Kunnat antavat elämänkatsomustiedon opetuksesta harhaanjohtavia tietoja

Ajatus kaikille yhteisestä katsomusaineesta (elämänkatsomustieto/uskontotieto) saattaa kuulostaa hienolta, mutta esimerkiksi Ruotsissa ei uudistuksesta huolimatta poistettu aineen vahvaa riippuvuutta uskontoon.

Maahanmuuton myötä on Suomessa yhä kuuluvammin vaadittu ulospääsyä tästä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän resursseja vaativasta järjestelmästä (kaikkien eri uskontojen opetus) ja esitetty toiveita yhden katsomusaineen perään.

Vapaa-ajattelijain Liitto ja osa humanisteista vastustavat ruotsalaisen mallin mukaista opetusta, koska siellä ollaan selvästi siirrytty takaisin tunnustuksellisemman uskonnon opetukseen mainitun oppiaineen avulla. Kun opetusryhmässä enemmistö kuuluu samaan uskontokuntaan, esim. evankelisluterilaiseen seurakuntaan, seuraa siitä helposti samaan uskontokuntaan kuuluvan opettajan johdolla enemmän tunnustuksellista uskonnon opetusta

Hyvä siviilivihittävä pari, tahdotteko, että aivokemianne kohtaavat ja ne tahdistuvat erittämään välittäjäaineita samanaikaisesti?

Auts.

rakastuminen on silkkaa aivokemiaa aivojen tapa varmistaa sukumme säilyminen, ei uskontoa tai jotain käsittämätöntä 'taikaa', järjellä selitettävissä siis (vaikkei koettavissa). Kyllä täällä taas jotkut koittavat roikkua joissain ihme olkiukoissa.[/]

Tökkää vain silmään se, miten uskonnonopetus ja harjoitus sekoitetaan (tarkoituksellisesi?).

Jos opettaja opettaa, mitkä poliittiset ja historialliset asiat vaikuttivat siihen, kristinusko levisi pienistä, muutamankymmenen ihmisen seurakunnista maailmanuskonnoksi tai mitä yhteistä ja erilaista on roomalais-katolisessa, ortodoksisessa, reformoidussa, kalvinistisessa ja luterilaisessa sakramenttiopissa, jumalanpalveluksissa tai kirkkorakennuksissa, mikä tässä on uskon, ei tiedon asia? Tai jos opetetaan Raamatun kirjakokoelman syntyhistoriaa ja erilaisia tulkintatapoja ja ko. kirjan keskeisiä sisältöjä, tämähän

perustuu eksegeettiseen tutkimukseen, ei opettajan omiin pyhäkoulumuistiinpanoihin. Miksi muista uskonnoista saa kertoa samantyyppisiä asioita, mutta kristinuskon kohdalla siitä tulee epäilyttävää propagandaa?

Mitä on uskonnonopetus, jos et:ssä maailmanuskontoja opiskeltaisiin, mutta muuten uskonnonopetus pitäisi poistaa kouluista?

Minusta uskonnonopetukselle valtion kouluissa ei ole perusteita; kaiken muun opetuksen tulee pohjautua tutkittuun tietoon ja tieteeseen, mutta uskonnon ei. Uskonnollinen opetus ja kasvatus kuuluu perheille ja seurakunnille, ei kouluille.

Itse olen esittänyt asian siten, että yhteiskunnan demokraattinen maallistuminen edistää hyvinvointia.

Syy- ja seuraussuhteiden todistaminen on aina haasteellista. Mihin perustat väitteesi, että demokraattinen maallistuminen (mitä tällä muuten tarkoitat?) edistää hyvinvointia? Luetteletko ne maat, joihin viittaat, niin voidaan arvioida myös muita yhteiskunnallisia muutoksia ja niiden vaikutuksia hyvinvointiin?

Hyvä siviilivihittävä pari, tahdotteko, että aivokemianne kohtaavat ja ne tahdistuvat erittämään välittäjäaineita samanaikaisesti?

Auts.

rakastuminen on silkkaa aivokemiaa aivojen tapa varmistaa sukumme säilyminen, ei uskontoa tai jotain käsittämätöntä 'taikaa', järjellä selitettävissä siis (vaikkei koettavissa). Kyllä täällä taas jotkut koittavat roikkua joissain ihme olkiukoissa.[/]

Rakkaus on järjellä selitettävää toimintaa eikä mitään uskontoa.

Miksi jo aiemmin mainittua ehdotusta kaikille yhteisestä kulttuuri- ja yhteiskuntaopista ei hyväksytä? Luulisi että siitä olisi apua esim. mamulasten sopeuttamisessa Suomeen.

Uskonnon tunnustuksettomuus riippuu muuten täysin opettajasta ja on muutenkin vaikea aihe; miten opetat ala-asteikäisille puhdasta uskontotiedettä? Voi tehdä aika tiukkaa muistuttaa jokaisen raamatun tarinan perään että 'tämä on sitten muuten on silkkaa satua, älkää uskoko!' ja vie aika nopeasti pohjan koko opetukselta. Vähemmästäkin lapset menevät hämilleen jos opettaja kertoo vanhoja tylsiä SATUJA tunnista toiseen.

