Onko ketään muuta, joka mielestään osaa lukea ihmisiä harvinaisen hyvin? ov
Minä mielestäni osaan ja se on alkanut ahdistamaan.
Keskustelussa näen, milloin ihminen valehtelee tai ei ole aivan suora. Eleistä ja sanomisista osaan sanoa, mitä ihminen on OIKEASTI mieltä, vaikka sanoo muuta.
Ongelmani on siinä, että olen alkanut analysoimaan jo läheisimpiänikin ja muodostan nykyään käsitykseni omien havaintojeni perusteella, enkä sen ihmisen antaman kuvan perusteella.
Onko tämä nyt lahja, vai olenko vain kuvitellut tämän "kyvyn"? Ja miten siitä päästä eroon, jos se onkin vain kuviteltua?
Kommentit (26)
Kuvitteletko että joku tosiaan voi täällä palstalla vastata sulle, kun kysyt luetko ihmisiä oikein? Ootko mahdollisesti saanut jotain konkreettista vahvistusta sille, että tämä sun kykysi oikeesti toimii?
Musta tuntuu kanssa, että osaan lukea ihmisiä. Saatan olla kyllä väärässäkin. Se ei ainakaan elämää helpota. sillä yritän sitten miellytäää kun huomaan mistä tykkäävät. Etenkin miesten kanssa on helppo tulla juttuun - äkkiä älyän millaista naista kukin on vailla.
Plääh. Tää kai tarkoittaa, että mulla ei oo persoonallisuutta.
Ja totta, kenenkään on turha yrittää huijata, haistan heti kun valehdellaan tai puhutaan kökköä selän takana.
Kirjoitin jo tuonne aikaisemmin, että yritän ihmisiä miellyttää. Mulla kanssa on ollut äiti, jonka kanssa on täytynyt olla tarkkana, että on haistanut mistä päin tuulee. Sen mukaan on sitten elelty. On ollut tosi ailahtelevainen ja pahalle päälle sattuessa myös väkivaltainen. Ei kuitenkaan mikään juoppo tms.
olen / kasvoin miellyttämishaluiseksi, oman mieleipiteen mukautan aina muiden mukaiseen suuntaan tai vaikenen eriä mieltä ollessani (tylsä ja selkärangaton?).
Aikuisena tajuan äitini olleen pms-oireineen ja väsymyksineen oman temperamenttinsa uhrikin..
4
Jäättekö vain itseksenne vatvomaan, mikä tilanne kyseisellä henkilöllä oikeasti on vai kysyttekö suoraan?
T. ap, joka on suututtanut monta ihmistä mielipiteillään (joista suurin osa on jossain vaiheessa osoittautunut oikeaksi).
Olen joskus miettinyt, että olenko ainoa tällainen pienestä pilattu ihminen maailmassa. Ei tosiaankaan viinan kanssa läträämistä tms. mutta hiveä kuri. Ja sitten joskus kaikki kävi, eikä millään ollut oikein mitään väliä.
Meillä ei vaan jäänyt ihan kuritukseen, vaan äiti sai paljon pahaa aikaiseksi ainakin mun elämässä. Henkinen väkivalta oli jotain ihan käsittämätöntä. Olen nyt vasta tajunnut kun on omia lapsia, että mitä kaikkea hullua äiti teki ja jätti tekemätää. Vaikea uskoa, että oma mutsi haukkuu esim. naapureille (olin ja olen edelleen tosi kiltti tyttö). Mulla ei koskaan ollut äidin tukea missään asiassa ja omin nokkineni olen joutunut pärjäämään.
Yritän olla omille lapsilleni parempi äiti, vaikka joskus tulee karjuttua. Luulen kuitenkin, että heidän mielikuvansa lapsuudesta ovat paljon valoisampia kuin omani.
En tiedä mutta itse luen kavereitani läheisiä todella hyvin joka häiritsee minua
Joskus hämmentää, että muut eivät näe, millainen ihminen on kyseessä, jos vaikka tuttuun porukkaan tulee joku uusi.
Mä olen siis avoin, ystävällinen ja sosiaalinen, enkä mikään murjottava tarkkailijakyylä...
Mietin sitäkin, että elänkö mun itse kuvittelemassa todellisuudessa, mut aika usein tulee "mitähän mä sanoin jo heti aluksi" tilanteita, joissa muut eivät vaan ole tajunneet, mikä on meininki. Minä olen, heti.
Just Joo, Eka vastannut aika tuoreeseen avaukseen, morjens! T.toka
Ette te voi oikeesti lukea ihmisiä niin hyvin. Tän odottaa jo monet psykologiset testitkin. Projisoitte omat ennakkoluulonne ihmisiin. Näette niiden käytöksessänne asiat mitä itse haluutte
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:24"]
Joskus hämmentää, että muut eivät näe, millainen ihminen on kyseessä, jos vaikka tuttuun porukkaan tulee joku uusi. Mä olen siis avoin, ystävällinen ja sosiaalinen, enkä mikään murjottava tarkkailijakyylä... Mietin sitäkin, että elänkö mun itse kuvittelemassa todellisuudessa, mut aika usein tulee "mitähän mä sanoin jo heti aluksi" tilanteita, joissa muut eivät vaan ole tajunneet, mikä on meininki. Minä olen, heti.
