Lue keskustelun säännöt.
Pitkän parisuhteen (kunnes kuolema meidät erottaa) kannattajat huomio kysymys!
21.04.2008 |
Jos lakkaa rakastamasta, onko se väliaikaista, voiko siitä toipua.
Kumppanuus ja kaikki yhä yhdistää. On arkipäivän kismaakin.
Mutta kaiken sen pystyy sopimaan ja yrittämään.
Mut sitten ei vaan ole enää sitä tunnetta, on tyhjiö.
Halaus ei tunnu miltään.
Onko se ok. Kannattaako yrittää.
Ihastun herkästi muihin, ei ole ketään, mutta silti en osaa olla haaveilematta jostain vaikka ihan elokuvasankarista mieluummin kuin omasta miehestäni. Ja kaipaan sitä tunnetta. Se vaan on hävinnyt johonkin pikkulapsiarjen pettymysten myötä. Pliis, voiko se tulla takaisin, jos jaksaa yrittää kestää ja selviytyä arjesta?
t. 12v yhdessä
Kommentit (21)
En käsitä mistä on kyse. Mies kyllä ärsyttää minua, kun ei tee osuuttaan kotitöistä, mutta mikään muu meitä ei vaivaa...:/ 6 vuotta oltu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa pitkissä suhteissa on noita " kuivia" kausia. Jos kerran olet rakastanut jotain ihmistä niin sen rakkauden voi varmasti löytää uudestaan. EI kannata luovuttaa, mutta joskus auttaa ihan sekin kun antaa ajan kulua.
Sitten kun lapset rupeavat pyörimään itsekseen pihalla eikä niitä tarvi joka sekunti vahtia ja tehdä kaikkea niitten puolesta, teille jää paljon enemmän aikaa toisillenne. Sit on taas parempi olla.
Moni silti niin tekee, johtunee luonteesta, joka ei voi elää ilman uusia valloituksia...
Suhde muuttuu ja elää mutta en kyllä ole itse kokenut sellaista etten rakastaisi enää lainkaan. Sitten on varmasti eri juttu.
Tietysti on päiviä jolloin toinen on pelkkä Pas%&¤ mutta niistä pääsee helposti yli ja huomaa taas miten ihana toinen onkaan.
Ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan eikä sitä saa olettaa toisen ihmisen tuovan. Jos tuossa harhassa vaihtaa aina uuteen niin luulisin että on tuomittu vaihtelemaan aina. Toki pitää myös huomata jos onkin onnellisempi ilman kyseistä henkilöä mutta ei kovin kevein perustein kannata vaan pohtia asia kunnolla läpi, poikki ja halki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muutenkaan kaipaa mitään ihastumisia, koska aina (ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni) ne ovat johtaneet lopulta vain kärsimyksiin, joista olen edelleen jotenkin niin katkera, että mielessä käy usein " miehet on perseestä" tms... No, tuokin johtuu enemmän katkeruuteen ja negatiivisuuteen taipuvaisesta luonteestani kuin siitä, että kukaan olisi minua koskaan NIIN pahasti kohdellut...
Se on hirveän paljon arvokkaampaa. Ja pienten lasten kanssa elämä on rankempaa, kyllä se siitä. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu vaihe, jossa kyseenalaistetaan rakkaus ja yhdessäolo, ainakin omassa päässä. Kun siitä pääsee yli, löytää todellisen kumppanuuden ja rakkauden, ja huomaa, miten ihanaa on, että on ihminen, joka on valmis sitoutumaan minuun, vaikka tietää miten totaalisen huono voin olla.
Käykää jollain parisuhdeleirillä, meitä ne aina piristää, ja asiat asettuu paikoilleen. Ei tarvitse olla eron partaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies tekee mitä? Katsoo pokerikanavaa tai pelaa! >:(
Katkeraksi pistää, mutta puhuminen ei tässä suhteessa auta.
Meillä on lapsi, joten olen pässinä narussa ainakin seuraavat vuodet...
Vierailija:
Pliis, voiko se tulla takaisin, jos jaksaa yrittää kestää ja selviytyä arjesta?
Mutta tämä ei ihan riitä, siis pelkkä " yrittää kestää ja selviytyä arjesta" . Pitää yrittää muutakin. Pitää yrittää hankkia yhteisiä hetkiä ja yhteistä puhuttavaa ja yhteistä mielenkiinnon kohdetta (muutakin kuin se arjesta selviäminen ja huominen työnjako).