Lisäksi on epäilyttävää, että pienestä pitäen lapset opetetaan ripustamaan oma käsityksensä oikeasta ja väärästä jonkun monta tuhatta vuotta vanhan kirjan oppien varaan. Eikö kaiken sellaisen pitäisi lähteä itsestä?

pelkästään aivokemiaksi. Kuka sanoi, että rakkaus on uskontoa? Ehkä rakkautta nyt voidaan muistakin näkökulmista katsoa, kuten taiteen, (kehitys)psykologian, rikosoikeuden, monikulttuurisuuden vinkkelistä.

Kaikilla tunteilla on aivoperäinen vastineensa, mutta kuulostaa jotenkin tekniselle määritelmälle, että rakkaus on vain aivokemiaa. Mikähän mahtaa olla näin sanovan koulutus?

Hyvä siviilivihittävä pari, tahdotteko, että aivokemianne kohtaavat ja ne tahdistuvat erittämään välittäjäaineita samanaikaisesti?

Auts.

rakastuminen on silkkaa aivokemiaa aivojen tapa varmistaa sukumme säilyminen, ei uskontoa tai jotain käsittämätöntä 'taikaa', järjellä selitettävissä siis (vaikkei koettavissa). Kyllä täällä taas jotkut koittavat roikkua joissain ihme olkiukoissa.[/]

Rakkaus on järjellä selitettävää toimintaa eikä mitään uskontoa.

Miksi jo aiemmin mainittua ehdotusta kaikille yhteisestä kulttuuri- ja yhteiskuntaopista ei hyväksytä? Luulisi että siitä olisi apua esim. mamulasten sopeuttamisessa Suomeen.

Uskonnon tunnustuksettomuus riippuu muuten täysin opettajasta ja on muutenkin vaikea aihe; miten opetat ala-asteikäisille puhdasta uskontotiedettä? Voi tehdä aika tiukkaa muistuttaa jokaisen raamatun tarinan perään että 'tämä on sitten muuten on silkkaa satua, älkää uskoko!' ja vie aika nopeasti pohjan koko opetukselta. Vähemmästäkin lapset menevät hämilleen jos opettaja kertoo vanhoja tylsiä SATUJA tunnista toiseen.

Lisäksi on epäilyttävää, että pienestä pitäen lapset opetetaan ripustamaan oma käsityksensä oikeasta ja väärästä jonkun monta tuhatta vuotta vanhan kirjan oppien varaan. Eikö kaiken sellaisen pitäisi lähteä itsestä?

Ei tämä varmaan ole kirjattu tavoite - mutta on luettavissa rivien välistä mm. lähes jokaisesta tämänkin ketjun viestistä.

Taidat olla ainoa, joka sellaisia viestejä sieltä löytää :)

Perustelen tätä sillä, että ryhmällä on kauhea tarve levittää omaa näkemystään, käääntää kaikki muuntkin ajattelemaan ainoalla oikealla tavalla "uskonnot ovat harhaa..."

Eli mielestäsi tämä n. 1600 jäsenen järjestö (jonka jäsenistöstä valtaosa on passiivisia) pyrkii vaikuttamaan lainsäädääntöön siten, että Suomeen tulisi pakollinen vapaus uskonnosta?

Tiedätkö mitä minä luulen sinun oikeasti pelkäävän? Sitä, että ystäväpiirissäsi ja työyhteisössäsi yhä useammat eroavat kirkosta, jonka seurauksena sinä ja muut kristityt olettekin kohta niitä, jotka joutuvat selittelemään vakaumustaan. Sinä et haluaisi sallia näille tuttavillesi negatiivista uskonnonvapautta, koska se siirtäisi sinun uskosi vähemmistöön.

Suomessa , Ruotsissa ym on uskonnonvapaus, aito ja toteutunut. Miksi ette ole iloisia, tee työtä niiss' maissa joissa tätä saavutettua vapautta ei ole?

Aikuisten osalta tämä pitää aika hyvin paikkansa, lasten osalta ei, erityisesti negatiivisen uskonnonvapauden osalta. Juuri eilen oli Hesarissa juttua, kuinka valtaosassa päiväkoteja on edelleen ruokarukoukset ja seurakunnan työntekijät käyvät pitämässä kaikenlaisia hartaustilaisuuksia. Mietipä miltä sinusta tuntuisi (jos olisit uskonnoton), jos työpaikkaruokalassasi olisi ruokarukous ja "sinulla olisi mahdollisuus olla osallistumatta tai poistua käytävään sen ajaksi". Sehän olisi vain "suomalaista kulttuuriperintöä"...

