Kunnat antavat elämänkatsomustiedon opetuksesta harhaanjohtavia tietoja

Jos uskonnottomia/ vapaa-ajattelijoita ei saa niputtaa yhteinäiseksi ryhmäksi, miksi uskonnollisista ihmisistä voidaan sulatta yksi uskonnollinen, kaikkia uskontoja ja tervettä ja sairasta uskonnollisuutta edustava arkkityyppi?

Ovatko autottomat mielestäsi yhtenäinen ryhmä? Entä mikä yhdistää autoilijoita? Huomaatko analogian?

Kuka määrittelee terveen ja sairaan uskonnollisuuden? Onko sinun uskontosi tervettä, mutta vaikkapa fundamentalistinen islamn sairasta?

Onko uskonnottomuus tae siitä, että naisia ja homoseksuaaleja ei mitenkään kohdella toisarvoisina?

Uskonnottomien täytyy perustella harjoittamansa syrjintä jotenkin muuten kuin vetoamalla taivaalliseen diktaattoriin. Se vaatii jo ihan toisenlaista henkilökohtaista pohdintaa. Ei sekään tietty mikään tae tasa-arvosta ole, sillä aina niitä perusteita löytyy kun hakemalla haetaan.

Missä valtion määrittämässä uskonnottomassa maassa näin on?

Ai että kun toi "valtion määrittämä uskonnoton maa" on niin vekkuli juttu! Ennen sentään sanottiin ihan reilusti NEUVOSTOLIITTO ja POHJOIS-KOREA. Miksei se demokraattisesti maallistunut uskonnonvapautta kannattava maa kelpaa? Kuten vaikkapa Ruotsi?

Vaan siellä on aito uskonnonvapaus.





NL ja P-Korea olivat vapaa-ajattelijoiden linjoilla, vapaus oli olla uskomatta mutta ei vapautta uskoa eikä harjoittaa uskontoaan. Tähänhän Suomenkin vapa-ajattelijat tähtäävät, pakolliseen vapauteen uskonnosta.

Tähänhän Suomenkin vapa-ajattelijat tähtäävät, pakolliseen vapauteen uskonnosta.

Kuten vapaa-ajattelijain liiton tavoitteissa sanotaan: "Vapaa-ajattelijat kannattavat uskonnon ja katsomuksen vapautta. Vaikka uskontokuntien opit ovat mielestämme epätotta, on niitäkin oltava vapaus levittää." (http://www.vapaa-ajattelijat.fi/liitto/tavoitteet)

Kristityt toki ovat kautta aikojen vääristelleet totuutta omaksi edukseen, eikä meno ole näemmä siitä mihinkään muuttunut.

Valitettavasti uskontoja ylläpitävät niiden jäsenet ja heillä ei käsittääkseni ole piuhoja aivoista toiseen eikä edes yhtä ainoaa tulkintaa pyhästä kirjastaan.



Mistähän minun naisen (ihmisen) arvoni pitäisi vapauttaa? Olen feministi kristitty, mutta en suostu nielemään sitä väitettä, että esim. naisten palkkakuoppa miehiin nähden olisi uskonnon syytä. Eiköhän se ole perua sille, että naiset olivat (ennen ehkäisyä) enemmän kiinni kotitöissä (ja lisäksi töitä riitti yhdelle emännelle,; ei tarvinnut netissä chattailla) ja naisten kouluttamismahdollisuuksia ei tuettu riittävästi. Mistähän pyhästä kirjasta luola-aikaan luettiin, että nainen on ala-arvoisempi? Olisiko työnjako alunperin johtunut siitä, että mies oli vahvempi metsästämään ja naisen täytyi pysyä poikastensa luona imettämässä, kun lähikaupasta oli tuttelit loppu?



Ei kaikki johdu uskonnosta!



Valitettavasti uskonnoissa ei kysellä yksittäisten ihmisten mielipiteitä, vaan katsotaan miten asia on pyhästä kirjasta. Jos siellä sitten sanotaan, "että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää" niin ei liene epäselvyyksiä kuinka tasa-arvo toteutuu.

