miehen entisistä - sattui eilen illalla ja NYT KELJUTTAA!!
Muutamme uuteen taloon ensi viikolla ja nyt on kauhea pakkaaminen käynnissä. olen ollut ukkoni kanssa 7 vuotta, olen itse 37v ja miehelle tulee täyteen 50v. Olin eilen tyhjäämässä varastoa ja eräs miehen laatikko putosi hyllyltä, se levisi oikein kunnolla...aika paljon on mennyt varastosta roskiin, tämänkin laatikon ajattelin käydä läpi. Siellä oli 20-25-vuoden takaisia kortteja muutama, eräs vanhalta opiskeluaikojen heilalta, sydämenkuvia ja teksti, jossa miestä verrattiin erääseen hedelmään...Sitten hänen entiseltä vaimoltaan (erosivat 10 vuotta sitten) kortteja, eihän minun olisi pitänyt niitä lukea, mutta en voinut lopettaakaan...Se olikin aika paksua sitten, minusta alkoi tuntua pahalta heidän eronsa, se, että luin niitä kortteja ja se, että heillä oli silloin aikanaan ollut ihanaa yhdessä ja lopputulemana riitaisa avioero. Itsekin olen ollut naimisissa ja eronnut yli 11v takaperin, mieheni oli hyvin väkivaltainen, joten se liitto onneksi loppui. Tulin korttien kanssa varastosta, heitin ne miehelle ja menin yläkertaan...Sanoin, että miksi tätäkään jatkaa, kun kaikki menee päin helvettiä, kuten aina tuppaa menemään. Olin ihan tolaltani..Mies antoi minun olla rauhassa ja tuli sitten, halasi minua ja silitti ja sanoi, ettei hän muistanut hänellä sellaisia olevankaan, sanoi, että nyt hän on minun kanssa ja rakentaa taloa meille. pyysin anteeksi, kun olin ne kortit lukenut. kerroin, että minusta tuntuu pahalle miehen avioero ja kaikki. Tuli mieleen se, että nuorena uskoi kaikkeen sinisilmäisesti, kaikki meni pieleen, muutin lapsen kanssa kiireenvilkkaa turvakotiin ja erosin..Nyt on onnellinen pienistä asioista, kuten siitä, että saa katsoa telkkaa miehen kanssa ja pitää kädestä kiinni ja käydä yhdessä ruokakaupassa. Nyt itken, kun mies-raukka on laittanut kortit roskiin, juuri huomasin. Tunnen oloni tosi paskamaiseksi.
Kommentit (19)
sehän on jonkun entinen!
Lapsellista käytöstä!
Mitä entisestä elämästä saa säilyttää? ei mitään muuta kuin mitä muistissa kestää. Kauheita pirttihirmuja
tuntuuko, että joku täällä on ylpeä käytöksestään? Ap:hna nimenomaan harmitteli ihan kamalasti käytöstään, vaikkei se mitenkään hirvittävää ollutkaan. Piti siitäkin huolimatta päästä tänne esittämään jotain ihme moraalista ylemmyyttä..
Vierailija:
sehän on jonkun entinen!
Lapsellista käytöstä!Mitä entisestä elämästä saa säilyttää? ei mitään muuta kuin mitä muistissa kestää. Kauheita pirttihirmuja
No en todellakaan. Joskus se vierii kätköistä esiin. Jaa ...voi niitä aikoja tumaan miehelleni.
Hänellä on talessa kortteja, kirjeitä, valokuvia jne... Elettyä elämää ei voi/saa heittää pois. Olisi kamalaa, jos minun pitäisi tuhota kaikki muistoni, muistot joista olen oppinut niin paljon.
Käytöksesi oli primitiivistä ja ymmärettävää. Ihminen on itsekäs otus. Mutta ketään ei voi omistaa, ei edes omia lapsiaan.
jos siellä vielä jotain on, niin en (toivottavasti) lue, vaan laitan kiireenvilkkaa laatikkoon...Kiitoksia todella paljon vastauksista ja mukavaa kevättä kaikille!
Ne ovat tosiaan osa miehen menneisyyttä ja sinustakin olisi varmasti mukava lukea " nuoruuden" rakastetun juttuja?
Onneksi sinulla on kypsä ja aikuinen mies siellä! Moni mies olisi käyttäytynyt aivan toisin tuossa tilanteessa..
Ota tosiaan ne sieltä roskista ja säilytä..
Ei silti mitään paniikkia: huomasit asian itse ja pyrit korjaamaan
miten monella meistä EI ole menneisyyttä? menneet on menneitä ja eikö ole ihanaa että olemme olleet myös silloin onnellisia? se ei vähennä tämän päivän onnellisuutta
silloin voi tuntea olevansa hyvällä itsetunnolla ja ihanassa suhteessa kun vanhoja voi muistella kumppanin kanssa tuntematta pahaa oloa...
tämä on vaikeaa mutta olen niin iloinen että pystyin siihen nykyisen mieheni kanssa. kyselin tyttöystävistä ja tekemisistä, ihan kuten muistakin menneistä asioista. hetken kirpaisi kun ajattelin itsekseni heidän intiimejä hetkiään (niistä en kysynyt :D ) mutta sekin lohduttaa, en ole täysin tunteeton tai epäinhimillinen!
