Äidilläni on todettu syöpä.
Nyt pelkään pahinta ja käy sääliksi alaikäisiä sisaruksiani. Isäkään ei ole kuvioissa mukana ja käytännössä minä joutuisin huoltamaan sisaruksiani, jos äitini kuolisi. Olen menettänyt liian monta rakasta ihmistä muutamien vuosien sisällä, enkä millään haluaisi enää (varsinkaan) äidistäni luopua.
Syöpä pelottaa jo pelkkänä sananakin. Kaikki asiat tuntuu menevän pieleen. Ongelmia on viime aikoina ollut jo niin autojen, asunnon, (sitä kautta rahankin), kuin muidenkin terveyden kanssa ja nyt sitten vielä tuo äitini syöpä.
Kertokaa nyt jotain positiivista, mikä auttaisi kirkastamaan ajatukseni!
Kommentit (7)
Tutkimukset jatkuvat vielä, mutta kiireelliseksi on laitettu leikkaus jonoon.
Mun mummilla on ruokatorvensyöpä (muistaakseni) ja se on siitä selvinnyt aika hyvin.. käsittääkseni syö edelleen syövän estolääkkeitä, mutta tauti sillä on todettu jo monta vuotta sitten ja on suht hyvässä kunnossa vieläkin.
Luultavasti suolistoperäinen syöpä.
Tutkimukset jatkuvat vielä, mutta kiireelliseksi on laitettu leikkaus jonoon.
niin ennusteet eivät valitettavasti ole kummoiset. Voimia ja jaksamista teille kuitenkin. Olen itse menettänyt useamman läheisen ihmisen, monen juuri syövälle. Elämä kuitenkin jatkuu, sen on pakko.
Meillä kävi niin, että äitini kuoli syöpään ollessani alaikäinen. Hoidin häntä kotona. Se oli rankkaa. Kaipaan häntä vieläkin, samoin nuoruuttani, jonka menetin.
Nuorin sisarukseni on 13v ja toinen 15v, lisäksi on vielä 19v. Lisäksi pelkään heidän puolestaan siinäkin mielessä, että miten kestävät tämän äidin sairastumisen. Isämme kuoli neljä vuotta sitten, mikä oli vaikeaa varsinkin toiseksi nuorimmalle. Nyt sitten vielä tämä.
Voimia!