Voisiko Vapaa-ajattelijat jo päättää, mitä haluavat? Toimia uskonnottomien etujärjestönä, nirhiä uskonnottomuus kauas pois vai puolustaa uskontokuntien oppien levittämistä?

Kuten vapaa-ajattelijain liiton tavoitteissa sanotaan: "Vapaa-ajattelijat kannattavat uskonnon ja katsomuksen vapautta. Vaikka uskontokuntien opit ovat mielestämme epätotta, on niitäkin oltava vapaus levittää." (http://www.vapaa-ajattelijat.fi/liitto/tavoitteet)

Meidän poika on kastettu, mutta en halua häntä uskonnon opetukseen. Itse en kuulu kirkkoon, mutten kuitenkaan ole ateisti vaan pikemminkin agnostikko. Haluan eroon valtion kirkosta, mielestäni koulujen ei tarvitse opettaa evankelisluterilaista uskontoa vaan pikemminkin jotain laajemmin uskonnot kattavaa "uskontoa/elämänkatsomustietoa/etiikkaa". Ja tämänkin opetus tulee aloittaa vasta kun lapsilla on siihen käsitteelliset valmiudet. Miksi lapset istuvat uskonnon tunneilla ekaluokasta, mutta historia on niin "haastava" aine, että sen opetus aloitetaan vasta viidennellä?



Kristillinen kulttuuriperintö on arvokasta ja kukin vaalikoot sitä omalla tavallaan. Itse haluan valita mitä kristillisiä tapoja perheemme noudattaa ja mitä jättää noudattamatta. Toivoisin tätä myös kouluilta ja päiväkodeilta! Onneksi on vielä monta vuotta ennen koulun alkua. Ehkä siihen mennessä ehtii uskonnon opetuskin muuttumaan.

Kyllä terveelle ja sairaalle uskonnollisuuden löytyy napakat määritelmät kuten mille tahansa ideologialle ja yhteisöllisyydelle. Raja ei mene niin, että uskonnottomuus on aina tervettä ja uskonnollisuus aina sairasta.

Kuka määrittelee terveen ja sairaan uskonnollisuuden? Onko sinun uskontosi tervettä, mutta vaikkapa fundamentalistinen islamn sairasta?

Onko uskonnottomuus tae siitä, että naisia ja homoseksuaaleja ei mitenkään kohdella toisarvoisina?

Uskonnottomien täytyy perustella harjoittamansa syrjintä jotenkin muuten kuin vetoamalla taivaalliseen diktaattoriin. Se vaatii jo ihan toisenlaista henkilökohtaista pohdintaa. Ei sekään tietty mikään tae tasa-arvosta ole, sillä aina niitä perusteita löytyy kun hakemalla haetaan.

Missä valtion määrittämässä uskonnottomassa maassa näin on?

Ai että kun toi "valtion määrittämä uskonnoton maa" on niin vekkuli juttu! Ennen sentään sanottiin ihan reilusti NEUVOSTOLIITTO ja POHJOIS-KOREA. Miksei se demokraattisesti maallistunut uskonnonvapautta kannattava maa kelpaa? Kuten vaikkapa Ruotsi?

Hyvin monet kristityt ovat tasa-arvon kannalla, uskonnostaan huolimatta, ei sen ansiosta.

Mutu-tietoa ei lasketa.

jäsen. Yllättäen homoseksuaalit eivät ole tekemisissä kasvottoman Uskonnon kanssa, vaan jonkun vakaumuksen omaavien ihmisten kanssa. Osa heistä suhtautuu ikävällä tavalla, osa heistä siunaa homoseksuaalien suhteen (minkä piispat ovat puolestaan siunanneet, koska ko. henkilöitä ei ole erotettu julkisesta riehasta huolimatta virastaan. Homoseksuaaleihin on suhtauduttu pelokkaasti ja tuomitsevasti kautta aikojen; homoseksuaalisuuden leimaaminen sairaudeksi lääketieteen parissa ei ole kovin kauan ja tälle ei ole mitään puolustelua.

