Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Työkkäristä tuli mieleeni nuoruusmuisto: oliko asiallista

Vierailija
07.03.2009 |

käytöstä mielestänne virkailijalta? Eli olen ihan fiksu ja juuri kirjoittanut 5 ällää ja tarkoituksenai oli pyrkiä oikestieteelliseen. Kun kysyttäessä kerroin tästä miespuolinen virkailija kysyi ylimielisesti, että onko tuo muka realistista. Olen nätti blondi, ehkä luuli ettei äly ja kauneus viihdy samassa päässä. Toisekseen oikkariin pääsee kun jaksaa lukea tarpeeksi.



Työkkärissä taitaa saada aika usein alentuvaa kohteua, muilla vastaavia kokemuksia?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
07.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monella (työkkärinasiakas) teinillä ei ole mitään todellista käsitystä mitä vaatii päästä korkeakouluun ja valmistua sieltä.



Monethan menee pääsykokeisiinkin lukematta ja jotkut odottaa että työkkäri elättää ajan jolloin luetaan pääsykokeisiin.



Kuulostat kyllä blondilta jos vatvot tuollaista vielä vuosien päästä.

Vierailija
2/9 |
07.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

no pääsitkö sinne?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
07.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

usko, että miespuoliselta olisi kysytty samaa. Sovinismia mielestäni. ap

Vierailija
4/9 |
07.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysyikö hän "onko se

muka

realistista?" vai "onko sinulla realistiset mahdollisuudet päästä sisään haluamaasi koulutukseen?".

Nuo molemmat voi toki tulkita halutessaan saman arvoisina, mutta todellisuudessa ne ovat erittäin erilaiset kysymykset.

Ensimmäinen on alentava kysymys, jossa kysyjä kyseenalaistaa hakijan tietotaidon.

Jälkimmäinen on ihan vain kysymys, jonka jokainen työkkäriviranomainen kysyy. Jos hakijalla on realistiset mahdollisuudet, virkailija tuskin miettii asiakastaan tapaamisen jälkeen, koska hänen ei sitä tarvitse tehdä --> uskoo siis hakijan pääsevän hakemaansa paikkaan ja asiakkuus työkkärin kanssa päättyy siihen.

Jos hakijalla on liian suuret luulot taidoistaan, hän todennäköisesti palaa syksyllä takaisin tiskin taakse ja hänen papereihinsa on hyvä tutustua jo etukäteen. Jos hän (asiakas) ennakko-odotuksista huolimatta pääsee kouluun, on se vain positiivinen yllätys.

Työkkärissä siis kartoittavat hakijan mahdollisen tuen tarpeen. Jos nuorella on selkeät suunnitelmat ja mahdollisesti vielä hyvät todistukset allaan, ei virkailijan kannata "tuhlata aikaansa" tällaiseen nuoreen vaan hän voi keskittyä enemmän tukea tarvitseviin "todellisiin" asiakkaisiin.

Itse olin viime kesän "pakkolomalla" (kesätyötön opettaja). Työkkäriin menin ja ilmottauduin. Sanoin samalla, että olen heti elokuussa palaamassa töihin. Virkailija kysyi, kuinka varma asia on. Minulla oli näyttää päätös paperilla ja asia oli sillä selvä. Jos minulla ei olisi ollut paperivarmuutta asiasta, olisi hän ottanut tilanteeni vakavemmin. Nyt siihen ei ollut tarvetta, vaan ilmoittautumiseni oli lähinnä muodollinen työttömyyskassaa varten.

Uskoisin vastaavasta olleen kyse sinunkin kohdallasi.

