olen synnytyspelkoinen, tulisiko minun pidättäytyä lapsettomuushoidoista?
onko siis väärin, jos saan kunnallista lapsettomuushoitoa, sen jälkeen käyn pelkopolilla ja lopulta siitä huolimatta mahdollisesti päädyn pelkosektioon. kaikki yhteiskunnan kustantamana. en ole vielä tässä tilanteessa, mutta on pohdinnan alla, onko minulla oikeutta käyttää lapsettomuushoitoja, jos pelkään synnytystä?
M
Kommentit (12)
> Kuule, mitäs jos keskityt vaan yhteen asiaan kerrallaan? :-)
niinpä. :)
täällä vaan saa lukea viestejä, jossa ihmetellään, miten pelkosektiota harkitsevat edes hankkiutuvat raskaaksi. tulee syyllinen olo, kun käyttäisin yhteiskunnan ja terveydenhuollon resursseja tavallistakin enemmän, vaikka oikeasti ja vakastikin sairaita ihmisiä on.
ap
Lapsi saatettiin alulle verorahoin IVF-hoidolla, joista sain vieläpä KELAlta suurien lääkemäärien korvaukset sitten kun se katto tuli täyteen.
Sen jälkeen kun raskaus oli loppusuoralla, sain synnytyspelon/repeämispelon takia pelkosektion.
Itse kävin lapsettomuushoidoissa ja pelkäsin synnytystä, mutta nyt ilmeisesti raskauden ajan hormonien takia en enää tunnekaan pelkoa. Jos pelko tulee takaisin, niin sitten menen keskustelemaan pelkopolille tilanteesta.
luomuna ollaan yritetty useampi vuosi. olen ajatellut, että jos tulen raskaaksi, on synnytyksen ajattelu sitten sen ajan asia. vaan en ole tullut raskaaksi. nyt voisimme teoriassa hankkiutua lapsettomuustutkimuksiin, vaan onko minulla siihen moraalista oikeutta?
ap
Sinun ehkä kuitenkin kannattaisi käsitellä noita juttuja ennen lapsen saamista, synnytys kun on aika pikkujuttu sen kaiken muun rinnalla, mitä lapsi tuo tullessaan.
Ei siellä alkukartoituksessa kysellä, miten aiot synnyttää, vaan selvitetään soveltuvuutta vanhemmiksi.
pelkään siis alatiesynnytystä. minulla on yksi lapsi, jonka pitkittyneestä synnytyksestä sain kammon alatiesynnytystä kohtaan.
ap
Eka oli minullakin hirvittävä, toinen lyhyt ja nopea.
ollut vaikeampi kuin eka. Yhdessä tapauksessa jopa menetettiin lapsi. No, mutta pelottelu ei ollut tarkoitukseni. Ärsyttää vaan tuollaisen yleistykset!!!
Ap:lle sanoisin, että älä murehdi asioita liian pitkälle. Sinulla on oikeus lapsettomuushoitoihin siinä missä kaikilla muillakin. Et voi lopullisesti vielä edes tietää miten suhtaudut synnytykseen (siis alatie), kun et ole vielä raskaana ja et ole päässyt keskustelemaan asiasta esim. pelkopolille (siellä saa myös tosi hyvää apua vaikka usein parjataan, itse sain pelon aisoihin ja pystyin synnyttämään -se mikä meni pieleen ei ollut itsestä eikä lääkäreistä kiinni eikä lisännyt pelkoani jos vielä synnytän).
Älä sinä murehdi yhteiskunnan rahoja tai moraalista oikeutta. Se on oikeastaan päättäjien tehtävä ja he ovat kriteerinsä asettaneet.
Onhan toki olemassa sellaisia päiviräsäsiä jotka vastustavat hoitoja ja etenkin pelkosektioita, mutta miksi ap piittaisit heidän ahdasmielisyydestään? Jotkut elävät pumpulissa keskivertoelämää ja pelkäävät kaikkea siitä poikkeavaa.
ei kai kukaan ole sanonutkaan että aina
mä en ole oikeasti synnyttänyt, koska pitkittynyt synnytys päätyi lopulta sektioon. ja synnytyksestä niin monta vuotta, että siltäkin osin mut varmaan katsottaisiin melkein ensisynnyttäjäksi. eli en usko, että aiempi synnytysyritys auttaisi, että toinen menisi helpommin. mieluummin pelkään sitäkin, että tositilanteessa vanha kokemus tulisi mieleen. kätilöt neuvoi, et pitäis yrittää rentoutua, mut mä en pysty, kun mua sattuu. itsensä äärimmilleen jännittäminen vei voimat, mikä alensi kipukynnystä entisestään. epiduraali annettiin kahdestikin, mutta jostain syystä se ei auttanut mun kohdalla. halusin lopettaa homman keinolla millä hyvänsä, ja kaikki muut asiat menettivät merkityksensä. mietin muun muassa itsemurhaa, vaikka en ikinä muuten ole ollut itsetuhoinen. naurettava ajatus sinänsä, koska en olisi kyennyt itseäni tappamaan siinä tilassa.
vaan jospa ne pelkopolikäynnit auttaisivat. siis jos nyt tulisin raskaaksi.
hyvä lukea, että ainakaan kaikki eivät pidä moraalittomana että hakeutuisin mahdollisesti lapsettomuushoitoihin.