Kunnat antavat elämänkatsomustiedon opetuksesta harhaanjohtavia tietoja

joten en lähde kuvailemaan alakoulun eri aineiden opetusta 70-luvun kokemusteni perusteella. Silloin kaikki opetus olí aika ankeaa ja yhdenmukaistavaa, mutta ainakin niiden ystävieni perusteella, jotka ovat luokanopettajia, kehitys on kehittynyt myös koulussa. (Surullista, jos alakoulussa ei edelleenkään opeteta erilaisia taidesuuntauksia ja "pallopuiden" piirtäminen aiheuttaa piirustuksen lentämisen roskikseen ja uuden, "oikeanlaisten" puiden piirtämisen harjoittelun. Oi, kultainen seitkytluku!)

Muuten en ymmärrä, mikä vaikeus on keskustella (ei siis vain yksipuolisesti papattaen selittää) 7-vuotiaalle uskonnollisista ilmiöistä. Ainakin omat alle kouluikäiset lapset osaavat tehdä hienoja kysymyksiä. He miettivät kovasti, mitä eroa on, jos kaveri sanoo, ettei usko Jumalaan, mutta sama kaveri uskoo (vielä) joulupukkiin. Raamatunkertomusten (kuten satujenkin) kohdalla he kysyvät välittömästi, onko tämä oikeasti tapahtunut ja siitä avautuu se maailma, missä pohditaan, mikä Raamatussa on historiallisesti totta ja mikä on vertauskuvallista kieltä, jonka tarkoituksena ei ole kuvata todellisuutta, vaan valottaa inhimillistä kokemusmaailmaa.

Minä en pidä lapsia tyhminä, ehkä siksi en koe ongelmaksi keskustella heidän kanssaan itsellenikin vaikeista asioista.

selitäppä tuo 7-vuotiaalle :D

Voihan niitä lukea tai kuunnella täysin inhimillisen kokemusmaailman tarinoina ja yrittää asennoitua uskonnollisen ihmisen todellisuuteen?

Monella raamatuntarinalla on jonkinnäköinen totuuspohja, mikä kaiketi useimmiten todetaan niin, että lähialuieden mytologioissa on samalla aikakaudella todettu samanlaisia ilmiöitä, esim. Nooan arkki-tarina ja lähialuieden kertomukset suuresta tulvasta.

Opetetaanko ala-asteikäisille abstraktin taiteen saloja? Miksiköhän ei...

oikeus uskonnonharjoittamiseen? Eikö lapsilla ole samoja ihmisoikeuksia kuin aikuisillakin? Ei kukaan pakota lapsia ottamaan harrasta ilmettä kasvoilleen ja ristimään käsiään. Kyllä lapset osaavat tuijottaa ikkunasta näkyvään lumiukkoon tai mönkiä pöydän alle, jos jokin (mikä tahansa) aikuisten tarjoama aktiviteetti ei kiinnosta.

Missä tyhjiössä lapset pitäisi kasvattaa kahdeksantoista vuotiaiksi, jotta he saisivat varmasti olla ihan "tyhjiä päitä" ja valita itse, mitä ajattelevat? Miksi vanhemmat, joilla on terve uskonnollinen vakaumus ja terve lastenkasvatus eivät saisi välittää (itse tai uskonyhteisönsä avulla) mitään omista arvoistaan ja elämänsä uskonnollisesta viitekehyksestään?

Aikuisten osalta tämä pitää aika hyvin paikkansa, lasten osalta ei, erityisesti negatiivisen uskonnonvapauden osalta. Juuri eilen oli Hesarissa juttua, kuinka valtaosassa päiväkoteja on edelleen ruokarukoukset ja seurakunnan työntekijät käyvät pitämässä kaikenlaisia hartaustilaisuuksia.

Kodit ja seurakunnat voivat hoitaa sen aivan hyvin ja kenenkään oikeuksia ei rikota.

että joillakin herää ihan sama ärsyyntyminen uskonnottomuuden lähetystyöhön kuin uskonnottomilla uskontojen olemassaoloon.

Voisitko nyt kertoa ihan suoraan, miksi sinua ärsyttää se, etteivät jotkut usko sinun taivaskeijuihisi ja yrittävät saada myös muut tajuamaan niiden olemattomuuden?

uskonnonopetus ei kuulu julkiselle sektorille

Vanhempien tehtävä on kertoa, mitä on juutalaisuus,islam, hindulaisuus, buddhalaisuus, shintolaisuus, taolaisuus, kristinusko jne.