Samalla voit pohtia kumman seuraavista saa 14-vuotias tyttö tehdä ilman vanhempien lupaa:

a) erota uskontokunnasta

b) abortin

Kyllä uskontokunnasta eroamisella täytyy olla vakavat seuraukset aborttiin verrattuna, että siihen tarvitaan vanhempien lupa 18-vuotiaaksi asti.

rakastaminen taas on järkeen perustuvaa toimintaa ja myöskin selitettävissä.



Myös esim. se, miksi jotkut naiset jäävät hakkaavan miehen luo vaikka olisi mahdollisuus lähteä on nykytieteen avulla selitettävissä.



T. se joka aiemmin asiasta mainitsi. Ei asioiden jännittävyys katoa sillä että ne voidaan järjellä selittää.

totuuskysymyksiin? Uskontotiede on osa sekä humanistista että teologista tiedekuntaa, ja sen lähetymiskulmat uskontoon ovat psykologisia, historiallisia, antropologisia, sosiologisia ja etnografisia.

Tiedot uskontotieteen laitoksen esittelysivulta:

Uskontotieteessä uskontoon perehdytään kulttuurisena, yhteiskunnallisena ja yksilöllisenä ilmiönä. Opinnot antavat valmiuden ymmärtää ja selittää uskonnollisia ilmiöitä tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta.

"Perinteisesti Helsingin yliopiston uskontotieteellä on ollut kansainvälisesti vahva asema alkuperäiskansojen, etenkin saamelaisten ja pohjoisten kansojen kulttuurien ja uskontojen tutkimuksessa. Uskontotieteen laitoksen ensimmäinen ja pitkäaikaisin professori Juha Pentikäinen edustaa tätä tutkimusta. Vuonna 2003 laitos sai toisen professuurin, ja buddhalaisia munkkiyhteisöjä ja ortodoksista pyhiinvaellusta tutkinut René Gothóni nimitettiin virkaan.

Uskontotiede on rakentunut monien erilaisten tutkimusperinteiden varaan. Tämän vuoksi siinä hyödynnetään nykyisin monenlaisia lähestymistapoja ja monien eri tieteenalojen metodeja.

Myös ajankohtaiset teemat ovat nousseet uskontotieteellisen tutkimuksen kohteiksi. Tutkimuksen aiheina voivat olla esimerkiksi uudet uskonnolliset liikkeet, islam Euroopassa, uskonto ja ideologiat tai uskonnon ja politiikan välinen suhde. Myös evoluutiopsykologian, biologisten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutus uskonnolliseen ajatteluun kiinnostavat alan tutkijoita."

Ei mene valitettavasti siis tentit läpi sillä "tiedolla", että kaikki uskonnot on satua.

Terv. nimimerkki uskototiedettä opiskellut (jonka henkilökohtaisella vakaumuksella ei ole merkitystä opintojen läpäisemiseen)

Miksi jo aiemmin mainittua ehdotusta kaikille yhteisestä kulttuuri- ja yhteiskuntaopista ei hyväksytä? Luulisi että siitä olisi apua esim. mamulasten sopeuttamisessa Suomeen.

Uskonnon tunnustuksettomuus riippuu muuten täysin opettajasta ja on muutenkin vaikea aihe; miten opetat ala-asteikäisille puhdasta uskontotiedettä? Voi tehdä aika tiukkaa muistuttaa jokaisen raamatun tarinan perään että 'tämä on sitten muuten on silkkaa satua, älkää uskoko!' ja vie aika nopeasti pohjan koko opetukselta. Vähemmästäkin lapset menevät hämilleen jos opettaja kertoo vanhoja tylsiä SATUJA tunnista toiseen.

Lisäksi on epäilyttävää, että pienestä pitäen lapset opetetaan ripustamaan oma käsityksensä oikeasta ja väärästä jonkun monta tuhatta vuotta vanhan kirjan oppien varaan. Eikö kaiken sellaisen pitäisi lähteä itsestä?

totuuskysymyksiin? Uskontotiede on osa sekä humanistista että teologista tiedekuntaa, ja sen lähetymiskulmat uskontoon ovat psykologisia, historiallisia, antropologisia, sosiologisia ja etnografisia.

Tiedot uskontotieteen laitoksen esittelysivulta:

Uskontotieteessä uskontoon perehdytään kulttuurisena, yhteiskunnallisena ja yksilöllisenä ilmiönä. Opinnot antavat valmiuden ymmärtää ja selittää uskonnollisia ilmiöitä tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta.

"Perinteisesti Helsingin yliopiston uskontotieteellä on ollut kansainvälisesti vahva asema alkuperäiskansojen, etenkin saamelaisten ja pohjoisten kansojen kulttuurien ja uskontojen tutkimuksessa. Uskontotieteen laitoksen ensimmäinen ja pitkäaikaisin professori Juha Pentikäinen edustaa tätä tutkimusta. Vuonna 2003 laitos sai toisen professuurin, ja buddhalaisia munkkiyhteisöjä ja ortodoksista pyhiinvaellusta tutkinut René Gothóni nimitettiin virkaan.

