Taitaa nykyisin olla yleisinta etta toisen lapsen synnyttya esikoinen jaa tuttuun paivahoitoon ainakin vauvan ensikuukausiksi.

Ei todellakaan ole lapsen edun mukaista touhua yleensä.

Jokainen aikuinen tajuaa, että kunnollinen vanhempi ajattelee lapsen etua ensin. Se on äidin perusedellytys, ja isän. Ei pidä hankkia lapsia keskenkasvuisena.

Kukaan ei tiedä millaista elämä on seinien sisäpuolella...



Meillä 3 lasta. Esikoinen kehitysvammainen, jota keskimmäinen on " vahtinut" ja huolehtinut pienestä asti. Keskimmäistä ei ole tähän mitenkään velvoitettu, mutta se on tullut luonnostaan. Niinkuin yleensä erityislapsi-perheissä tapahtuu. Vanhimmalla terapiat, erityispäiväkodit ja nyt erityiskoulut. Paljon elämästämme pyörii pakollisten terapioitten ja erityistarpeiden ympärillä. Olen pienimmän kanssa nyt kotona kun laitoimme keskimmäisen (5. 5v) puolikkaall päiväkotiin. Hän saa touhuta leikkiä ja hankkia kavereita ja olla ihan normaali 5v. eikä hänen tarvitse huolehtia muutakuin itsestään. Yhtään ei tarvitse murehita että pärjääkö sisko yms.



Ja tämä on ollut hänelle kertakaikkiaan upea ratkaisu!!!

kuitenkaan saa sitten uutta paikkaa enää.

Vierailija:

kuitenkaan saa sitten uutta paikkaa enää.

Yksikään heistä ei ole laittanut omiaan päiväkotiin alle 3 vuotiaana, ja isommat ovat pitäneet myös kotona jos on ollut mahdollista.



Mistä se mahtaa kertoa?

hän saa pitää tutun kivan hoitopaikan, häntä ei pompotella paikasta toiseen eikä myöskään sitten hoitopäivät myöhemmin veny kohtuuttomiksi kun täytyy viedä lapsia monella eri bussilla moneen eri päiväkotiin.



Eihän siellä pk:ssa ole pakko olla joka päivä vaikka ns. virikepaikka olisikin.

- muuten paikka olisi mennýt yksityisestä päiväkodista

- saa nähdä kavereita ( kotiäidit eivät tajua sitä ollenkaan)

Vierailija:

Jokainen aikuinen tajuaa, että kunnollinen vanhempi ajattelee lapsen etua ensin. Se on äidin perusedellytys, ja isän. Ei pidä hankkia lapsia keskenkasvuisena.

ja lapsilla aika paha kielellinen häiriö tai muu tukea vaativa seikka, jonka vuoksi äidin on mentävä töihin kun vauva on 6kk (masennus ei häiritse työntekoa, se häiritsee vain omien lasten kanssa olemista) ja isommat lapset saavat olla päiväkodissa tietysti, kun äiti on kotona vauvan kanssa. Ja talous, sehän on tiukilla myös. Että töihin on tosiaan mentävä pakko ihan.

Ja kellään ei ole lupa sanoa mitään eikä arvostella. Minä ainakin arvostelen ja katselen ihmeissäni, kuka sen minulta kieltää.

Kotona 6 kk vauvan kanssa, isoveli kohta 4-v. käy kahtena päivänä viikossa samassa ryhmäperhepäiväkodissa, jossa oli ennen vauvaakin. Kolmena päivänä touhuillaan kotona ja lähipuistossa, hoitopäivinä olen vauvan kanssa ja vauvan nukkuessa teen siivoukset, voin käydä isommilla ostoksilla jne. Isoveli tykkää hoitopaikastaan ja menee sinne mielellään. Vauva tulee todennäköisesti pääsemään samaan hoitopaikkaan, kun menen takaisin töihin, tosin jatkan hoitovapaalla jonkin aikaa, en ihan vielä syksyllä ole töihin menossa. Perheellämme menee ihan mukavasti, kiitos vaan!