Meillä on ollut noita vaiheita kanssa. Mutta me on silloin otettu joku yhteinen projekti, joka kiinnostaa molempia, ja jota suunnitellaan. Sen tiimoilta molemmat saa esitettyä toiveitaan ja tulevaisuudensuunnitelmiaan ja vastaavaa luontevammin kuin pelkissä teennäisissä " parisuhdekeskusteluissa" . VIimeksi me alettiin suunnitella uutta kesämökkiä. Lähdetään piirustuksista, tyylisuunnasta ja rakennuspaikasta. TUlee puhuttua syntyjä syviä, vietettyä aikaa yhdessä ja kas, taas me rakastumme toisiimme.
Mutta unohda ne pikaihastumisten pikatunteet. Se on helppoa ja halpaa huvia, mutta tiedät itsekin, että se pikatunne on yhtä pikaisesti ohi kuin alkanutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kaksi todella tärkeää asiaa suhteessa on, että saan tehdä myös omia juttujani juuri niin kuin haluan (yhdessä järjestellään arkea siten, että minullakin on sitä kuuluisaa " omaa aikaa" ) ja toisaalta samassa arjessa tehdään myös asioita yhdessä. Ei niin, että yhdessä oleminen rajoittuu kotiin arki-iltoina ja pakollisiin kesä- ja joululomiin, vaan meillä on mieheni kanssa yhteisiä harrastuksia ja tekemistä (muutakin kuin lapset tai seksi). Lisäksi yritämme ainakin joskus järkätä itsellemme romanttistakin aikaa.
Pakko myöntää, että ei sitä toiseen aina ole ihan intohimoisen kuumasti rakastunut, mutta jos suhde on muuten kunnossa, niin yleensä inothimokin löytyy hetken päästä uudestaan. Ajattelen parisuhteesta vähän samoin kuin hyvästä ystävästä: molemmat auttavat arjessa, suhde on molemmin puoleinen (ettei vain toinen ole toisen roskakori), liitto kestää pienet ja vähän isommatkin karikot sekä yhdessä on oikeasti hauskaa. Meillä arjessa nauretaan ihan hirveästi. Osaamme nauraa omille mokillemme ja meille on kehittynyt ihan vaan meidän kahden huumori. Sillä jaksaa paljon.
Tsemppiä ap:lle ja muille, jotka vastaavassa tilanteessa. Nyt on aika pohtia, mikä suhteessanne on yhdessä pitävä tekijä ja mitkä ovat ne hyvät puolet ja mihin rakastuin kumppanissani. Siihen ominaisuuteen, mihin on hullaantunut kerran, pystyy hullaantumaan vielä toistekin :D
Rakkaus on sitä, että pitää toisesta huolta ja ottaa toisen tarpeet huomioon. Siinä ei välttämättä ole ihastumisen tai ihailun tunteita.
Joskus rakkaus tuntuu myös jonain syynä, miksi ollaan yhdessä, vaikka ulkopuolisen silmissä se tuntuisi pinnalliselta. Esimerkiksi ystävilläni oli yritys ja he väittivät, että ovat yhdessä vain sen yrityksen takia, koska rakkaus kuoli. He myivät yrityksen ja silti ovat yhdessä eli eiköhän se ollut rakkautta, vaikka eivät kokeneetkaan suuria tunteita.
Rakkautta ovat ne omat tavat, pienet asiat, joita tapahtuu arkipäivän elämässä, vaikka niitä ei tekisikään suurien tunteiden saattelemana. Vaikka koenkin mieheni ruokailutottumukset hankalina, teen hänelle hänen tapojensa mukaan, vaikka ei tällä hetkellä olekaan mitään suuria tunteita häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ihastuminen palaa, jos vain odottelee eikä tee mitään. Toimiva parisuhde vaatii TAHTOA ja TYÖTÄ, ei pelkästään itsestään ilmassa leijuvia rakkaudentunteita. On paljon helpompi rakastua ihmiseen, jota kerran on jo rakastanut kuin aina aloittaa kaikki alusta uuden ihmisen kanssa. Mutta yksikään ihmissuhde ei säily raikkaana, jos sen eteen ei tee mitään raikastavaa! Jos miehesi ei tee kivoja yllätyksiä, tee itse :) Pikkulapsiaika on molemmille rankkaa ja puuduttavaa, mutta älkää silti antako tunteidenne väljähtää - elvytyskurssille, mars!
Minusta sinulla on nyt menossa tämä vaihe joka itsellä vielä välillä varottelee, mutta ei ole vielä ollut hallitseva.