[/quote]On kuin mun suusta. Mä olen aistinut heti, jos joillain ei mee hyvin tai on jotain tapahtunut, vaistoan pettämiset ja sen sellaiset, iloisetkin asiat. Luen helposti ihmisistä että onko niillä puhtaat jauhot pussissa, milloin ne mielistelee tai valehtelee jne.
Sama täällä. Aistin jo lapsena ihmisten tunnetilat, ajatuksia jne. Oli pienenä raskas "lahja". Aikuisena sosiaalitoimessa työskentelevänä on hyötyä.
Sama! Mietin välillä oonko seko ja vaan kuvittelen mut moni asia/ihminen vaan käyttäytyy niin läpinäkyvästi...
Kyllä, ja se on todella raskasta. Tiedän jo useita viikkoja etukäteen kuka toimistolla irtisanoutuu seuraavaksi. Samoin kuka on maannut kenenkin kanssa, tai milloin jollain on rankkaa kotona/avioero vireillä. Kaikki muut väittävät, että tällainen tieto tulee heille täydellisenä yllätyksenä. Ei minulle. Eivätkö ihmiset oikeasti NÄE?!
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:53"]Kyllä, ja se on todella raskasta. Tiedän jo useita viikkoja etukäteen kuka toimistolla irtisanoutuu seuraavaksi. Samoin kuka on maannut kenenkin kanssa, tai milloin jollain on rankkaa kotona/avioero vireillä. Kaikki muut väittävät, että tällainen tieto tulee heille täydellisenä yllätyksenä. Ei minulle. Eivätkö ihmiset oikeasti NÄE?!
[/quote]
Jos olet linkedinissä, niin sieltä tulee vinkkiä ketkä hakevat töitä ja kärttyilevät miehet ovat kohta eroamassa..
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 18:44"]Sama täällä. Aistin jo lapsena ihmisten tunnetilat, ajatuksia jne. Oli pienenä raskas "lahja". Aikuisena sosiaalitoimessa työskentelevänä on hyötyä.
[/quote]
Samoin, ja itse vaihdoin aikuisiällä alaakin osittain tästä syystä. Sosiaaliohjaajalle kyvystä "lukea" ihmisiä on suurta hyötyä. Toki pitää silti muistaa aina kuunnella asiakkaita, virhetulkinnatkin kun ovat mahdollisia.
Mulla sama, on monesti kyllä rasittavaa tuntea toistenkin puolesta ja vain tietää asiat, sitä on vaikea muutoin oikeastaan edes kuvailla. Ärsyttävimpiä on tilanteet, joissa tietää totuuden, mutta ei voi sitä sanoa, on vaan pakko olla ''mm-niin-joo-aivan..ehe..(NIIN VARMAAN!!!)''. Mutta työssä tästä on paljonkin hyötyä.
On varmaan helppo kuvitella olevansa hyvä ihmistuntija. Sitä saattaa esimerkiksi haluta ajatella ihmisestä tietyllä tavalla. Oikeasti yleensä kukaan ei ole pelkästään esim. hyvä tai paha, vaikka niin on helppo ajatella. Käsitystään saattaa pitää yllä, vaikka mikään ei sitä vahvistaisi, jos mikään ei nimenomaan todista päinvastaista, ja silloinkin saattaa pitää sitä vain poikkeuksena...
Omasta ihmistuntemuksestani: Mua ärsyttää, kun en tiedä, valehteleeko joku vai ei. Esimerkiksi jos todellakin haluaisin tietää, onko joku vienyt multa rahaa, ja kysyn suoraan tarkkaillen häntä, en vaan osaa sanoa mitään suuntaan tai toiseen. Saatan ruveta tietoisesti erittelemään hänen käytöksestään eri seikkoja kuin oppikirjasta. Esim. vaihtoiko puheenaihetta tai mitä sanoja käytti, mutta niiden perusteellakaan en osaa oikeasti sanoa, puhuiko totta vai ei. Ei vaan ole sellaista "tuntumaa".
En minäkään täysin sokea ole tietenkään, mutta en todellakaan mikään keskivertoa parempi ihmistuntija. Haluaisin olla parempi.
Opetelkaas pokerin perusteet ja menkää kasinolle pelaamaan. Noilla lahjoilla pääsee etenkin nainen äkkiä tuhansien verottomille kuukausituloille.
Monesti olen sanonut jostain puolitutusta, että nyt ei ole kaikki kohdallaan tms ja kas vaan muutaman vikon päästä paljastuu jotakin.
Minun äitini oli todella ailahtelevainen ja temperamenttinen, aina olin ns tuntosarvet pystyssä hänen suhteensa. Opin jo lapsena aistimaan sanomattomia viestejä vieraistakin ihmisistä.