Uskontotiede on rakentunut monien erilaisten tutkimusperinteiden varaan. Tämän vuoksi siinä hyödynnetään nykyisin monenlaisia lähestymistapoja ja monien eri tieteenalojen metodeja.

Myös ajankohtaiset teemat ovat nousseet uskontotieteellisen tutkimuksen kohteiksi. Tutkimuksen aiheina voivat olla esimerkiksi uudet uskonnolliset liikkeet, islam Euroopassa, uskonto ja ideologiat tai uskonnon ja politiikan välinen suhde. Myös evoluutiopsykologian, biologisten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutus uskonnolliseen ajatteluun kiinnostavat alan tutkijoita."

Ei mene valitettavasti siis tentit läpi sillä "tiedolla", että kaikki uskonnot on satua.

Terv. nimimerkki uskototiedettä opiskellut (jonka henkilökohtaisella vakaumuksella ei ole merkitystä opintojen läpäisemiseen)

Miksi jo aiemmin mainittua ehdotusta kaikille yhteisestä kulttuuri- ja yhteiskuntaopista ei hyväksytä? Luulisi että siitä olisi apua esim. mamulasten sopeuttamisessa Suomeen.

Uskonnon tunnustuksettomuus riippuu muuten täysin opettajasta ja on muutenkin vaikea aihe; miten opetat ala-asteikäisille puhdasta uskontotiedettä? Voi tehdä aika tiukkaa muistuttaa jokaisen raamatun tarinan perään että 'tämä on sitten muuten on silkkaa satua, älkää uskoko!' ja vie aika nopeasti pohjan koko opetukselta. Vähemmästäkin lapset menevät hämilleen jos opettaja kertoo vanhoja tylsiä SATUJA tunnista toiseen.

Lisäksi on epäilyttävää, että pienestä pitäen lapset opetetaan ripustamaan oma käsityksensä oikeasta ja väärästä jonkun monta tuhatta vuotta vanhan kirjan oppien varaan. Eikö kaiken sellaisen pitäisi lähteä itsestä?

tarkoitin että miten opettaa sitä ala-asteikäisille ymmärrettävästi! Niitä raamatun tarinoita kun kuitenkin käydään läpi eikä pieni lapsi tajua niitä samalla tavalla kuin yliopistossa opiskeleva aikuinen. Itse en ainakaan lapsena olisi tajunnut miksi meille edes niitä tarinoita kerrotaan, jos ne eivät ole totta ja niiden 'opetuksetkin' ovat jokseenkin kyseenalaisia.

Tieteellinen uskontotutkimus on minusta äärimmäisen kiinnostavaa, ei mitään pilipalijuttua.

Kaikkia inhimillisiä ilmiöitä voidaan tutkia, kuvailla ja selittää tieteellisesti.

Mistä tämä kouristuksenomainen takertuminen tiede-oljenkorteen kertoo? (Sitäkin voidaan selittää tieteellisesti...)

Olisi kiinnostavaa kuulla, miten "nykytiede" (ja mikä tieteenala?) selittää rakastumisen ja rakastamisen ja sen, miksi rakastaminen on järkeen perustuvaa toimintaa.

Vastaukseksi ei riitä, ettei niihin tarvita mitään uskontoa selittämään. En ole nyt kiinnostunut uskonnollisista argumenteista.

Olisiko liikaa pyydetty, jos kertoisit koulutuksesi?

rakastuminen on täysin nykytieteen selitettävissä

rakastaminen taas on järkeen perustuvaa toimintaa ja myöskin selitettävissä.

Myös esim. se, miksi jotkut naiset jäävät hakkaavan miehen luo vaikka olisi mahdollisuus lähteä on nykytieteen avulla selitettävissä.

T. se joka aiemmin asiasta mainitsi. Ei asioiden jännittävyys katoa sillä että ne voidaan järjellä selittää.

Voihan niitä lukea tai kuunnella täysin inhimillisen kokemusmaailman tarinoina ja yrittää asennoitua uskonnollisen ihmisen todellisuuteen?

Väitätkö, että millään Raamatun kirjoilla ei ole yhteyttä historialliseen todellisuuteen? Raamatussa on paljon uskonnollista kieltä ja kuvausta, joka ei pidä yksi yhteen historian tutkimuksen kanssa tai sen todenmukaisuutta ei pystytä varmentamaan. Ei kaikki kuitenkaan ole sepitettyä tarustoa. Olisi muuten aika noloa, jos ei tuntisi joulusta muuta kuin että "se on pakanallinen juhla, jonka kristityt varastivat --- ai, mikä Jeesus --- miten se jouluun liittyy --- kuka se oli --- äiti sanoi, että se ihan keksitty juttu --- evvk".

Miksi lapsille ylipäätään luetaan epätosia kertomuksia? Pukeutuvatko eläimet muka oikeasti tai puhuvatko ihmisten kieltä, laittavat hellalla ruokaa ja ajavat autolla? Kyllä kai nämäkin kertomukset joutaisivat roviolla samaan syssyyn.