Ja kaikki vanhemmat ovat päteviä opettamaan em. liittyvää tietoa, ei omia mielipiteitään? Miksi vanhemmat eivät sitten opeta kaikkea muutakin itse, jos se on niin köykäinen homma? No, säästäähän yhteiskunta rahaa, kun opettajakoulutus supistetaan siihen, miten saadaan oppilaat pysymään koulussa koulupäivän ajan. Ei siihen viittä kuutta vuotta tarvitse tuhlata.

uskonnonopetus ei kuulu julkiselle sektorille

Vanhempien tehtävä on kertoa, mitä on juutalaisuus,islam, hindulaisuus, buddhalaisuus, shintolaisuus, taolaisuus, kristinusko jne.

Ja kaikki vanhemmat ovat päteviä opettamaan em. liittyvää tietoa, ei omia mielipiteitään? Miksi vanhemmat eivät sitten opeta kaikkea muutakin itse, jos se on niin köykäinen homma? No, säästäähän yhteiskunta rahaa, kun opettajakoulutus supistetaan siihen, miten saadaan oppilaat pysymään koulussa koulupäivän ajan. Ei siihen viittä kuutta vuotta tarvitse tuhlata.

Pitäisikö kysymys esittää lainlaatijoille, lääketieteen, psykologian ja kasvatusalan ihmisille, mikä olisi hyvä ikäraja nuoren saada päättää erilaisista itseään koskevista terveyden/ sairauden hoidoista ja toimenpiteistä?

Samalla voit pohtia kumman seuraavista saa 14-vuotias tyttö tehdä ilman vanhempien lupaa:

a) erota uskontokunnasta

b) abortin

Kyllä uskontokunnasta eroamisella täytyy olla vakavat seuraukset aborttiin verrattuna, että siihen tarvitaan vanhempien lupa 18-vuotiaaksi asti.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomaksi. ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.

rakastuminen on täysin nykytieteen selitettävissä

rakastaminen taas on järkeen perustuvaa toimintaa ja myöskin selitettävissä.

Rakastuminen pohjaa suureksi osaksi feromoneihin joiden perusteella nainen valitsee immuniteetiltaan mahd. erilaisen kumppaninen jälkeläisten selviytymisen takia. Tietynlaiset kasvonpiirteet vetoavat lisääntymisikäisiin naisiin. On myös tutkittu, että naiset tuntevat seksuaalista vetoa ns. renttumiehiin enemmän kuin turvallisiin ja ehkä vähän feminiinisempiin miehiin joiden kanssa he kuitenkin mieluummin kasvattavat oman jälkikasvunsa.

Miten voidaan perustella tieteellisesti todeksi seuraava lause, jonka miehesi sanoo sinulle: "Minä rakastan sinua"?



Jos kokemuksia ja omaa tunnetilaa ei saa käyttää argumentteina, mistä löytyvät älylliset perustelut, puhuuko mies potaskaa vai täyttä totta?

oikeus uskonnonharjoittamiseen? Eikö lapsilla ole samoja ihmisoikeuksia kuin aikuisillakin? Ei kukaan pakota lapsia ottamaan harrasta ilmettä kasvoilleen ja ristimään käsiään. Kyllä lapset osaavat tuijottaa ikkunasta näkyvään lumiukkoon tai mönkiä pöydän alle, jos jokin (mikä tahansa) aikuisten tarjoama aktiviteetti ei kiinnosta.

En tiennytkään, että kun meidän lasten päiväkodissa ei (onneksi) ole ruokarukousta, niin se tarkoittaa samaa kuin että lapsilta on kielletty ruokarukous. Toki lapsi saa oman rukouksensa tehdä jos niin haluaa, ei siinä mitään päiväkodin tädin yhteislausuntaa tarvita.

Missä tyhjiössä lapset pitäisi kasvattaa kahdeksantoista vuotiaiksi, jotta he saisivat varmasti olla ihan "tyhjiä päitä" ja valita itse, mitä ajattelevat? Miksi vanhemmat, joilla on terve uskonnollinen vakaumus ja terve lastenkasvatus eivät saisi välittää (itse tai uskonyhteisönsä avulla) mitään omista arvoistaan ja elämänsä uskonnollisesta viitekehyksestään?

Kukahan tällaista on mennyt väittämään? Jos puhe on koulujen ja päiväkotien uskonnonharjoittamisen poistamisesta, niin yhtäkkiä siitä seuraa, ettei uskontoa saa harjoittaa lasten kanssa edes kotona tai seurakunnassa??

Pitäisikö kysymys esittää lainlaatijoille, lääketieteen, psykologian ja kasvatusalan ihmisille, mikä olisi hyvä ikäraja nuoren saada päättää erilaisista itseään koskevista terveyden/ sairauden hoidoista ja toimenpiteistä?

