Taitaa nykyisin olla yleisinta etta toisen lapsen synnyttya esikoinen jaa tuttuun paivahoitoon ainakin vauvan ensikuukausiksi.

päivähoitolailla? Aina naiset haluavat itse polkea omia oikeuksiaan. Ollaankohan me naiset oikeesti tyhmempiä kuin miehet?;)

isyyslomapäivät siihen! Esikoisesta olin 11 pv sairaalassa, joten..



Esikoinen jäi sitten heti synnytyksestä parin viikon päästä kokonaan kotiin!!



Sen jälkeen kun tultiin kotiin vauvan kanssa, esikoinen kävi vain niinä päivinä kun itse halusi mennä.. Ja menihän se!

...ei ole lasta kohtaan oikein ottaa häntä päiväkodista pois, joopa joo. Siinä taas yksi äiskä hyvittelee ja selittelee itselleen asioita. Ole huoleti, kukaan ei usko selityksiäsi. Kyllä, toki kaikki sanovat juu aivan niin teet ihan oikein läpä lää. Kukaan ei kehtaa sanoa sinulle, että olet aika hirmu, kun et halua olla oman lapsesi kanssa vaan norkoilla vauvelin kanssa kotona. Uskotko edes itse.

syitä on monia, yhtä paljon kuin perheitäkin. Eikä kukaan sivullinen ole oikeutettu sitä arvostelemaan.

Meillä syitä on ollut mm.

-hoitopaikan säilyttäminen, lyhyen (6kk) äitiysloman vuoksi ei ollut järkevää ottaa pois hoidosta ja saman tien lähteä hakemaan uutta hoitopaikkaa. Pikkuvelikin pääsi sitten samaan hoitopaikkaan, 6 kk ikäisenä.

-Synnytyksen jälkeinen masennus, en kyennyt huolehtimaan itsestäni, saati sitten kahdesta virikkeitä kaipaavasta lapsesta, vauvan vielä sain hoidettua. Tuota masennusta ei koskaan diagnosoitu, joten sillä perusteella ei hoitopaikka olisi säilynyt.

-Kielellisen kehityksen tukeminen.



Jokainen näistä syistä on mielestäni riittävä hoitopaikan pitämiseen, vaikka sivullisille en asiaa ole selitellyt. Ja varmasti ap:n kaltaiset ovat tehneet juuri tuollaisia johtopäätöksiä lasten hoitoon viemisestä...

Lapset olivat molemmat kanssani kotona. Toisen lapsen syntyessä mulla oli ikää kokonaiset 23 vuotta. Uskallan silti sanoa, että lapset ovat hyväkäytöksisiä ja kilttejä. Kotona ollessani keskityin lapsiin, meillä ei ollut tietokonetta eikä telkkaria.

kun vauva syntyi. Esikoinen täytti hiljattain 5 vuotta ja on nyt siis ollut vuoden kotosalla. Täytyy sanoa, että mitä olen heihin törmännyt niin lapsi on aika kauhea. Ei uskalla mennä metriä kauemmas äidistään. Äiti antaa vielä keinussa vauhtia ja lapsi inisee ihan koko ajan. Mitä on tapahtunut reippaalle ja iloiselle tytölle. Ei uskalla mennä mihinkään kerhoon, eikä harrastuksiin....äiti sanoikin, että taisi olla virhe ottaa tyttö pois pk:sta, että olisi osa-aikaisena edes kannattanut pitää. Päiväkotikaverinsa kattovat tyttöä ihmeissään, siis juuri näissä leikkitilanteissa ulkona ja hän selkeästi on putoamassa " piireistä" . Toki kun aloittaa taas pk:n saa varmaan kavereita eikä siellä mitään kiusaamista ole, mutta tarkoitan, että on varmaan tosi vaikeaa. Vanhempansa ovat tosi miellyttäviä ihmisiä ja ovat varmasti huomioineet isompaa lasta vauvan synnyttyä, enkä heitä tässä mitenkään arvostele, mietin vain, että kyllä siellä päiväkodissa on hyviäkin puolia, joita lapsi oppii....Lisäksi pakkohan minun on päiväkotia puolustaa, kun itse olen joutunut lapseni sinne laittamaan.

äidin ja vauvan kanssa. Siksi monet pitävät vanhemmat lapset hoidossa koska se on LASTEN PARHAAKSI niin.

