Kun päiväkodista vihjaillaan " rivien välistä" osa-aikaisesti hoidossa olevalle :(
Tilanne on se, että lapseni on nyt 3.5v, ollut loppuvuodesta asti päiväkodissa " virikehoidossa" , 10 päivää kk, 5.5 tuntia viikossa eli vie kokopäiväisen paikan (tuo 5.5 tuntia on siis päiväjärjestyksen takia melkeinpä pakollinen, sillä vien suoraan aamu-ulkoilulle ja haen piväunien&välipalan jälkeen). Hyvin on viihtynyt päiväkodissa, tykkää tosiaan olla siellä.
Olen itse kotona 1v10kk ikäisen lapsen kanssa, joka ei vielä kovasti kaipaa muita lapsikontakteja vaan kotona olo äidin ja sisaruksen kanssa riittää, nauttii myös siitä ajasta kun saa olla vain äidin kanssa kahden.
Todellinen syy tähän esikoisen hoidossa oloon on se, että vaikka hän käyttäytyy päiväkodissa nätisti ja leikkii muiden kanssa jne, niin kotona on ihan yhtä h**ttiä kun lapset tappelevat ihan koko ajan keskenään! Esikoinen on vieraskorea, eli päiväkodissa käyttäytyy suht nätisti, mutta kotona on heti ihan toinen ääni kellossa, kiukuttelee ja tönii ja kiusaa pikkusisarusta. Selkeästi kaipaa ikäistään leikkiseuraa, ulkoilua ja tiettyjä rutiineita ja sääntöjä joita päiväkodista saa.
itse olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistus/paniikkihäiriöstä kärsin edelleenkin ja syön lääkkeitä, olen siis edelleenkin toipilaana vaikka yritän kyllä vähitellen lääkkeitä lopetella.
Kuopusta en vielä halua laittaa hoitoon, sillä on kovasti vielä arka ja minuun takertuva,enkä halua missään nimessä ainakaan ennen 2.5v ikää laittaa edes osa-aikaiseen hoitoon.
Päiväkodissa eivät tiedä tästä omasta henkisestä tilastani enkä halua siitä puhuakaan. Ovat pari kertaa rivien välistä vihjailleet että kannattaisiko laittaa lapsi kerhoon ennemmin kuin päiväkotiin! Mutta kun tilanne on tosiaan se, että nyt päivähoito maksaa meille 0e koska olemme pienituloisia, kerho maksaisi 6e/vk ja olisi vain 3 tuntia päivässä eikä siellä edes ulkoiltaisi. Ei siitä olisi juuri yhtään helpotusta itselleni, matkoihin jo menisi aikaa (on paljon kauempana kuin päiväkoti), että en ehtisi sitäkään vähää kotona siivoamaan/olemaan kuopuksen kanssa/lepäämään kuin mitä nyt ehdin.
Ärsyttää se, että kaikki jotka tältä alueelta tiedän, ovat itse kotona ja heillä on joko isompi lapsi päiväkodissa tai kaikki lapset! Ja itse siis kotona. Joten miksi meitä sitten rivien välistä syyllistetään??
Joka tapauksessa meillä on subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten eivät kai voi sieltä päiväkodista poiskaan ajaa??
Kommentit (10)
lasten käytöksestä.
Kumpikin kun kuulostaa juuri siltä, että oireilevat sen sinun tilasi takia. Toinen saa hepuleita, toinen takertuu. Lapset on tosi hakoja aistimaan vanhempiensa mielentiloja! Sinuna hakisin apua tuohon kokonaistilanteeseen. Eihän se esikoisen poisvieminen itse ongelmia paranna, pahentaa vain.