Heiltä on jo kysytty ja laki on sen mukainen.

Voisitko nyt vaino sanoa suoraan, onko mielestäsi uskontokunnasta eroaminen sellainen asia, josta voi päättää itse vasta 18-vuotiaana, mutta abortin voi päättää jo 14-vuotiaana?

Jos x-päiväkodissa on kristillisen perheen lapsia ja työntekijät ovat myös kristittyjä, miksi he eivät saisi harjoittaa uskontoa? Mikä menee väärin, jos hartaushetket ovat lyhyitä ja sävyltään turvallisuutta ja iloa sisältäviä? Mitä muuta sinä aikana pitäisi ehtiä tekemään? Entä jäähtyykö ruoka ruokarukouksen aikana?

Olisiko oikeaa tasa-arvoa ja uskonnonvapautta se, että joku vapaa-ajattelija tulisi samaan aikaan pitämään uskonnottomille lapsille oman tuokion?

Eräs päiväkodin työntekijä kertoi, että hän ei harjoita uskontoa sanoin, vaan hiljaisuuden muodossa: jokainen lapsi saa vuorollaan sytyttää itselleen kynttilän ja lapsi saa henkilökohtaista huomiota ja hänen nimensä lausutaan ääneen.. Lapset haluavat tätä uudelleen ja uudelleen. Päiväkodin työntekijä rukoilee hiljaa lasten puolesta. Onko tämä uskonnon pakkosyöttöä?

oikeus uskonnonharjoittamiseen? Eikö lapsilla ole samoja ihmisoikeuksia kuin aikuisillakin? Ei kukaan pakota lapsia ottamaan harrasta ilmettä kasvoilleen ja ristimään käsiään. Kyllä lapset osaavat tuijottaa ikkunasta näkyvään lumiukkoon tai mönkiä pöydän alle, jos jokin (mikä tahansa) aikuisten tarjoama aktiviteetti ei kiinnosta.

En tiennytkään, että kun meidän lasten päiväkodissa ei (onneksi) ole ruokarukousta, niin se tarkoittaa samaa kuin että lapsilta on kielletty ruokarukous. Toki lapsi saa oman rukouksensa tehdä jos niin haluaa, ei siinä mitään päiväkodin tädin yhteislausuntaa tarvita.

Missä tyhjiössä lapset pitäisi kasvattaa kahdeksantoista vuotiaiksi, jotta he saisivat varmasti olla ihan "tyhjiä päitä" ja valita itse, mitä ajattelevat? Miksi vanhemmat, joilla on terve uskonnollinen vakaumus ja terve lastenkasvatus eivät saisi välittää (itse tai uskonyhteisönsä avulla) mitään omista arvoistaan ja elämänsä uskonnollisesta viitekehyksestään?

Kukahan tällaista on mennyt väittämään? Jos puhe on koulujen ja päiväkotien uskonnonharjoittamisen poistamisesta, niin yhtäkkiä siitä seuraa, ettei uskontoa saa harjoittaa lasten kanssa edes kotona tai seurakunnassa??

En sotkisi näitä kahta asiaa toisiinsa. Äkkiseltään sanottuna uskontokunnasta eroamisikä ilman vanhempien suostumusta voisi olla jotakin muuta, mutta aborttikysymys on sellainen, mihin en ole perehtynyt. Tässä on vastakkain vanhempien vastuu alaikäisestä lapsestaan ja nuoren oikeus lääkärin vaitiolovelvollisuuteen. Yhtä kinkkinen ja mielipiteitä jakava kysymys kuin esim. odottavien päihdeäitien pakkohoito -ehdotukset. Ehkä aborttikysymyksessä on ajateltu (en tiedä, luulen), että on parempi, että raskaus keskeytetään valvotusti sairaalassa kuin "kotikonstein" ja teiniraskauksien määrää ei haluta lisätä.

Eivät tällaiset asiat ole sormen napsautuksella ja perehtymättä ratkaistavissa, vaikka kuinka suuri intohimo taustalla vaikuttaisikin.

Pitäisikö kysymys esittää lainlaatijoille, lääketieteen, psykologian ja kasvatusalan ihmisille, mikä olisi hyvä ikäraja nuoren saada päättää erilaisista itseään koskevista terveyden/ sairauden hoidoista ja toimenpiteistä?

Heiltä on jo kysytty ja laki on sen mukainen.

Voisitko nyt vaino sanoa suoraan, onko mielestäsi uskontokunnasta eroaminen sellainen asia, josta voi päättää itse vasta 18-vuotiaana, mutta abortin voi päättää jo 14-vuotiaana?