Entä runous, onko se totta? Entä abstrakti taide? Pitäisikö nekin hävittää, etenkin jos niiden kautta käsitellään jotain vähänkään uskonnollista aihetta?

totuuskysymyksiin? Uskontotiede on osa sekä humanistista että teologista tiedekuntaa, ja sen lähetymiskulmat uskontoon ovat psykologisia, historiallisia, antropologisia, sosiologisia ja etnografisia.

Tiedot uskontotieteen laitoksen esittelysivulta:

Uskontotieteessä uskontoon perehdytään kulttuurisena, yhteiskunnallisena ja yksilöllisenä ilmiönä. Opinnot antavat valmiuden ymmärtää ja selittää uskonnollisia ilmiöitä tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta.

"Perinteisesti Helsingin yliopiston uskontotieteellä on ollut kansainvälisesti vahva asema alkuperäiskansojen, etenkin saamelaisten ja pohjoisten kansojen kulttuurien ja uskontojen tutkimuksessa. Uskontotieteen laitoksen ensimmäinen ja pitkäaikaisin professori Juha Pentikäinen edustaa tätä tutkimusta. Vuonna 2003 laitos sai toisen professuurin, ja buddhalaisia munkkiyhteisöjä ja ortodoksista pyhiinvaellusta tutkinut René Gothóni nimitettiin virkaan.

Uskontotiede on rakentunut monien erilaisten tutkimusperinteiden varaan. Tämän vuoksi siinä hyödynnetään nykyisin monenlaisia lähestymistapoja ja monien eri tieteenalojen metodeja.

Myös ajankohtaiset teemat ovat nousseet uskontotieteellisen tutkimuksen kohteiksi. Tutkimuksen aiheina voivat olla esimerkiksi uudet uskonnolliset liikkeet, islam Euroopassa, uskonto ja ideologiat tai uskonnon ja politiikan välinen suhde. Myös evoluutiopsykologian, biologisten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutus uskonnolliseen ajatteluun kiinnostavat alan tutkijoita."

Ei mene valitettavasti siis tentit läpi sillä "tiedolla", että kaikki uskonnot on satua.

Terv. nimimerkki uskototiedettä opiskellut (jonka henkilökohtaisella vakaumuksella ei ole merkitystä opintojen läpäisemiseen)

Miksi jo aiemmin mainittua ehdotusta kaikille yhteisestä kulttuuri- ja yhteiskuntaopista ei hyväksytä? Luulisi että siitä olisi apua esim. mamulasten sopeuttamisessa Suomeen.

Uskonnon tunnustuksettomuus riippuu muuten täysin opettajasta ja on muutenkin vaikea aihe; miten opetat ala-asteikäisille puhdasta uskontotiedettä? Voi tehdä aika tiukkaa muistuttaa jokaisen raamatun tarinan perään että 'tämä on sitten muuten on silkkaa satua, älkää uskoko!' ja vie aika nopeasti pohjan koko opetukselta. Vähemmästäkin lapset menevät hämilleen jos opettaja kertoo vanhoja tylsiä SATUJA tunnista toiseen.

Lisäksi on epäilyttävää, että pienestä pitäen lapset opetetaan ripustamaan oma käsityksensä oikeasta ja väärästä jonkun monta tuhatta vuotta vanhan kirjan oppien varaan. Eikö kaiken sellaisen pitäisi lähteä itsestä?

tarkoitin että miten opettaa sitä ala-asteikäisille ymmärrettävästi! Niitä raamatun tarinoita kun kuitenkin käydään läpi eikä pieni lapsi tajua niitä samalla tavalla kuin yliopistossa opiskeleva aikuinen. Itse en ainakaan lapsena olisi tajunnut miksi meille edes niitä tarinoita kerrotaan, jos ne eivät ole totta ja niiden 'opetuksetkin' ovat jokseenkin kyseenalaisia.

Tieteellinen uskontotutkimus on minusta äärimmäisen kiinnostavaa, ei mitään pilipalijuttua.

Kaikkia inhimillisiä ilmiöitä voidaan tutkia, kuvailla ja selittää tieteellisesti.

Mistä tämä kouristuksenomainen takertuminen tiede-oljenkorteen kertoo? (Sitäkin voidaan selittää tieteellisesti...)

Olisi kiinnostavaa kuulla, miten "nykytiede" (ja mikä tieteenala?) selittää rakastumisen ja rakastamisen ja sen, miksi rakastaminen on järkeen perustuvaa toimintaa.

Vastaukseksi ei riitä, ettei niihin tarvita mitään uskontoa selittämään. En ole nyt kiinnostunut uskonnollisista argumenteista.

Olisiko liikaa pyydetty, jos kertoisit koulutuksesi?

rakastuminen on täysin nykytieteen selitettävissä

rakastaminen taas on järkeen perustuvaa toimintaa ja myöskin selitettävissä.