Hänen alueellaan jää 100 alle 3-vuotiasta (yki 3-vuotiaista ei ollut puhetta) ilman oman alueen hoitopaikkaa ensi syksynä. Hän todella ihmetteli, miksi heille tuodaan lapsia, vaikka äiti/isä on kotona. Todellisessa hoitopaikan tarpeessa olevat kärsivät, lapsista puhumattakaan.

Hän ainakin painotti, että 20 vuoden kokemuksella saanoo, että yhdenkään alle eskari-ikäisen paikka ei ole päiväkodissa jos muita vaihtoehtoja on olemassa. Sanoi sitä HOITOpaikaksi, ei miksikään ihmeelliseksi virikemaailmaksi.



Samaa ihmettelen minä :( Onneksi meillä mies jää syksyllä vuorotteluvapaalle ja meidän lapset saavat olla vuoden kotona.

niistä alle 3-vuotiaista, jotka lykätään hoitoon? Senikäisen paikka ei ole päivähoidossa ollenkaan.

Ennen äitiysloman alkua olin kuukauden sairauslomalla. Tuolloinkin 3v. oli 1-3 päivää viikossa vain hoidossa, tilanteen mukaan. En pystynyt omilta vaivoiltani esim. kyykistymään lattialle leikkeihin, nostamaan esikoista, seisomaan/kävelemään kunnolla (ulkoilut melko haastavia pukemisineen...), joten koin että on esikoisen kannalta parempi päästä parina-kolmena päivänä viikossa touhuamaan ja ulkoilemaan kunnolla.



Vauvan synnyttyä esikoinen oli toki isyysloman ajan täysin kotona, muuta ei edes mietitty. Sen jälkeen jatkoi 8pv/kk hoidossa. Miksi? Koska kerhoon ei päässyt, eikä alueella ollut muuta aktiviteettia tuon ikäiselle. Hoidossa jatkoi loka-toukokuun keskimäärin 2 pv/vko, joillekin viikoille tuli vain 1 hoitopäivä (toki välissä joululoma, talviloma, pitkä pääsiäisloma). Kesäkuussa jäi kotiin, joten meillä oli pitkä kesä vain kotona. Mutta kesällähän aika kuluu ulkoillen ja touhuten ja vauvakin oli jo niin iso, että selkeät rytmit helpotti elämää ja esikoisellekin oli mahdollista tarjota kotioloissa touhua.



Elokuussa lapsi pääsi kerhoon 2krt/vko 3 tuntia kerrallaan ja se korvasi aikaisemman " virikehoidon" . Tuo kerhoilu oli näin jälkikäteen ajatellen huomattavasti kivempi juttu kuin 2 hoitopäivää viikossa. Mutta se oli silloin pakon sanelema juttu, kerhomahdollisuutta ei ollut.



5/pv viikossa hoitoa en minäkään ymmärrä. Pari hoitopäivää riittää hyvin leikki-ikäiselle, se kotona olo uuden sisaruksen ja äidin kanssa on kuitenkin ihanaa tuollaiselle 3-5-vuotiaalle :) Itse en kannata edes joka päiväistä osapäivähoitoa, vaan nimen omaan 2 tai max 3 kokonaista hoitopäivää. Silloin on selkeästi kotipäivät, joille voi suunnitella omia kivoja juttuja ja selkeästi hoitopäivät, joille äiti voi sitten miettiä esim. vauvan päiväunien ajaksi suursiivoja, leivonta- ja ruoanlaittotalkoita yms. että ne esikoisen kotipäivät sitten saa rauhassa keskittyä vain lapsiin!

Ja voi olla fiksumpaa pitää se hoitopaikka sekä lapsen, että hoitopaikkatilanteen vuoksi. Mutta mihin tämä yleisyys perustuu? Minä tunnen taas melko paljon äitejä, joilla lapset alle kolmen vuoden ikäerolla, eikä esikoista ole viety hoitoon siinä välissä ollenkaan - eikä tietenkään vauvan synnyttyäkään. Sinun kuvaamasi äidit on täällä vähemmistöä.

Tietenkin hän aikuisena ihmisenä ymmärtää, että joidenkin perheiden tilanne on se, että pakko laittaa pienikin hoitoon. Virikelapsia siis ihmetteli.