Kyllähän kristillisessä maassa pitäisi ottaa huomioon enemmistön uskonto kaikessa opetuksessa.

Suomi on länsimainen demokratia, jossa kirkko ja valtio pitäisi erottaa toisistaan ehdottomasti ja kokonaan. Tunnustuksellinen uskonnonopetus ei kuulu kuin korkeintaan krisnujen omiin kouluihin.

halutaan yksi oikea oppi kaikille ja valinnan mahdollisuus pois vanhemmilta

Tälle ajattelulle on toinenkin nimi, en muista mikä se on

Sen nimi on kristinusko. Muun muassa.

Ja tähän tutkimustietoa, kiitos, ei serkun Börjen kaverin Danielin kertomaa...

Vapaa-ajattelijain Liitto ja osa humanisteista vastustavat ruotsalaisen mallin mukaista opetusta, koska siellä ollaan selvästi siirrytty takaisin tunnustuksellisemman uskonnon opetukseen mainitun oppiaineen avulla. Kun opetusryhmässä enemmistö kuuluu samaan uskontokuntaan, esim. evankelisluterilaiseen seurakuntaan, seuraa siitä helposti samaan uskontokuntaan kuuluvan opettajan johdolla enemmän tunnustuksellista uskonnon opetusta

Samoin he voisivat kääriä hihansa ja lähteä huolehtimaan kaikista niistä köyhistä, sairaista, vanhuksista ja syrjäytyneistä, joita kirkko kohtaa IHAN VÄÄRIN perustein, vain omaa julkisuuskuvaansa kiillottaakseen.

Niin, miksei vapaa-ajattelijat perusta omia kouluja kuten on kristillisiä koulujakin? Energiaa löytyy kyllä julkiseen kampanjointiin ja uskonnon pilkkaamiseen, mutta yhteistä hyvää tahtoa ei taida olla, että oma koulu saataisiin pystyyn.

Kuinkas te niin sanotut kristityt olette omakohtaisesti huolehtineet köyhistä, sairaista, vanhuksista ja syrjäytyneistä? Kirkollisveron maksaminen ei nimittäin kelpaa vastaukseksi. Ettei vain teilläkin perimmäisenä ajatuksena olisi "jokainen huolehtikoon itsestään tai huolehtikoon valtio, ei se minulle kuulu"?

"Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi kuitenkin huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä. Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi siitä vain omalla kirjallisella suostumuksellaan."

Sinun kannattaisi olla yhteydessä lakia valmistelleisiin henkilöihin. Minä en muista, miten tämä laki syntyi ja mistä syntyivät nämä ikärajat. Polemiikkia tämän lain ympärillä käytiin, joten mielipiteitä oli varmasti joka lähtöön. Loppujen lopuksi kannattaa tietysti vaikuttaa äänestämällä sellaista kansanedustajaa, joka ajaa itselle tärkeitä asioita - tai ryhtyä itse ehdokkaaksi.

Voisitko nyt vaino sanoa suoraan, onko mielestäsi uskontokunnasta eroaminen sellainen asia, josta voi päättää itse vasta 18-vuotiaana, mutta abortin voi päättää jo 14-vuotiaana?

Ensin vaaditaan:

Ja tähän tutkimustietoa, kiitos, ei serkun Börjen kaverin Danielin kertomaa...

Sitten kun tarjotaan ruotsalaisten uskontotiedon kirjat lukeneen henkilön tekemää analyysiä, maalitolpat siirtyy:

Eihän tuo esitys Ruotsalaisista oppikirjoista täytä minkään tieteellisen kvalitatiivisen tekstianalyysin kriteereitä. Jos vapaa-ajattelijat peräävät muilta aukotonta tieteellistä todistamista, olisi reilua noudattaa myös itse samaa vaatimusta.

Mikäli tällainen "tieteellisen kvalitatiivisen tekstianalyysin kriteerit" täyttävä analyysi nyt jostain löytyisi, olisi eittämättä maalitolppien uusi paikka seuraavaksi:

"Eihän tuota ole edes julkaistu missään kansainvälisesti arvostetussa tiedejulkaisussa! Sitähän te vapaa-ajattelijat niin kovasti arvostatte!"

Mikäli sinulla on parempaa tietoa Ruotsin uskontotiedosta, tuo se toki esiin, äläkä siirtele maalitolppia. On helppoa puolustella "uskontotiedon" sopivuutta kaikille, kun sen nimikin on niin "neutraali". Sisällöstähän nyt mitään tarvitse välittää.

kun joutuu perustelemaan väitteensä samalla tavoin kuin vaatii muiltakin.