Myös esim. se, miksi jotkut naiset jäävät hakkaavan miehen luo vaikka olisi mahdollisuus lähteä on nykytieteen avulla selitettävissä.

T. se joka aiemmin asiasta mainitsi. Ei asioiden jännittävyys katoa sillä että ne voidaan järjellä selittää.

Rakastuminen pohjaa suureksi osaksi feromoneihin joiden perusteella nainen valitsee immuniteetiltaan mahd. erilaisen kumppaninen jälkeläisten selviytymisen takia. Tietynlaiset kasvonpiirteet vetoavat lisääntymisikäisiin naisiin. On myös tutkittu, että naiset tuntevat seksuaalista vetoa ns. renttumiehiin enemmän kuin turvallisiin ja ehkä vähän feminiinisempiin miehiin joiden kanssa he kuitenkin mieluummin kasvattavat oman jälkikasvunsa.

Google on ystäväsi tässä(kin) asiassa.

Ja mikä kouristuksenomainen takertuminen? Miksi se, että totean joitakin faktoja katsotaan heti joksikin takertumiseksi? Itse et tunnu tietäneen näistä asioisa yhtään mitään, mikä on minusta outoa, koska esim. rakastumisesta on ollut paljon asiaa ihan kansankielisissä tiedejulkaisuissa viime vuosina.

Suomessa on sekä negatiivinen että positiivinen uskonnonvapaus. Ei täällä joudu jalkapuuhun, jos ei usko oikein tai millään tavoin. Negatiivinen uskonnonvapaus on luovuttamattoman arvokas asia, mutta ei se estä myös positiivista uskonnon vapautta. Aitoon uskonnonvapauteen kuuluu sekä vapaus uskonnosta että vapaus uskontoon.

Miksi sinä et sallisi muille positiivista uskonnonvapautta?

Tiedätkö mitä minä luulen sinun oikeasti pelkäävän? Sitä, että ystäväpiirissäsi ja työyhteisössäsi yhä useammat eroavat kirkosta, jonka seurauksena sinä ja muut kristityt olettekin kohta niitä, jotka joutuvat selittelemään vakaumustaan. Sinä et haluaisi sallia näille tuttavillesi negatiivista uskonnonvapautta, koska se siirtäisi sinun uskosi vähemmistöön.

Miksi osa kirjoittaa Raamatun pienellä kirjaimella? Se on kirjan nimi, eikä oikeinkirjoitussääntö sen kohdalla muutu sen mukaan, mitä mieltä tästä kirjasta on.



Kyllä myös äidinkielen opetusta täytyisi kehittää...

Aikuisten osalta tämä pitää aika hyvin paikkansa, lasten osalta ei, erityisesti negatiivisen uskonnonvapauden osalta. Juuri eilen oli Hesarissa juttua, kuinka valtaosassa päiväkoteja on edelleen ruokarukoukset ja seurakunnan työntekijät käyvät pitämässä kaikenlaisia hartaustilaisuuksia.

Halusin vain kuulla sinun näkemyksesi.

Mitä kansankielisiä tiedejulkaisuja käytät tietolähteinäsi?

Kaikkia inhimillisiä ilmiöitä voidaan tutkia, kuvailla ja selittää tieteellisesti.

Mistä tämä kouristuksenomainen takertuminen tiede-oljenkorteen kertoo? (Sitäkin voidaan selittää tieteellisesti...)

Olisi kiinnostavaa kuulla, miten "nykytiede" (ja mikä tieteenala?) selittää rakastumisen ja rakastamisen ja sen, miksi rakastaminen on järkeen perustuvaa toimintaa.

Vastaukseksi ei riitä, ettei niihin tarvita mitään uskontoa selittämään. En ole nyt kiinnostunut uskonnollisista argumenteista.

Olisiko liikaa pyydetty, jos kertoisit koulutuksesi?

rakastuminen on täysin nykytieteen selitettävissä

rakastaminen taas on järkeen perustuvaa toimintaa ja myöskin selitettävissä.

Myös esim. se, miksi jotkut naiset jäävät hakkaavan miehen luo vaikka olisi mahdollisuus lähteä on nykytieteen avulla selitettävissä.

T. se joka aiemmin asiasta mainitsi. Ei asioiden jännittävyys katoa sillä että ne voidaan järjellä selittää.

Rakastuminen pohjaa suureksi osaksi feromoneihin joiden perusteella nainen valitsee immuniteetiltaan mahd. erilaisen kumppaninen jälkeläisten selviytymisen takia. Tietynlaiset kasvonpiirteet vetoavat lisääntymisikäisiin naisiin. On myös tutkittu, että naiset tuntevat seksuaalista vetoa ns. renttumiehiin enemmän kuin turvallisiin ja ehkä vähän feminiinisempiin miehiin joiden kanssa he kuitenkin mieluummin kasvattavat oman jälkikasvunsa.

Google on ystäväsi tässä(kin) asiassa.