Eräässä suomalaisessa kirkossa järjestetään sateenkaarimessuja ja muuta toimintaa homoseksuaaleille, mutta tätä ei kai sitten noteerata, koska vain tuomitsevan uskonnollisuuden äänet lasketaan.

Naisista se, että en tiedä, miten epätasa-arvoisia kaikki Suomen naispapit ja -kirkkoherrat kokevat olevansa. Ärhäköiden mielipiteiden on annettu pitkään elää omaa elämäänsä yhteistyön tukemiseksi. Nyt kirkon johto (huom. suurin osa miehiä, valitettavasti suomalaisessa naisten lasikattotodellisuudessa) on vetänyt suitset tiukalle ja muutoksia alkaa tapahtumaan.

Heh, taisi olla aika kova pala purtavaksi tuo pyyntöni uskonnoista joista ei olisi haittaa homoille tai naisille, kun nyt jo vaaditaan vastineeksi "kaikilla mittareilla virheettömiä valtioita".

Yksinkertaistetaanpa vielä, jos sitten löytyisi jo vastaus. Mainitse jokin uskonto, jonka piirissä naiset ovat tasa-arvoisia miesten kanssa uskonnollisista syistä.

opettamaan sitä? Pitäisikö opettajan olla ateisti? Entä jos ainetta opettaisi pappisvihkimyksen saanut teologi ja aineenopettaja? Vai pitäisikö opettajan olla toisaalta niin ja toisaalta näin -häilyvä persoonallisuus, jottei kukaan saisi vihiä hänen henkilökohtaisesta vakaumuksestaan tai vakaumuksettomuudestaan?

Mistähän minun naisen (ihmisen) arvoni pitäisi vapauttaa? Olen feministi kristitty, mutta en suostu nielemään sitä väitettä, että esim. naisten palkkakuoppa miehiin nähden olisi uskonnon syytä.

En minä ainakaan ole näin väittänyt. Epätasa-arvohan on lähes globaali ominaisuus kaikissa yhteiskunnissa, mistä on päästy pikkuhiljaa eroon vasta ihan viime vuosikymmeninä.

Oikea kysymys ei ole "onko naisten epätasa-arvo uskonnon syytä" vaan onko uskonto edesauttanut tuon epätasa-arvon pysymistä, vaiko vienyt tasa-arvoa eteenpäin?

Miksi Suomen tasa-arvolaissa lukee edelleenkin "Tämän lain säännöksiä ei sovelleta:

1) evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan"

Meidän poika on kastettu, mutta en halua häntä uskonnon opetukseen. Itse en kuulu kirkkoon, mutten kuitenkaan ole ateisti vaan pikemminkin agnostikko.

[http://et-opetus.fi/index.php/usein-kysyttyae] sanoo että "Jos kuulut kirkkoon, ei sinulla ole oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Sinun pitää ensin erota kirkosta, minkä jälkeen voit siirtyä elämänkatsomustiedon opiskelijaksi.". Alle 12v kohdalla tuo tarkoittaa, että vanhempien tulee erottaa lapsi kirkosta. Vanhempien uskontokunnalla ei ole merkitystä.

Miksi lapset istuvat uskonnon tunneilla ekaluokasta, mutta historia on niin "haastava" aine, että sen opetus aloitetaan vasta viidennellä?

Koska mitä aiemmin uskontosatujen kertominen aloitetaan, sitä tehokkaammin ne uppoaa :)

opettamaan sitä? Pitäisikö opettajan olla ateisti? Entä jos ainetta opettaisi pappisvihkimyksen saanut teologi ja aineenopettaja?

Meillä oli lukiossa ET-opettajana pappi, joka opetti myös psykologiaa. Itse olin uskonnonopetuksessa (eri ope), mutta tunsin tämän opettajan ja ET-opetuksessa olleiden kommentit olivat lähinnä ylistäviä.

