Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kotiäiteydestä ylpeily

Vierailija
11.04.2008 |

Minulla on mm. yksi ystävä, joka suorastaan ylpeilee sillä että on ollut jo 9 vuotta kotiäitinä yhtäputkeen. Hänellä on viisi lasta ja ymmärrän juu, että lapsien kannalta on tietysti kivaa, kun äiti on kotona " paapomassa" aamuin illoin.



Mutta entäs sitten muuten? Minusta siinä ei ole mitään ylpeiltävää, että elää miehensä ja/tai yhteiskunnan siivellä noinkin kauan (jotkut jopa hautaan asti). Kotiäitiydestä ei tietääkseni kerry edes eläkettä (no ok. jonkun minimi-eläkkeen tietysti saa, mutta sillä nyt ei juhlita).



Entäs sitten kun päättääkin vaikka tuon 9 kotiäitivuoden jälkeen hakeutua työelämään? Pahoin pelkään, ettei kovin helpolla kukaan palkkaa ihmistä joka on ollut pois työelämästä noin kauan.



Ystäväni sanoo jatkuvasti, kuinka ihanaa on olla kotona. Pikkasen kuulostaa jo lusmuilulta minun korvaani... =/

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun se ei kadehdi toisen elämää

Vierailija
2/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku saa nautinnon työelämästä, toinen kotona olemisesta. Miksi se aina katsotaan väärältä kantilta jos joku tietää oikeasti mitä tahtoo? Jos sanoo, että ura on tärkeä, oletkin paska äiti, jos sanotkin, että haluat olla kotiäiti, niin olet täysi lusmu ja yhteiskunnan elätti.



Jos opeteltaisiin taas ymmärtämään sitä toista ihmistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

eihän sillä edes saa kunnon eläkettä... Miksi se on niin vaikea ajatella, että kaikki tekee tyylillään? Toisille on tärkeää iso perhe, toisille työ, toisille sekä että, jne. Edullisemmaksi se yhteiskunnalle tulee kun hoitaa lapset kotona. Varsinkin sillä tavalla kuin minä, eli ei ole enää alle 3v huushollissa, en ole työttömänä (ei juokse tuet), en käytä mitään päivähoitomuotoja, jne. Uskomatonta kapeakatseisuutta täällä...

Vierailija
4/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Happamia, sano...

Vierailija
5/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen siis lusmuilemassa töissä? Kaikki jotka nauttivat elämästään, lusmuilevat? Hyväksyttävää on vain raataa hampaat irvessä ja valittaa kuinka rankkaa on?

Vierailija
6/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi onnestaan ei saa puhua? Pitäisikö aina narista ja valittaa ja olla naama väärinpäin?



Anna tuttavasi hoitaa raha-asiansakin ihan itse. Toteuta sinä itseäsi haluamallasi tavalla ja hehkuta sitä. Tasapuolista, eikö?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

t. työäiti

Vierailija
8/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet sinäkin ystävä. Jos todella tahdot näkökulmaa aiheeseen, mene nk. ystäväsi luo ja ota hoitoosi hänen 5 lasta vaikka pariksi päiväksi. Voisi mielipiteesi muuttua kummasti.



Kateellisuus on tainut pesiä sydämeesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän nauttii elämästään NYT, rakastaa olla kotona, ja samalla lapsetkin saavat " juhlia" nyt, mikäs sen hienompaa lasten kannalta kuin äiti, joka on kotona (tyytyväisenä).

Vierailija
10/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

oletko ajatellut että mies haluaa että nainen on kotona? entä eikö sulla sit olisi ollut vara olla kotona hoitamassa omia lapsia? vai oletkos sellainen joka vain hankkii täydellisyyttä. kaikkien pitää olla tip top. tiedätkkö se on vain ulkokuorta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että ap:n ajatusmaailmassa on jotakin pielessä. Oli siellä kotona sitten vaimo tai mies, ei aviopuolison siivellä voi elää. Tarkoitan sillä sitä, että avioliitto on sitä että kaikki on yhteistä. Jaetaan ilot, surut, rahat ja velat. Jos on avioliitossa, niin puhalletaan yhteen hiileen. Kumpikaan ei laske mitä rahallisesti panostaa avioliittoon, jos suhde on tasapainossa. Eikä sitä voi rahalla mitata, mitä kotona lasten kanssa oleva vanhempi perheeseen antaa.



Anteeksi vaan kaikille, joilla erilliset rahat on, mutta minusta avioliiton perusasiat on pielessä, jos sellaisesta asiasta kuin rahasta täytyy kiistellä. Jos on asetelma minun ja sinun rahat, minä tienaan enemmän kuin sinä jne... mitä siitä voi tulla muuta kuin riitaa? Mitä sitten, kun vaimo jää äippälomalle? Mies ajattelee heti, että perkeleen siivellä eläjä kun et nyt tienaakaan meille rahaa. Entä sitten kun mies vaikka sairastuu vakavasti ja joutuu pitkälle sairaslomalle? Vaimoko ajattelee, että perkeleen siivelläeläjä??? Ei helkkarissa!!!!



Ja nyt jos kuvittelette, että tässä kirjoittaa toimitusjohtajan vaimo, joka on ollut kotona vuosikaudet ja rahaa riittää vaikka muille jakaa... Ei ole näin.



