Tervehdys, jehovantodistajat! Kysymyksiä teille

Mielenkiintoisen tekstin löysin Suomi24:n palstalta, joku kirjoittaja oli joskus tällaisia kysymyksiä esittänyt. Vastauksia ei ollu tullut, joten olisiko teistä joku valmis vastaamaan perusteellisesti? Mitä muuten olette mieltä alati vaihtuvasta totuudesta? Totuushan ei muutu.

Entä mitä olette mieltä Jeesuksen kehotuksesta varo vääriä profeettoja? Kiitos!



Tässä mieltäni vaivaava kirjoitus:





Järjestönne on historiansa aikana vaatinut jäseniään esimerkiksi kieltäytymään rokotuksista ja elinsiirroista (puhumattakaan nykyisestä verensiirtokiellosta).



Mitä ajattelette, kuka on vastuussa noiden kieltojen aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä? Kuka maksaa virheellisten oppien vaatiman verivelan?



Ennenkaikkea, mitä JUMALA ajattelee sellaisista ihmisistä, jotka hyvin tietävät olevansa epätäydellisiä, mutta vaativat silti toisia (läheisistä erottamisen uhalla) auktoriteettina esiintyen noudattamaan tuollaisia sääntöjä?



Eikö totta, sellaiset, jotka ovat vastuussa tuollaisista monien kuolemaan johtaneista ei-Raamatullisista kielloista, kuuluisivat tulla tuomituiksi vankilaan tai mahdollisesti jopa kuolemaan, maan lakien mukaisesti?



Muistakaa Jehovan todistajat, että virheellisissä opeissa, olivapa ne sitten vuosilukuja Harmagedonille tai liittyivät jonkin hoidon kieltämiseen, eli ole kysymys jostain valosta tai sen kirkkaudesta. Niissä on kysymys ihmishengistä, jotka ovat Jumalalle kalliita.



Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle ei edes kerrottaisi, kun jokin sinulle elintärkeä lääketieteellinen hoito -aikaisemmin kielletty- tulisikin sallituksi? Tuntuisiko sinusta petetyltä? Näin kävi 1970-luvulla monille hemofiliaa, eli verenvuototautia sairastaville todistajille. Siitä kertoo entinen hallintoelimen jäsen Raymond Franz.





" Järjestön ottama kanta veren komponenttien käytöstä hemofiliapotilaiden hoidossa kertoo hyvin niistä ongelmista, joita saattoi syntyä, kun muutettiin suhtautumista jo olemassa oleviin määräyksiin. Verenvuototautia hoidetaan verestä saatavilla valmisteilla (kuten tekijä VIII, hyytymistekijä), jotka estävät kuolemaan johtavan verenvuodon.



Vuosien ajan hemofiliapotilaiden tiedusteluihin vastattiin päätoimistosta ja haaratoimistoista siten, että hyytymistekijöiden hyväksyminen lääkinnälliseen tarkoitukseen yhden kerran olisi hyväksyttävää. Mutta useammin kuin kerran tehtynä sitä pidettäisiin ¿kehon ravitsemisena¿ ja siksi Raamatun veren syömistä koskevan kiellon rikkomisena.



Vuosia myöhemmin tämä sääntö muuttui. Kirjeenvaihtoa hoitava henkilökunta tiesi, että aiemmin he olivat lähettäneet kirjeitä, joissa sanottiin aivan muuta ja että hemofiliapotilaat, jotka olivat ottaneet yhden sallitun annoksensa verenhyytymistekijöitä, luulivat edelleen, että hoidon jatkaminen olisi Raamatun ohjeiden vastaista. Tämän seurauksena he saattoivat kuolla.



Hallinto ei puoltanut uuden kannan julkaisemista painetussa muodossa, koska edellistäkään kantaa ei oltu koskaan julkaistu vaan siitä oli informoitu ainoastaan niitä yksilöitä, jotka olivat kysyneet asiaa. Jos asiasta julkaistaisiin jotain, täytyisi ensin selittää mikä edellinen kanta oli ollut ja sitten vielä selittää, että se oli nyt vanhentunut. Se ei vaikuttanut houkuttelevalta. Joten henkilökunta etsi huolellisesti arkistoistaan jokaisen henkilön nimen ja osoitteen joka oli tiedustellut asiaa. Uusi kirje lähetettiin kaikille ja heille kerrottiin muutoksesta. Henkilökunta huokaisi helpotuksesta.



Sitten he huomasivat, että monet kyselyt olivat tulleet puhelimitse eikä näistä puheluista ollut mitään arkistoja eikä näin ollen ollut mitään keinoa tietää keitä nämä puhelimitse yhteyttä ottaneet hemofiliapotilaat olivat. Ei myöskään tiedetty olivatko jotkut näistä potilaista kuolleet sen jälkeen kun uusi säädös oli astunut voimaan. Eikä tiedetty tulisiko joku vielä kuolemaan. He tiesivät ainoastaan, että he olivat noudattaneet ohjeita ja olleet uskollisia ja tottelevaisia järjestössä heidän yläpuolellaan oleville."





Raymond Franz ja Omantunnon käännekohta



Hallintoelimen jäsen 1971-1980



Raymond Franz on Jehovan todistajien keskuudessa vaiettu henkilö. Franz toimi 1960-luvulla useissa Väli-Amerikan maissa haaratoimiston valvojana ja vuosina 1971-1980 hallintoelimen jäsenenä. Hän oli yksi Aid to Bible Understanding -tietokirjan (nykyinen Insight) kolmesta pääasiallisesta kirjoittajasta.