Ja mikä kouristuksenomainen takertuminen? Miksi se, että totean joitakin faktoja katsotaan heti joksikin takertumiseksi? Itse et tunnu tietäneen näistä asioisa yhtään mitään, mikä on minusta outoa, koska esim. rakastumisesta on ollut paljon asiaa ihan kansankielisissä tiedejulkaisuissa viime vuosina.

hesarissa on ollut myös asiasta ja netistä käsin pääsee lukemaan referaatteja esim. Naturesta.

Miksi vänkäsit niin kovasti vastaan ja 'pakotit' minut kertomaan mistä olen näistä asioista lukenut, jos itse tiesit ja olisit voinut ne lähteet tänne kirjoittaa itsekin?

Mitä se tiede-oljenkorteen takertuminen muuten kertoo?

Halusin vain kuulla sinun näkemyksesi.

Mitä kansankielisiä tiedejulkaisuja käytät tietolähteinäsi?

Kaikkia inhimillisiä ilmiöitä voidaan tutkia, kuvailla ja selittää tieteellisesti.

Mistä tämä kouristuksenomainen takertuminen tiede-oljenkorteen kertoo? (Sitäkin voidaan selittää tieteellisesti...)

Olisi kiinnostavaa kuulla, miten "nykytiede" (ja mikä tieteenala?) selittää rakastumisen ja rakastamisen ja sen, miksi rakastaminen on järkeen perustuvaa toimintaa.

Vastaukseksi ei riitä, ettei niihin tarvita mitään uskontoa selittämään. En ole nyt kiinnostunut uskonnollisista argumenteista.

Olisiko liikaa pyydetty, jos kertoisit koulutuksesi?

rakastuminen on täysin nykytieteen selitettävissä

rakastaminen taas on järkeen perustuvaa toimintaa ja myöskin selitettävissä.

Myös esim. se, miksi jotkut naiset jäävät hakkaavan miehen luo vaikka olisi mahdollisuus lähteä on nykytieteen avulla selitettävissä.

T. se joka aiemmin asiasta mainitsi. Ei asioiden jännittävyys katoa sillä että ne voidaan järjellä selittää.

Rakastuminen pohjaa suureksi osaksi feromoneihin joiden perusteella nainen valitsee immuniteetiltaan mahd. erilaisen kumppaninen jälkeläisten selviytymisen takia. Tietynlaiset kasvonpiirteet vetoavat lisääntymisikäisiin naisiin. On myös tutkittu, että naiset tuntevat seksuaalista vetoa ns. renttumiehiin enemmän kuin turvallisiin ja ehkä vähän feminiinisempiin miehiin joiden kanssa he kuitenkin mieluummin kasvattavat oman jälkikasvunsa.

Google on ystäväsi tässä(kin) asiassa.

Ja mikä kouristuksenomainen takertuminen? Miksi se, että totean joitakin faktoja katsotaan heti joksikin takertumiseksi? Itse et tunnu tietäneen näistä asioisa yhtään mitään, mikä on minusta outoa, koska esim. rakastumisesta on ollut paljon asiaa ihan kansankielisissä tiedejulkaisuissa viime vuosina.

Voihan niitä lukea tai kuunnella täysin inhimillisen kokemusmaailman tarinoina ja yrittää asennoitua uskonnollisen ihmisen todellisuuteen?

Väitätkö, että millään Raamatun kirjoilla ei ole yhteyttä historialliseen todellisuuteen? Raamatussa on paljon uskonnollista kieltä ja kuvausta, joka ei pidä yksi yhteen historian tutkimuksen kanssa tai sen todenmukaisuutta ei pystytä varmentamaan. Ei kaikki kuitenkaan ole sepitettyä tarustoa. Olisi muuten aika noloa, jos ei tuntisi joulusta muuta kuin että "se on pakanallinen juhla, jonka kristityt varastivat --- ai, mikä Jeesus --- miten se jouluun liittyy --- kuka se oli --- äiti sanoi, että se ihan keksitty juttu --- evvk".

Miksi lapsille ylipäätään luetaan epätosia kertomuksia? Pukeutuvatko eläimet muka oikeasti tai puhuvatko ihmisten kieltä, laittavat hellalla ruokaa ja ajavat autolla? Kyllä kai nämäkin kertomukset joutaisivat roviolla samaan syssyyn.

Entä runous, onko se totta? Entä abstrakti taide? Pitäisikö nekin hävittää, etenkin jos niiden kautta käsitellään jotain vähänkään uskonnollista aihetta?

totuuskysymyksiin? Uskontotiede on osa sekä humanistista että teologista tiedekuntaa, ja sen lähetymiskulmat uskontoon ovat psykologisia, historiallisia, antropologisia, sosiologisia ja etnografisia.

Tiedot uskontotieteen laitoksen esittelysivulta:

Uskontotieteessä uskontoon perehdytään kulttuurisena, yhteiskunnallisena ja yksilöllisenä ilmiönä. Opinnot antavat valmiuden ymmärtää ja selittää uskonnollisia ilmiöitä tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta.