Eli olen varma, että todella monet naiset herää jossain vaiheessa siihen tosiasiaan, että ikää tulee ja silloin rupeaa tosissaan miettimään tässäkö se kaikki oli vai voisiko muualla olla vielä paremmin. Jotenkin sitä alkaa miettimään viimeistä mahdollisuutta (biologinen kello) pistää elämä uusiksi. Silloin pakosti tulee eteen sen arjen punnitseminen.
Itse en usko tulevani onnellisemmaksi jossain muualla siis mahdollisen alkuhuuman jälkeen olisi taas samassa tilanteessa kun nyt ja olisiko se sitten kaiken vaivan ja harmin arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puhutaan intohimosta, niin sellainen pieni läheisyys arjessa pitää ainakin minulla intohimon yllä. Annan keittiössä miehelleni pusun poskelle ohimennessä tai sipaisen käsivarresta. Koskettamalla näytän huomaavani hänet ja ajattelevani lämmöllä. Aito arkinen välittäminen on todella tärkeää. Jos ainoa paikka, missä kosketaan on sänky, kannattaa opetella koskettamista. Siitä voi ja kannattaa sanoa. Minä ainakin joskus ihan huomautan miehelleni, että pysähdys nyt, niin halataan hetki. Halaamalla arki pysähtyy hetkeksi ja toisesta saa lämpöä ja läheisyyttä. Ainakin minulle se on tärkeää, mieheni porskuttaisi vähän vähemmälläkin, mutta ei ole koskaan vastustanut koskettamista.
Joskus miettii, että ollaanko yhdessä edes oikeista syistä alun perinkään. Ja pettämiset ja muut on käyty läpi.
Yhteinen harrastusprojekti on hyvä idea.
Mies on usein luonteeltaan laiska - antaa vaimon toki tehdä kaiken, jos vaimo siihen suostuu. Jokainen meistä kai mieluiten vetäisi lonkkaa ja jättäisi ikävät asiat muille.
Puhumisesta on usein kaikista eniten puute. Miehelle on kerta kaikkiaan tehtävä selväksi, että parisuhde on yhteisyritys. Sitten kun mies sen tajuaa, eikä silloinkaan suostu tekemään mitään, niin silloin voisin harkita eroa. Lapsista pidän mielelläni 100% huolen, mutta mies on aikuinen ihminen, joka ei ole minun huollettavani. Kummallakin meistä on myös velvollisuuksia.
Vierailija:
Ja mies tekee mitä? Katsoo pokerikanavaa tai pelaa! >:(
Katkeraksi pistää, mutta puhuminen ei tässä suhteessa auta.
Meillä on lapsi, joten olen pässinä narussa ainakin seuraavat vuodet...
Puhuminen auttaa, mutta se on pitkä ja kivinen tie, kasvattaa miestä.
Haaveilen valmiiksi koulutetusta...
Sitten on vielä ne lasten kasvatuskiistat.
Joskus sitä miettii, et mikä ihmeen päähänpistos se oli tehdä noin urvelon ja itsekkään ja laiskan ja huonosti kasvatetun ja traumaattisen miehen kanssa vielä lapsia, mutta nyt on vaan elettävä sen kanssa mitä on. Katkeroituminen lähellä. Ehkä tämä on sitten se aallonpohja.
Onhan tässä paljon hyvääkin.
Se menee ohi, kun masennus hoidetaan. Masennukseen kuuluu, että mikään ei oikein tunnu miltään.
Suhde on kuin heiluri. Välillä mennään aallonpohjassa ja välillä taivaissa. Aika tuo vaan lisää luottamusta ja toisen tuntemista.
tokikaan aviomies ei ole mikään prinssi valkoisella ratsullaan, sillä eihän sellaisia ihmisiä ole oikeassti olemassakaan. Rakastumisenhuuma vaan saan oman mielen liittämään toiseen kaikenlaisia ominaisuuksia.
Mekin olemme menneet aika pohjan kautta (esim. pettäminen) mutta tunne siitä että tuon kanssa haluan pysyä yhdessä on vahva molemmilla.
Mutta kyllä, oman miehen kanssa on mahdollista saada sitä huumaa takaisin. On siis mahdollista rakastua uudelleen :) Parhaana puolena siinä on se, että tunnet jo tyypin huonot puolet eli ne ei tule yllätyksenä, kuten ne tulisivat, jos vaihtaisit miestä.