siitä tiedän miten käytäytyy, kun oli päiväkodissa vanhempainvartti niin siellä oli puhetta kuinka hienosti lapsi siellä käyttäytyy ja kun kysyivät että millainen kotona on tms. niin rehellisesti sanoin että aikamoista tappelua ja riehumista on ym niin lastentarhanopettaja ei meinannut millään uskoa, kun " niin nätistä täällä käyttäytyy ja on rauhallinen" . Esikoinen on aina ollut sellainen, että vanhemmilleen kiukuttelee ja kylässä kun on, niin on NIIIIN nätisti ja tottelee. Nuoremman takertuminen taas on ollut ihan syntymästä asti, hänellä on pitkäaikaissairaus ja takana on ollut koliikki, monta osastoreissua ja ties kuinka monet(kymmenet) lääkärireissut, korvakierteet ym ym, eli hän on koko elämänsä ollut melko sairaana ja siksi ollut tosi takertuva minuun. Senkään takia en halua häntä vielä hoitoon laittaa.
ap
entiseen malliin, ja esikoisella pysyy paikka tutussa päiväkodissa. Voisitko kertoa pk:n johtajalle asioistasi, ei niitä tarvi hävetä. Saisit enemmän tukea. Voimia sulle. Vaikutat järkevältä kasvattajalta ja äidiltä, ja osaat ottaa oman mielenterveytesi huomioon. T. sostt
Tuo on normaalia lapsen käytöstä. Ei se tee esikoisestasi mitään erikoistapausta, joka pitää tuupata pois kotoa.
Ei kuulosta järin ammattitaitoiselta päiväkodilta...
Mikä siinä on, että ammattilaiset eivät saa sanottua suoraan?
myös viikonloppuisin järjestämään itselleni ja esikoiselle kahdenkeskistä aikaa, käymme kaksin ostoksilla tms. Kuopus vaan on vienyt niin kaiken energiani kaikkine sairasteluineen ym, että esikoinen varmasti on sitäkin oireillut kotona. Nyt kuitenkin tuntuu viihtyvän hyvin päiväkodissa kun on saanut uusia kavereita ja uudenlaista toimintaa, ja kuitenkin on yleensä siellä vain sen 2 päivää viikossa, että koen tämän tilanteen nyt hyväksi meille, kun esikoinen saa siellä kaipaamiaan virikkeitä ja kuopus taas välillä jakamattoman huomioni ja minä edes sen 2x 1.5 tuntia viikossa omaa aikaa kun kuopus päiväunilla ja esikoinen tarhassa. Siksikin tuntuu aika p**lta kun päiväkodista syyllistetään, koska eivät tunne meidän tilannettamme.
ap
Minun esikoinen on kolmen vanha ja kuopus on kohta 11kk, itse olen ajatellut että laittaisin esikoisen virikepäivähoitoon parina päivänä viikossa. Ja syynä tähän on se että itselläni on paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko, joten itse en pysty ihan hirveästi virikkeitä lapselleni tarjoamaan tai siis sellaisia sosiaalisia kontakteja.
Kotonahan touhutaan vaikka mitä mutta kyllä tuon ikäinen lapsi kaipaa jo leikkikavereita ja sosiaalista kanssakäymistä muidenkin ihmisten kanssa kuin pelkästään oman perheen ja sukulaisten.
Syyllistäminen on inhottavaa, mutta älä välitä. Teet niin kuin sydämessäsi tiedät parhaaksi teidän perheellenne! Esikoisesi varmasti kaipaa jo ikäistään seuraa, eihän kuopuksesta ole hänelle kunnolla leikkikaveriksi. Myös vanhempien jaksaminen on välttämätöntä. Jos pinna loppuu, siitä ei esikoinen eikä kuopus hyödy mitenkään. Päivähoito-oikeus on esikoisesi subjektiivinen oma oikeus (ei sinun, ei miehesi eikä kenenkään muunkaan) ja hänellä on tosiaan oikeus saada päivähoidossa kavereita, ulkoilla ja nauttia ohjatusta tekemisestä! Voimia!
johtuu mustasukkaisuudesta.