Vapaa-ajattelijoiden sivullta sanotaan, että "vapaa- ajattelijat eivät usko mihinkään muuhun kuin sellaiseen, mikä on älyllisesti perusteltua. Vapaa-ajattelijoiden mielestä on aina ja kaikkialla väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein. --- Vapaa-ajattelijan maailmankuva on rationaalinen ja pohjautuu tieteen ja tutkimuksen tuloksille. "

Tilanne on vähän sama kuin väittelijä (väitöskirjan tekijä) sanoisi väitöstilaisuutensa alussa: "Sinisukkaiset ihmiset ovat onnellisempia kuin punasukkaiset. Tässä on tulokset viiden ihmisen haastattelusta Ruisrokista viime kesältä. Kolmella oli siniset sukat ja ne sanoi olevansa tosi onnellisia. Kahdella oli punaiset sukat ja ne näytti onnettomilta. Jos tämä tieto ei teille kelpaa, olkaa hyvä ja etsikää itse tietoa asiasta. Joko saa laittaa tohtorinhatun päähän ja lähteä karonkkaan?"

Tällä naiivilla esimerkillä haluan sanoa, että kannattaa varautua siihen, että pystyy esittämään tieteelliset perustelut, jos se on koko uskomisen (tai uskonnottomuuden/ vapaa-ajattelijuuden) kulmakivi. Ei voi väittää ja siirtää todistusvelvoitetta perusteluja kysyvälle! Se on sitten eri juttu, jos mä luulen/ mä muistelen kuulleeni / musta vaikuttaa / musta tuntuu - perustelut hyväksytään molemmille osapuolille.

Oletko itse lukenut "analyysin" (= mielipidekirjoituksen)? En tiedä, mikä koulutuksesi on, mutta jos se sinun mielestäsi on tutkimuksena luotettava ja neutraali, minulla on varmaan ollut eri tieteenfilosofian ja tutkimusmetodologian kurssit.

Summa summarum, en siirtele tolppia enkä viilaa pilkkua. MInulle on henk.koht. yks hailee, miten asiat ovat tässä kohdin Ruotsissa. Arvostan hyviä (oppi)kirjoja, enkä minä ole väittänyt, etteikö sisällöllä olisi mitään väliä missään opettavassa aineessa - päinvastoin. Onneksi kuitenkaan näitä religionskunskapin kirjoja ei tarvitse kääntää suomeksi ja Suomesta löytyy ihan päteviä kirjoittajia omasta takaa.

Ensin vaaditaan:

Ja tähän tutkimustietoa, kiitos, ei serkun Börjen kaverin Danielin kertomaa...

Sitten kun tarjotaan ruotsalaisten uskontotiedon kirjat lukeneen henkilön tekemää analyysiä, maalitolpat siirtyy:

Eihän tuo esitys Ruotsalaisista oppikirjoista täytä minkään tieteellisen kvalitatiivisen tekstianalyysin kriteereitä. Jos vapaa-ajattelijat peräävät muilta aukotonta tieteellistä todistamista, olisi reilua noudattaa myös itse samaa vaatimusta.

Mikäli tällainen "tieteellisen kvalitatiivisen tekstianalyysin kriteerit" täyttävä analyysi nyt jostain löytyisi, olisi eittämättä maalitolppien uusi paikka seuraavaksi:

"Eihän tuota ole edes julkaistu missään kansainvälisesti arvostetussa tiedejulkaisussa! Sitähän te vapaa-ajattelijat niin kovasti arvostatte!"

Mikäli sinulla on parempaa tietoa Ruotsin uskontotiedosta, tuo se toki esiin, äläkä siirtele maalitolppia. On helppoa puolustella "uskontotiedon" sopivuutta kaikille, kun sen nimikin on niin "neutraali". Sisällöstähän nyt mitään tarvitse välittää.

Vapaa-ajattelija -lehdestä 6/2002:



Prometheus-leiriläisten riippumaton tiedotuskanava www.kotkanpesa.fi ylistää Irina Krohnin lakiesitystä, jossa kaavaillaan kaikille oppilaille pakollista uskonnonopetusta. Verkkolehti kirjoittaa, että "esitys olisi toteutuessaan selkeä parannus nykytilanteeseen, jossa uskonnottomia nuoria käsitellään poikkeuksina ja että "se myös lähentäisi eri katsomusten edustajat saman eettisen keskustelun alle". Korjaamisen varaa nähdään lähinnä oppiaineen nimessä, joka kirjoittajan mielestä voisi uskontotiedon sijasta olla katsomustieto.



****



Ei tämä asia taida olla niin yksimielinen uskonnottomien puolellakaan...