Okei, ehkä joku sen ymmärtää, mutta minä en.
Olen sitä mieltä, ettei omaa menneisyyttään tarvitse tuoda esille, esim. näkyvillä olevien valokuvien myötä, mutta ei sitä saa hävittääkään.
Itselle ja myös tuleville sukupuolille se on tärkeää.
Minäkin ainakin tiedän oman arvoni ja " paikkani" vaikken olekaan mieheni ensimmäinen nainen. Myös minulla on menneisyys, joka kuuluu tärkeänä osana minuun. Vanhat kirjeet/kuvat/muistot on säilytetty laatikoihin kellariin. Sieltä mä kaivan ne joskus esiin ja käyn läpi.
Tarkoitan, että onko miehelläsi takana useita suhteita, avioliitto, paljon yhdessä koettuja asioita, mutta sinulla ei?
Minusta tuntuu pahalta se, että tunnen olevani " yksi monista" . En tiedä mitä sellaista voin antaa miehelleni tai saada häneltä, jota kukaan muu ei olisi kokenut hänen kanssaan..
Tosi vaikea oppia elämään tuon tunteen kanssa, mutta pakkohan se on.
Jos olisin sinä, menisin heti hakemaan ne roskista ja antaisin miehen säästää muistojen laatikkonsa!
Onhan sullakin elettyä elämää takana. Harmi, että vain väkivaltainen avioliitto eikä hyviä muistoja, mutta ei se saa tarkoittaa, ettei toisella ole oikeutta olla ollut onnellinen ennen sinua!
Ymmärrän että sua nyt keljuttaa, niin pitääkin. Mene ja pelasta mitä pelastettavissa on. Mustasukkaisuudelle ei pidä antaa mitään tilaa suhteessa, jos annat pikkusormen se vie koko suhteen lopulta!
toki olen tiennyt kaikesta alusta alkaen ja sellaista. Miehellä on takana yksi pitkä avioliitto ja pari nuoruuden seurustelua. Minulla itselläni yksi poikaystävä, tuo väkivaltainen ukkeli (alkoi lyödä naimisiinmenomme jälkeen, alkoholilla ei asiaan osuutta..., muuten vain vippasi...)Olin eron jälkeen yksin jonkun vuoden.
Se minua tuossa asiassa " keljutti" , kun alkoi tuntua pahalta miehen puolesta, se, kuinka onnellisuus välittyi noista korteista ja sitten 15 vuotta siitä heillä oli kauheat erojupakat. Muistin myös sen, kun itse suunnittelin omia häitäni tuon lyöntiukon kanssa, kuinka onnellinen olin ja jos joku olisi minulle sanonut, että puolen vuoden kuluttua asiat ovat hieman toisin, en olisi uskonut...en oikein osaa pukea sanoiksi, mikä minut sai tolaltani. Aloin miettiä, kaikenlaista, miksi mitäkin tapahtuu.. Tein nyt siten, että otin roskista ne kortit, löysin vielä puolenkymmentä kirjettä, jotain vanhoja kuvia ja laitoin ne pahvilaatikkoon, teippasin kiinni ja kirjoitin miehen nimen.
Tällainen avautuminen pistää asioita perspektiiviin. Ai, muutkin ovat mustasukkiaisia ja kateellisia. Ai, joku muukin on pillastunut aika turhasta. Kiitos tuhannesti tästä. Jotenkin omat murheeni ja mylläävät tunteeni ikään kuin laimenevat, kun tiedän että tällaisia asioita tapahtuu muillekin kuin vain itselleni. Eihän näitä yleensä kukaan avoimesti kerro. Erot ja uudet suhteet yms jutu on aina vaan niin kliinisiä ja kuvan kauniita. Kepeitä iloisia tunteita. Vanhoja ei kukaan koskaan ole muistellut, eihän kukaan nyt niin lapsellinen ole. Mutta olipa kiva lukea rehti kirjoitus.
heijasti ne sitten miehen viaksi. Hyvä, että olet saanut asiaa mietittyä!
miehen entisistä - sattui eilen illalla ja NYT KELJUTTAA!!
Muutamme uuteen taloon ensi viikolla ja nyt on kauhea pakkaaminen käynnissä.
olen ollut ukkoni kanssa 7 vuotta, olen itse 37v ja miehelle tulee täyteen 50v.