Elämänkatsomustietohan ei ole mikään anti-uskontoaine, vaikka jotkut siitä sellaista kuvaa maalailevatkin, vaan lähinnä filosofiaa. Kannattaa tutustua!

Vai pitäisikö opettajan olla toisaalta niin ja toisaalta näin -häilyvä persoonallisuus, jottei kukaan saisi vihiä hänen henkilökohtaisesta vakaumuksestaan tai vakaumuksettomuudestaan?

Ammattitaitoinen opettaja osaa pitää vakaumuksensa erossa opetuksesta. Muutoinhan tulisi ongelmia mm. biologian, fysiikan ja historian opetuksen kanssa.

Oikea vastaus on aina: uskonnot yhdessä ja erikseen ovat pahoja ja väärässä.

Sovitaan niin ja lähdetään nukkumaan!



Levollisia unia!

opetussuunnitelmaan perustuen. Emme me opettajat käsittääkseni missään aineessa kerro totena sitä miten me mistäkin opetettavasta asiasta ajattelemme vaan pyrimme valottamaan asioita mahdollisimman monelta kantilta, jotta oppilas voisi itse muodostaa asiasta oman käsityksensä. No, riippuu tietenkin oppiaineesta. Kyllä minä ainakin pyrin poistamaan oman poliittisen ja elämänkatsomuksellisen suuntautumiseni työssäni. Eli olettaisin, että pätevä opettaja kykenee opettamaan elämänkatsomustietoa oli hän sitten itse uskovainen tai ateisti. Eli vastauksena kysymykseen: kelpuutan koulutetun, pätevän opettajan.



i]opettamaan sitä? Pitäisikö opettajan olla ateisti? Entä jos ainetta opettaisi pappisvihkimyksen saanut teologi ja aineenopettaja? Vai pitäisikö opettajan olla toisaalta niin ja toisaalta näin -häilyvä persoonallisuus, jottei kukaan saisi vihiä hänen henkilökohtaisesta vakaumuksestaan tai vakaumuksettomuudestaan?

[/quote]

jokaiselle omaa uskontoaan.



Ei ihme, että uskonnonopetuksen vastustus lisääntyy, kun kaikille pitää järjestää omaa uskontoa... Muslimit käyvät islam-tunneilla ja siellä he saavat opetusta OMALLA kielellään. Sairasta!

aivojen tapa varmistaa sukumme säilyminen, ei uskontoa tai jotain käsittämätöntä 'taikaa', järjellä selitettävissä siis (vaikkei koettavissa). Kyllä täällä taas jotkut koittavat roikkua joissain ihme olkiukoissa.



Itse olen käynyt koko koulu-urani ET-tunneilla ja lukiossa myös muutaman uskonnonkurssin. Opettaja on aina ollut hyvä ja tehnyt parhaansa (ala-asteella opettaja oli aika pihalla, mutta ryhmä oli hyvä ja kunnialla selvittiin ;) ). Ylä-asteella ja lukiossa opettaja oli uskonnonopettaja, mikä ei vaikuttanut opetukseen (lienee aika harvinaista). Uskokaa tai älkää, mutta vaikka en ole koskaan varsinaisesti uskonnonopetuksessa ollut, tiedät kristinuskosta keskimäärin enemmän kuin uskonnonopetuksessa olleet kaverini, outoa? Yläasteella käytiin järjestelmällisesti maailmanuskonnot läpi ja opeteltiin mm. lukemaan raamattua.

Et:n hienous piilee minusta siinä, että oppilaiden ei tarvitse ripustaa omaa käytöstään tai moraaliaan minkään olemattoman varaan, vaan kaikki lähtee itsestä; ihmisellä on valinnanvapaus. Moraalista puhutaan jo ala-asteella ja mietitään yhdessä vaikeita tilanteita (esim. saako varastaa ruokaa jos näkee nälkää jne) ja niiden ratkaisemista. Yläasteella käytiin läpi seksuaalisuutta ja tasa-arvoa ja mietittiin perimmäisiä syitä esim. homovihalle, uskonnontunneilla ei todellakaan puhuttu samoista asioista.



