Lue keskustelun säännöt.
Aihetta onneen!
08.03.2009 |
Täällä istuskelee yksi yh, joka voisi liidellä katossa ja lauleskella onneaan (no joo, en osaa lentää ja lapsetkin heräisivät lauleluun).
Mutta miten kummassa ihminen voi olla näin onnellinen vaikka mitään ihmeellistä ei ole edes tapahtunut?
Lapset nukkuvat, kuuntelen musiikkia ja siemailen punkkua (toinen pieni lasillinen jos joku siitä on kauhuissaan).
Olen onnellinen ihanista, maailman parhaista lapsista, ihanasta omasta kodista, mukavasta työyhteisöstä ja mielenkiintoisesta työstä, ihanista ystävistä (joille minulla on aivan liian vähän aikaa), ihanista vanhemmista jotka pyytämättä auttavat yh-äitiä arjessa hakemalla välillä lapsia koulusta jne.
Tämä päivä on ollut aivan tavallinen: rauhallinen aamu lasten kanssa, ulkoilua, pientä siivoilua, yhteistä kokkailua, hauska pelisessio Inkan aarretta ja myllyä. Lasten mentyä nukkumaan pientä järjestelyä (tiskikone, pyykkikone, keittiön pöytä), hetki työntekoa, sitten hetki romaanin parissa, nyt punaviinia ja nettiä. Tajusin, etten ole tänään puhunut yhdenkään aikuisen kanssa.
Ja nyt vietän lauantai-iltaa yksikseni, mietin huomista (muutama työjuttu + ulkoilua lasten kanssa).
Ja olen niin hem**tin onnellinen!
Hyvää lauantaita (tai jo sunnuntaita) kaikille!
Kommentit (6)
Ihana päivä sulla! Kiva viesti. Mullakin ihan mukava päivä tänään sunnuntaina, ollaan ulkoiltu, kohta tehdään sapuskaa. Mun mies on työmatkalla Hongkongissa, joten ihan kiva olla täällä netissä aikuisten seurassa välillä. Illalla kyllä tulee appivanhemmat kylään ja se on kiva, että saa ihan "livenä" aikuista seuraa. Tämä siis on jo sunnuntain puolella... Ihanaa onnea sun elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi mukava kuulla että olet onnellinen! :) Itse saan "onnellisuuspuuskia" usein kun kevätaurinko paistaa, lumi natisee kenkien ja rattaiden alla, luonto näyttää kauniilta ja muksu ei kiukuttele, alkaa vaan hymyilyttää ja tuntuu että kaikki on ihanaa! :)
Eilen vauvani ei tuntunut lainkaan liikkuvan ja olin melkein koko päivän paniikissa. Vielä tänä aamunakin tuntui jotenkin vaisulta. On alkanut rymistelemään kohdussa nyt iltapäivästä alkaen oikein kunnolla ja jatkaa vieläkin. Olen todella onnellinen!
Tuli ihan hyvä mieli tekstistäsi. hienoa että joku pystyy nauttimaan elämästä. minulla on taipumus murehtia liikaa, mutta ehkä minäkin pystyn joskus tuohon :)
varmasti helpottava tunne kun mahassa alkaa kunnon meno hiljaiselon jälkeen =)
Ja neloselle: kiva, että tekstistäni tuli jollekin hyvä mieli. Olen kyllä lähes aina hyvin positiivisesti ajatteleva ja asenteeni on positiivinen, mutta nyt tuli - jostain kumman syystä - sellainen hassu, pirskahtelevan onnellinen olo. Turha murehtiminen ei johda mihinkään, se syö vain turhaa energiaa (jonka voisi suunnata johonkin positiiviseen). Osittain asenne elämään on varmasti synnynnäistä ja temperamentista kiinni, mutta ainakin osan voi myös opetella!
Nyt positiivisuutta alkaa latistaa kello - kello on vaikka mitä ja tiedän, että lapsukaiset heräävät melko aikaisin ja herään itse siihen, vaikkeivat suoranaisesti minua herätäkään. Tämä on se yh- elämän iso miinus: ei saa koskaan nukkua rauhassa aamulla (kauhistus minun kaltaiselle aamu-uniselle) - toisaalta eipä se es avioliiton aikana tainnut nousta kertaakaan lasten kanssa joten tähän on totuttu =)
Itse olen alkanut nauttia hoitovapaastani ja lapsestani nyt ihan eri tavalla kuin aikaisemmin kun lapseni on 1 v. On ihanaa leikkiä piilosta, tanssia lastenmusiikin tahdissa, katsella kirjoja, nauraa yhteisille hassutuksille... sitä aikaa vielä odotan, kun pääsemme pelailemaan lautapelejä : ) Olen selvästi enemmän omassa elementissäni taaperon kuin vauvan äitinä. Päivän paras hetki on ap:n kuvaama ilta, kun mukavan päivän jälkeen lapsi tuhisee tyytyväisenä pylly pystyssä sängyssään ja itse on saanut loput kotityöt tehtyä, voi laittaa hyvää iltapalaa ja oikaista sohvalle vaikka selailemaan lehtiä!