Olin eilen tyhjäämässä varastoa ja eräs miehen laatikko putosi hyllyltä, se levisi oikein kunnolla...
aika paljon on mennyt varastosta roskiin, tämänkin laatikon ajattelin käydä läpi. Siellä oli 20-25-vuoden takaisia kortteja muutama, eräs vanhalta opiskeluaikojen heilalta, sydämenkuvia ja teksti, jossa miestä verrattiin erääseen hedelmään...
Sitten hänen entiseltä vaimoltaan (erosivat 10 vuotta sitten) kortteja, eihän minun olisi pitänyt niitä lukea, mutta en voinut lopettaakaan...
Se olikin aika paksua sitten, minusta alkoi tuntua pahalta heidän eronsa, se, että luin niitä kortteja ja se, että heillä oli silloin aikanaan ollut ihanaa yhdessä ja lopputulemana riitaisa avioero.
Itsekin olen ollut naimisissa ja eronnut yli 11v takaperin, mieheni oli hyvin väkivaltainen, joten se liitto onneksi loppui.
Tulin korttien kanssa varastosta, heitin ne miehelle ja menin yläkertaan...
Sanoin, että miksi tätäkään jatkaa, kun kaikki menee päin helvettiä, kuten aina tuppaa menemään.
Olin ihan tolaltani..
Mies antoi minun olla rauhassa ja tuli sitten, halasi minua ja silitti ja sanoi, ettei hän muistanut hänellä sellaisia olevankaan, sanoi, että nyt hän on minun kanssa ja rakentaa taloa meille.
pyysin anteeksi, kun olin ne kortit lukenut. kerroin, että minusta tuntuu pahalle miehen avioero ja kaikki.
Tuli mieleen se, että nuorena uskoi kaikkeen sinisilmäisesti, kaikki meni pieleen, muutin lapsen kanssa kiireenvilkkaa turvakotiin ja erosin..Nyt on onnellinen pienistä asioista, kuten siitä, että saa katsoa telkkaa miehen kanssa ja pitää kädestä kiinni ja käydä yhdessä ruokakaupassa.
Nyt itken, kun mies-raukka on laittanut kortit roskiin, juuri huomasin. Tunnen oloni tosi paskamaiseksi.
tiedän täsmälleen mistä puhut. Olet vain hoitanut homman todella paljon fiksummin kuin minä.
Eikö olisikin niin paljon helpompaa, jos toisella olis ollu ihan paska liitto.. Ja kuitenkin tietää, ettei yksikään liitto, edes se väkivaltainen, ole läpeensä huono.
Mäkin olen välillä lapsellisen mustasukkainen, eikä miehellä olisi saanut olla ketään ennen minua, vaikka tavattiin kolmekymppisinä ja miehessä kiehtoi juuri se, että sain kesytettyä kerran eronneesta, vannoutuneesta ikisinkusta rakastavan aviomiehen:)
Pyydä mieheltäsi anteeksi ja unohda koko juttu. Tee sille vaikka anteeksipyynnöksi joku rakkauskirje:)
Kai mulle tuli joku " menetetty usko rakkauteen" -tunne...
riitelin ja itkin ja vaadin saada kuulla kaiken ja sitten kidutin itteeni ja miestä niillä yksityiskohdilla. Kaikki valokuvat piti repiä, vanha sormus (jäänyt laatikon pohjalle) heittää viemäriin, rikoin jopa vanhat astiat, jotka oli heidän yhteisestä kodista tulleet miehen asuntoon.
Nyt en enää ymmärrä, mikä silloin oli niiiiin kamalaa, ehkä se, että olin niin saaketin rakastunut ja menossa naimisiin ja tuntui kamalalta, ettei se toiselle ollutkaan eka kerta, kaikki tehtiin jo toista kertaa ja mulle niin uniikki tilanne..
-2
Miehellä takana paska liitto, jota piti yhdessä vain lapset. Eivät koskaan tehneet mitään yhdessä, tuskin näkivätkään toisiaan koskaan (työajoista ja muista asioista johtuen). Minä olen miehelleni elämänsä rakkaus, joka on tullut selväksi alusta lähtien.
Itsellä takana liian nuorena aloitettu, pitkä suhde, joka kaatui omaan mahdottomuuteensa, en enää voinut elää sen ihmisen kanssa, en lähde erittelemään syitä sen tarkemmin, mutta syynä ei ollut uskottomuus, alkoholi, väkivaltaisuus tai mustasukkaisuus. Rakkaus hävisi aikaa myöten, mutta rakastin tuota miestä hyvin paljon aikanani.
Nyt ollaan naimisissa, mutta silti huomaan välillä, että mieheni on epävarma tunteistani ja pelkää, että rakastan vielä exääni.
Näin ei todellakaan ole, en vaihtaisi nykyistä mistään hinnasta exääni. Meillä on todella hyvä ja tasapainoinen suhde, jossa saan tuntea olevani rakastettu. Muuta en kaipaa.