Vierailija
5/9 |
07.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

olin työkkärin huuhaatyönhakukurssilla, ja oli puhetta työnhaku- ja koulutussuunnitelmista. kerroin aikovani psykologiksi, ja hakevani siihen koulutukseen. koin hyvin loukkaavana sen että kurssin vetäjä sanoi että kannattaisi olla myös realistisia vaihtoehtoja. lähtökohtaisesti oletetaan ettei kenestäkään ole opiskelemaan. kai minä itse tiedän onko se minulle realistista vai ei. tämä vetäjä ei edes tiennyt elämästäni tai lukion menestyksestäni mitään. ymmärrän ap:tä täysin, raivostuttavaa ja turhauttavaa, alentavaa! nimim. pian tämän jälkeen psykologiksi valmistunut

Vierailija
6/9 |
07.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sujuvasti pystyvät pääsemään sisään yliopistoon, tarvitse käyttää työkkärin palveluja lukion ja yliopiston välillä huuhaa-kursseista puhumattakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
07.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä suurin osa keväällä kirjoittaneista ilmoittautuu työkkäriin, vaikka on selkeät ja realistiset suunnitelmat. Jos työkkäriin ei ilmoittaudu, ei kesältä saa rahaa. Ja jos pääsykokeet ovat vasta kesäkuun lopussa, ei kaikilla välttämättä ole loppukesäksi kesätyöpaikkaa. Ja toisaalta taustojensa varmistaminen on vain ja ainoastaan järkevää.

Mutta noin niinkuin muuten olen kanssasi samaa mieltä.

t. 5

sujuvasti pystyvät pääsemään sisään yliopistoon, tarvitse käyttää työkkärin palveluja lukion ja yliopiston välillä huuhaa-kursseista puhumattakaan.

Vierailija
8/9 |
07.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitten ollaan ehkä kirjoitusten aika ja jonkinlainen lukuloma vähemmillä tunneilla ja loppukesä paahdetaan taas töitä. Ja jos taas pyrkiminen edellyttää ihan täyttä lukemiskevättä, ei ole mielestäni reilua mennä työkkäriin ilmoittautumaan ennen pääsykokeita, koska eihän silloin mitään työtä voisi tehdä. Loppukesä taas taitaa olla liian lyhyt aika edes saada mitään työttömyyskorvausta, joten en vieläkään ymmärrä, mihin abi, jolla on realistiset suunnitelmat, tarvitsee työkkäriä tai jotain sen kursseja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
07.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä kävin vuosia terapiassakin ja lähdin sieltä aina todella masentuneena ja tuntui, että musta ei ole mihinkään. Sitten aloin odottaa kolmatta lastani. Raskaus oli riskiraskaus joten hypättiin lääkärissä ja verikokeissa joskus kolmastikin viikossa. Terapiat harveni kunnes jäi pois kun vauva syntyi, ei vain ollut enää aikaa. Kun vauva oli 8kk ilmoittauduin ammatilliseen koulutukseen ja pääsin siihen kun vauva oli hieman yli vuoden. Valmistuin kurssini parhaana, mikä tietysti ei ole temppu eikä mikään, mutta se, että en ollut enää pelkkä haahuileva yo vaan mulla oli ihan ammatti!



Työkkärissä oltiin nuivana antamassa suojatyöpaikkaa palkkatuella johon meninkin ja lopetin kahdessa päivässä kiusaamisen takia. Ilmoitin työkkäriin, että lopetin ja kiitti vaan avusta mutta löydän työni itse ja seuraavana aamuna aloitin uudessa paikassa sijaisena ja siitä se sitten vaan lähti.



Nyt on kiva työpaikka jossa arvostetaan ja on vastuuta sekä vapaus päättää asioista melko vapaasti. Ja mikä parasta mä osaan ja pystyn käymään töissä enkä sittenkään ole saamaton surkimus joka ei pysty muuta kuin nostamaan sossuntukea luukulta.



Suomessa saisi tosiaan opetella tsemppaamaan ihmisiä ikuisten realismia ja päälle tallaamismetodien sijasta. Jos joku juttu ei onnistu niin koittaa sitten jotain muuta. Kyllä se oma juttu sieltä löytyy. Joskus vaan tarvitsee sitä, että joku muukin uskoo siihen haaveeseen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi kaksi