Meidän perheessä on kolme lasta ja ovat kotihoidossa. Olleet aina. Minä olen ollut kotona äippäloman ja yleensä vielä ainakin 2-vuotiaaksi ja sitten isi on astunut remmiin. Mutta nyt viimeisen kanssa teimme niin, että lähdin äippäloman jälkeen heti töihin ja isi jäi kotiin lasten kanssa. Isi tekee ruuan, pesee pyykkejä, siivoaa, ulkoilee lasten kanssa, vie yhtä lapsista kerhoon, kuljettelee hammaslääkäriin ja neuvolaan jne... Kyllä minusta ainakin mies tekee ENEMMÄN kuin minä, mutta saako hän siitä rahallisesti paljonkaan? Ei saa, mutta mitä sitten? Lapsemme saavat jotakin korvaamatonta - isän, joka on joka päivä läsnä ihan oikeesti ja kunnolla!!!



Ja meidän perheessä tulot menee niin, että vuoronperään toinen meistä tienaa enemmän kuin toinen. Tällä hetkellä se olen minä. Suhteemme alusta asti meillä on ollut yhteiset rahat ja se ei siitä miksikään muutu.

Vierailija
12/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

" miehensä ja/tai yhteiskunnan siivellä noinkin kauan (jotkut jopa hautaan asti)."



Olen mies ja vaimoni käy töissä, mutta jos haluaa jäädä kotiin hoitamaan lapsiamme niin hieno juttu. Ei elä silloin minun siivellä. Meillä kun tämä perhe on niin sanottu yhteinen yritys ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

töihin ja silloinkin semmoiseen työhön, että oli kotona kun tulin koulusta. Musta se oli aivan ihanaa !



Vierailija
14/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehensä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensinnäkin, kotiäitiys ei ole siipeilyä! Esim. tämän 5 lapsen äidin tapauksessa olisivat lasten hoitomaksut, jo pienipalkkaisen ihmisen kk-palkan verran.



Toisaalta omien lasten hoitaminen on tärkeä tehtävä. Tyhmä on se, joka ajattelee äidin vain lepäilevän kotosalla.



Itse olin 4v. kotiäitinä ennen kuin palasin töihin. Palattuani töihin pääsin hyvään nousuun urallani. Vanhempain vapaat eivät juurikaan vaikuttaneet urakehitykseeni.



Äskettäin 4v. työssä olon jälkeen tein taas myönnytyksen perheelle päin. En jäänyt enää kotiin - lapset ovat siihen liian isoja jo. Sen sijaan vaihdoin tehtävää siten, että minulle jää enemmän aikaa perheelleni, nyt kun he minua vielä kaipaavat.



Vuoden päästä ajattelin siirtyä osa-aikaiseen työsuhteeseen, jotta voin olla paremmin mukana arjessa, kun esim. esikoiseni siirtyy yläkouluun ja kuopukseni ekalle luokalle samana vuonna.

Vierailija
16/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkä käsitä miksi pitää kytätä toisen kotona olemista; lapsen ekojen vuosien jälkeen tulee vain lapsilisä eikä sillä rikastuta. Mitä väliä kumpi tekee töitä taloudessa, pääasia että joku tekee!

Vierailija
17/17 |
11.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset


Mä olen 8 lapsisen perheen kuopus. Vanhempani, 6 siskoa ja 1 veli ovat korkeasti koulutetut, hyvissä ja arvostetuissa ammateissa ja heille työ on tärkeää ja ovat sellaisia `´työelämässä viihtyviä´. Mä taas olen se suvun musta lammas joka ei ymmärrä mitä kiksejä saa jostain duunielämästä, horoskooppini on kalat joten se voi ehkä selvittää miksi olen se boheemimpi hörhötapaus :D



Mutta joo kotiäitinä olen ollut pian 7 vuotta, lapsia on 4 ja haluamme lisää lapsia.



Kun tutustuimme mieheni kanssa, halusimme ison perheen ja sen, että lapsia hoidetaan ehdottomasti kotona. Myös mies halusi molempia asioita!



Lapsena halusin jo olla kotiäiti ja ison perheen. Aina olen ollut lapsirakas ja tullut hyvin lasten kanssa toimeen. Mulle kotiäityys on se elämä josta olen haaveillut ja jonka koen omakseni, hitsi vieköön mä olen hyvä äiti ja lapsilla on hyvä olla kotihoidossa.



Mies käy töissä ja tienaa hyvin. Mutta meillä on takataskussa perintöjä ja muitakin tuloja kuin miehen palkka ja yhteiskunnan tuet lapsiperheille.



Rahat, parisuhde ja lapset ovat ihan meidän yhteisiä. Emme koe, että elän siivellä. Kyllä 4 lasta työllistää sen verran ettei voisi sanoa, että laiskottelisin päivät pitkät.



Tää on lapsille niin parasta, lapset nauttivat, lapset ovat meille tärkeitä ja haluamme, että heillä on asiat hyvin. Tää on meidän ratkaisu joka sopii meille.



Rahallisesti emme nää nälkää tulevaisuudessa vaikka en saakkaan supereläkettä (mies toki kerryttää mulle jotain vapaaehtoista eläkettä).



Jos mä tän kotiäityyden jälkeen teen jotain duunia, niin voisin toimia perhepäivähoitajana, ei siinä paljon tienaa, mutta en mä sitä rahan tai eläkkeen takia tekiskään. Vaan siksi, että rakastan lapsia ja olen hyvä lastenhoitaja. Kyllä on sen verran laaja suku ja ystäväpiiri, että aina olisi joku tuttukin lapsi hoidossa, jos kukaan vieras ei haluis tuoda lasta mulle hoitoon, koska ei ole koulutusta ja olen ollut kotiäitinä.





" Ystäväni sanoo jatkuvasti, kuinka ihanaa on olla kotona. Pikkasen kuulostaa jo lusmuilulta minun korvaani..."



- Sitä se on. Ihanaa. Varsinkin jos on lapsirakas ihminen, niin tää on niin suuri lahja, että on mahdollisuus olla kotiäitinä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kaksi yksi