"Perinteisesti Helsingin yliopiston uskontotieteellä on ollut kansainvälisesti vahva asema alkuperäiskansojen, etenkin saamelaisten ja pohjoisten kansojen kulttuurien ja uskontojen tutkimuksessa. Uskontotieteen laitoksen ensimmäinen ja pitkäaikaisin professori Juha Pentikäinen edustaa tätä tutkimusta. Vuonna 2003 laitos sai toisen professuurin, ja buddhalaisia munkkiyhteisöjä ja ortodoksista pyhiinvaellusta tutkinut René Gothóni nimitettiin virkaan.

Uskontotiede on rakentunut monien erilaisten tutkimusperinteiden varaan. Tämän vuoksi siinä hyödynnetään nykyisin monenlaisia lähestymistapoja ja monien eri tieteenalojen metodeja.

Myös ajankohtaiset teemat ovat nousseet uskontotieteellisen tutkimuksen kohteiksi. Tutkimuksen aiheina voivat olla esimerkiksi uudet uskonnolliset liikkeet, islam Euroopassa, uskonto ja ideologiat tai uskonnon ja politiikan välinen suhde. Myös evoluutiopsykologian, biologisten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutus uskonnolliseen ajatteluun kiinnostavat alan tutkijoita."

Ei mene valitettavasti siis tentit läpi sillä "tiedolla", että kaikki uskonnot on satua.

Terv. nimimerkki uskototiedettä opiskellut (jonka henkilökohtaisella vakaumuksella ei ole merkitystä opintojen läpäisemiseen)

Miksi jo aiemmin mainittua ehdotusta kaikille yhteisestä kulttuuri- ja yhteiskuntaopista ei hyväksytä? Luulisi että siitä olisi apua esim. mamulasten sopeuttamisessa Suomeen.

Uskonnon tunnustuksettomuus riippuu muuten täysin opettajasta ja on muutenkin vaikea aihe; miten opetat ala-asteikäisille puhdasta uskontotiedettä? Voi tehdä aika tiukkaa muistuttaa jokaisen raamatun tarinan perään että 'tämä on sitten muuten on silkkaa satua, älkää uskoko!' ja vie aika nopeasti pohjan koko opetukselta. Vähemmästäkin lapset menevät hämilleen jos opettaja kertoo vanhoja tylsiä SATUJA tunnista toiseen.

Lisäksi on epäilyttävää, että pienestä pitäen lapset opetetaan ripustamaan oma käsityksensä oikeasta ja väärästä jonkun monta tuhatta vuotta vanhan kirjan oppien varaan. Eikö kaiken sellaisen pitäisi lähteä itsestä?

tarkoitin että miten opettaa sitä ala-asteikäisille ymmärrettävästi! Niitä raamatun tarinoita kun kuitenkin käydään läpi eikä pieni lapsi tajua niitä samalla tavalla kuin yliopistossa opiskeleva aikuinen. Itse en ainakaan lapsena olisi tajunnut miksi meille edes niitä tarinoita kerrotaan, jos ne eivät ole totta ja niiden 'opetuksetkin' ovat jokseenkin kyseenalaisia.

Tieteellinen uskontotutkimus on minusta äärimmäisen kiinnostavaa, ei mitään pilipalijuttua.

Monella raamatuntarinalla on jonkinnäköinen totuuspohja, mikä kaiketi useimmiten todetaan niin, että lähialuieden mytologioissa on samalla aikakaudella todettu samanlaisia ilmiöitä, esim. Nooan arkki-tarina ja lähialuieden kertomukset suuresta tulvasta.

Opetetaanko ala-asteikäisille abstraktin taiteen saloja? Miksiköhän ei...

oikeus uskonnonharjoittamiseen? Eikö lapsilla ole samoja ihmisoikeuksia kuin aikuisillakin? Ei kukaan pakota lapsia ottamaan harrasta ilmettä kasvoilleen ja ristimään käsiään. Kyllä lapset osaavat tuijottaa ikkunasta näkyvään lumiukkoon tai mönkiä pöydän alle, jos jokin (mikä tahansa) aikuisten tarjoama aktiviteetti ei kiinnosta.

Missä tyhjiössä lapset pitäisi kasvattaa kahdeksantoista vuotiaiksi, jotta he saisivat varmasti olla ihan "tyhjiä päitä" ja valita itse, mitä ajattelevat? Miksi vanhemmat, joilla on terve uskonnollinen vakaumus ja terve lastenkasvatus eivät saisi välittää (itse tai uskonyhteisönsä avulla) mitään omista arvoistaan ja elämänsä uskonnollisesta viitekehyksestään?

Aikuisten osalta tämä pitää aika hyvin paikkansa, lasten osalta ei, erityisesti negatiivisen uskonnonvapauden osalta. Juuri eilen oli Hesarissa juttua, kuinka valtaosassa päiväkoteja on edelleen ruokarukoukset ja seurakunnan työntekijät käyvät pitämässä kaikenlaisia hartaustilaisuuksia.