Ei kertonut lukuja, mutta sanoi virikehoidon olevan vuosi vuodelta yleisempää. Sanoi, etten edes uskoisi lukua todeksi, jos sen kertoisi. Vatiolovelvollisuuden takia ei tietenkään voinut mitään tarkkoja tietoja antaa.

Ihan siksi että halusin levätä kunnolla ennen synnytystä. Esikoinen oli 2xvko, 5h tuntia hoidossa. Mikä se siinä sinua niin vituttaa?

että " ymmärtää" lasten huonon kohtelun.

Tottakai nyt isä haluaa isyyslomallaan olla myös vauvan kanssa!

Hukkaanhan ne olisi menneet jos äiti vauvan kanssa kauan sairaalassa ja pitäisi esikoista kotona hoitaa. Kyllä se esikoinen vielä sen aikaa on varmasti voinut käydä hoidossa.



Sä olet todella omituinen.

ei sitä mikä itsestä on mukavaa! Esikoisen ja perheen kannalta on fiksumpaa, että isä luopuu tarpeistaan, eikä se esikoinen.



Ja voihan sitä säästää lomapäiviä/ottaa palkatonta vapaata siihen hetkeen. Meillä isä on ollut molemmilla kerroilla kuukauden pois töistä. Ja pitänyt myös vanhempainvapaan ja isäkuukauden. Mitenkäs teillä?

Ajattelen, että hoitopaikat ovat lapsille tarpeellisia silloin, kun vanhempi ei syystä tai toisesta (omassa tapauksessani työn tai opiskelun vuoksi) pysty huolehtimaan lapsistaan päivän aikana. Kun olen ollut äitiyslomalla ei hoidolle ole ollut tarvetta, joten lapset, viisivuotiaskin on ollut kotona.

Kerhoja on ja sisaruksia, osaan itsekin kotona keksiä virikkeitä lapsille ym. Luotan itseeni ja kykyihini äitinä ja kasvattajana ja näen kyllä, jos lapseni voisivat huonosti kotona. Onneksi niin ei ole.

varsin kiinteät ja lämpimät, ja lapsi on ulospäin suuntautunut ja " reipas" . Ja meidän elämä varsin leppoisaa, eikä yhtään harmita pitää molempia kotona, päinvastoin!

Vierailija:

kun vauva syntyi. Esikoinen täytti hiljattain 5 vuotta ja on nyt siis ollut vuoden kotosalla. Täytyy sanoa, että mitä olen heihin törmännyt niin lapsi on aika kauhea. Ei uskalla mennä metriä kauemmas äidistään. Äiti antaa vielä keinussa vauhtia ja lapsi inisee ihan koko ajan. Mitä on tapahtunut reippaalle ja iloiselle tytölle. Ei uskalla mennä mihinkään kerhoon, eikä harrastuksiin....äiti sanoikin, että taisi olla virhe ottaa tyttö pois pk:sta, että olisi osa-aikaisena edes kannattanut pitää. Päiväkotikaverinsa kattovat tyttöä ihmeissään, siis juuri näissä leikkitilanteissa ulkona ja hän selkeästi on putoamassa " piireistä" . Toki kun aloittaa taas pk:n saa varmaan kavereita eikä siellä mitään kiusaamista ole, mutta tarkoitan, että on varmaan tosi vaikeaa. Vanhempansa ovat tosi miellyttäviä ihmisiä ja ovat varmasti huomioineet isompaa lasta vauvan synnyttyä, enkä heitä tässä mitenkään arvostele, mietin vain, että kyllä siellä päiväkodissa on hyviäkin puolia, joita lapsi oppii....Lisäksi pakkohan minun on päiväkotia puolustaa, kun itse olen joutunut lapseni sinne laittamaan.

Vierailija:

että " ymmärtää" lasten huonon kohtelun.

Vierailija:

Ajattelen, että hoitopaikat ovat lapsille tarpeellisia silloin, kun vanhempi ei syystä tai toisesta (omassa tapauksessani työn tai opiskelun vuoksi) pysty huolehtimaan lapsistaan päivän aikana. Kun olen ollut äitiyslomalla ei hoidolle ole ollut tarvetta, joten lapset, viisivuotiaskin on ollut kotona.

Kerhoja on ja sisaruksia, osaan itsekin kotona keksiä virikkeitä lapsille ym. Luotan itseeni ja kykyihini äitinä ja kasvattajana ja näen kyllä, jos lapseni voisivat huonosti kotona. Onneksi niin ei ole.