Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En nauti lapsen liikkumisesta mahassa,MUITA??

Vierailija
01.12.2008 |

Raskaus ei todellakaan ole elämäni parasta aikaa... Minua inhottaa kun vauva möyrii ja potkii mahassa,välillä iljettävästi,välillä yllättävästi,mutta ei ikinä minusta ihanasti...



Muutenkin oloni on oikeastaan kokoajan kamala. Jos liikun,se on hyvä,siis käyn kävelyllä,kaupoissa tmv. En ole töissä ennenaikaisten supistelujen takia sairaslomalla,töissäkin oli ihan mukavaa olla,siellä "unohdin" vauvan mahassa,en olisi halunnut jäädä kotiin..



Esikoisen ajalta en muista tällaista ollenkaan tunteneeni. Kokeekohan vauva sen mahaan? Minun oloni?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
01.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mahdatko kärsiä masennuksesta?

Vierailija
2/9 |
01.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuten olen oikein onnellinen ja ei tää nyt mun elämää "pilaa" ja odotan lapsen syntymää todella kovasti!!!



En vain nauti ollenkaan (en sitten tippaakaan) noista liikkeistä mahassa...



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
01.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tarttui munkin silmään tuo "oloni on muutenkin kokoajan kamala" siis tarkoitin fyysisesti!! Henkisesti voin ihan ok ja fyysisesti tarkoitin,että tää raskausolo on kamalaa,ne liikkeet mahassa ja kun tuo maha on aika iso jo (tai no rehellisesti tosi iso....),painoa on tullut 8kg :( jne



Ja on siis rv28 menossa.



ap

Vierailija
4/9 |
01.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuten voin kyllä erinomaisesti, mutta vauvan liikkuminen häiritsi. Ei ihan alussa, mutta mitä pidemmälle raskaus eteni sitä kovemmin liikkuminen tuntui, välillä muljui tosi ikävästi ja sattuikin. Etenkin kun lapsi saattoi myllätä hirveästi parikin tuntia putkeen niin alkoi jo toivoa että eikö siellä voisi joskus ihan vaan olla *hiljaa* :)

Vierailija
5/9 |
01.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi silti kovasti odotettu ja toivottu.

Ei tarvitse todellakaan olla mitään psykologista.

Voi olla että paikat ovat arempia kuin ensiraskaudessa.

Vierailija
6/9 |
01.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kysehän ei ole henkisistä tuntemuksista vaan ihan oikeista fyysisistä.



en itsekään tykännyt ensimmäisen vauvani liikkeistä raskauden aikana. vauvalla oli lyhyt napanuora ja hän oli yhdessä ainoassa asennossa koko ajan ja potki vahvoilla jaloillaan samaa kylkiluuta kokoajan, niin että luulin kylkiluun murtuvan hetkenä minä hyvänsä, kylki oli kosketusarka ja tosi kipeä. nauratti kerran kun ystäväni tulkitsi väärin mun käden asennon, ja huokaisi että "sä olet niin ihanan äidillisen näköinen kun sä pidät kättä tolleen suojelevasti mahasi päällä!", tuumasin että joo, yritän suojella helkkarin kipeää kylkiluutani ja painaa vauvan jalkaa alaspäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
01.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

toinen lapsi oli koko raskauden ajan tosi alhaalla ja vaikka esikoista tehtiin hoitojen kanssa ja toinen oli ihan yhtä odotettu niin en varsinkaan loppuajasta nauttinut vauvan liikkeistä, koska ne teki TODELLA kipeää. Kävin lääkärissäkin kun en uskonut, että vauvan liikkeet voi sattua niin paljon ja olin ihan varma, että joku on pielessä. Ikäeroa lapsilla on 1v5kk eli ilmeisesti oli paikat jotenkin löysät ja arat tms. kaikki meni hyvin kuitenkin ja ihana tyttö syntyi=) Mutta liikkeet sattuivat ihan hirveästi.

Vierailija
8/9 |
01.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kroppa turpoaa, närästää, PAHA OLO, ja jotenkin sellAINEN OLO ETTÄ OMA KROPPA ON TOISELLA LAINASSA.



Lapset olivat toivottuja ja rakastettuja heti synnyttyään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
02.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja se tulee sitten heti kun mieheni hoitaa raskaana olon!!! ;-)



Itse en enää jaksa enkä halua sitä 6 kuukauden pallo-ällö meininkiä ja kömpelyyttä!



Vaikka meidänkin kaksi ekaa on toivottuja ja rakastettuja!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän viisi yksi