Miten ap. muuten, jos esikoisesi tapaisi isäänsä, eikö hänkään sitten saisi koskaan tehdä yhtään mitään omien sukulaistensa kanssa? Vai vaatisitko, että näiden sukulaisten pitäisi myös huomioida teidän nuoremmat lapset? Miksi ei pitäisi?
Mun mielestä tilanne nyt vaan on se, että teillä on uusperhe, ja mitä sitä kiertelemään. Silloin kaikki asiat ei mene ihan niinkuin ydinperheessä, mutta asiat voi myös järjestää siten, että kaikille jää hyvä mieli.
Totta, meillä on uusi perhe, on ollut jo monta vuotta. Ja tiedän että mummo ei aio viedä vanhinta lastani matkalle juuri näistä biologisista siteistä johtuen, joten siis ei myöhemminkään. Enkä sitä odotakaan, mutta tarjota tälläinen tilaisuus toiselle lapselle, se tuntuu vaan väärältä. Juuri sen takia, että ei syntyisi yhtään enempää niitä ulkopuolisena olemisen tunteita vanhimmalle lapselleni. Jos jotain ekstraa haluaa antaa/tarjota, se voisi olla jotain muuta. Tälläinen matka johon meillä itsellään ei ole koskaan mahdollisuutta niin en voi vaan hyväksyä.
Tiedän, että lapsille tulee pettymyksiä, paljonkin. Tyttäreni ei tapaa biologista isäänsä, ei ole mitenkään minusta riippuvaa. Jos tapaisi asiat saattaisi olla toisin. En tietenkään vaatisi niiden sukulaisten huomioita toisille lapsilleni. Nyt on kuitenkin kyse muusta, me asumme ja elämme kokonaisena perheenä. Johon ei kuulu kuin me vanhemmat. Joten tämä pitää ottaa huomioon.
Itse olen myös avioerolapsi, ja elänyt perheessä jossa muita lapsia, jotka eivät minulle biologista sukua ja meidät aina huomioitu samalla tavalla. Se, että mitä ne vanhemmat jonka luona lapsi ei asu tarjoavat lapselle on minusta aivan eri asia.
Eli nyt tällä alotuksellani hain, että onko oma ajatteluni jotenkin vääränlaista, koska koen asian pahasta vanhimmalle lapselleni. Kiitän vastausksista. Minun täytyy miettiä asiaa kuitenkin vielä tarkoin, ennekuin otan asian ääneen esille. Mutta epäilen suhtautumiseni olevan pohtimisenkin jälkeen aivan sama.