Minusta uskonnonopetukselle valtion kouluissa ei ole perusteita; kaiken muun opetuksen tulee pohjautua tutkittuun tietoon ja tieteeseen, mutta uskonnon ei.

Uskonnollinen opetus ja kasvatus kuuluu perheille ja seurakunnille, ei kouluille.



Uskonnonopetuksen tilalle pitäisi saada esim. kulttuurioppi (kun uskonnonopteuksen tärkeyttä kulttuurin säilymisen takia niin paljon kuulutetaan) jossa opiskeltaisiin filosofiaa ala-asteelta asti ja tuettaisiin ihmisen kasvamista vapaaksi, tasa-arvoa rakastavaksi yksilöksi ja korostettaisiin oman ajattelun tärkeyttä. Maailmanuskonnot käytäisiin myös läpi ja voitaisiin tarkastella tarkemmin länsimaisen kulttuurin syntyä, koska ainakin minusta se sivuutetaan historiantunneilla aika pintapuolisesti.



Mainitaan vielä tähän perään että teini-ikäisenä etsin kiivaasti omaa paikkaani tässä maailmassa ja turvauduin luonnonuskontoihin, koska koin että ne sopivat parhaiten elämänkatsomukseeni. Nykyisin olen ymmärtänyt etten kaipaa uskontoa elämääni; kaikki 'yliluonnollinen' kun on luultavasti selitettävissä ihan tieteen keinoin kun kehitys kehittyy :) Magnetismikin oli aikamoista magiaa vielä jokin aika sitten.

Uskonnolliset yhdyskunnat saavat toimia lain puitteissa haluamaallan tavalla. Minulla ei ole mitään uskovien ihmisten uskonnonharjoitusta vastaan. Ja varmasti uskonnosta on joskus jotain hyötyäkin kuten myös haittaa. Mutta sitä en hyväksy, että koulussa millään tavalla opetetaan tai harjoitetaan uskontoa. Se ei vaan yksinkertaisesti ole koulun tehtävä. Valtio ja kirkko tulee ehdottomasti erottaa toisistaan. Ja näin tulee aivan varmasti lähivuosikymmeninä tapahtumaankin.

Ei tämä varmaan ole kirjattu tavoite - mutta on luettavissa rivien välistä mm. lähes jokaisesta tämänkin ketjun viestistä.



Perustelen tätä sillä, että ryhmällä on kauhea tarve levittää omaa näkemystään, käääntää kaikki muuntkin ajattelemaan ainoalla oikealla tavalla "uskonnot ovat harhaa..."



Suomessa , Ruotsissa ym on uskonnonvapaus, aito ja toteutunut. Miksi ette ole iloisia, tee työtä niiss' maissa joissa tätä saavutettua vapautta ei ole ?



Vastaus: Koska aito uskonnonvapaus ei ole todellinen tavoite.

Ajatus kaikille yhteisestä katsomusaineesta (elämänkatsomustieto/uskontotieto) saattaa kuulostaa hienolta, mutta esimerkiksi Ruotsissa ei uudistuksesta huolimatta poistettu aineen vahvaa riippuvuutta uskontoon.





Maahanmuuton myötä on Suomessa yhä kuuluvammin vaadittu ulospääsyä tästä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän resursseja vaativasta järjestelmästä (kaikkien eri uskontojen opetus) ja esitetty toiveita yhden katsomusaineen perään.



Vapaa-ajattelijain Liitto ja osa humanisteista vastustavat ruotsalaisen mallin mukaista opetusta, koska siellä ollaan selvästi siirrytty takaisin tunnustuksellisemman uskonnon opetukseen mainitun oppiaineen avulla. Kun opetusryhmässä enemmistö kuuluu samaan uskontokuntaan, esim. evankelisluterilaiseen seurakuntaan, seuraa siitä helposti samaan uskontokuntaan kuuluvan opettajan johdolla enemmän tunnustuksellista uskonnon opetusta