Nimien kirjoitusasusta. Jos nimi voidaan kirjoittaa eri tavoilla, millä perusteella valitsisit kirjoitusasun?
Sen mukaan, mikä on yleisin?
Se, joka on lähimpänä ääntämystä?
Perinteisimmän?
Sen, joka on kansainvälisesti yleisin?
Sen, joka näyttää nätimmältä?
Eli Nea vai Neea, Camilla vai Kamilla, Jessica vai Jessika, Anton vai Antton, Emil vai Eemil, Erika vai Eerika?
Kommentit (4)
Lähimpänä ääntämystä on ehkä tärkein, yleisyys ja perinteisyys tulee seuraavina.
Nea tai Neea ääntämyksen mukaan.
Kamilla on parempi kuin Camilla.
Jessica sen sijaan voittaa Jessikan.
Anton on tutumpi kuin Antton.
Eemil parempi kuin Eemil.
Erika tai Eerika ääntämyksen mukaan.
Meillä on umpisuomalainen sukunimi ja täysin suomenkielisellä seudulla asutaan.
Jos toinen kirjoitustapa on selvästi yleisempi, valitsen sen periaatteella mahdollisimman vähän vaivaa. Jos se on kuitenkin mielestäni rumempi, mietin jotain muuta nimeä.
Jos molemmat ovat suunnilleen yhtä yleisiä niin valitsen lähempänä ääntämystä olevan paitsi jos se on mielestäni rumempi, jolloin otan sen toisen.
Kansainvälisyydelle en ole antanut painoarvoa nimivalinnoissani, lapsillani on ihan suomalaiset perinteiset nimet jotka saattavat olla ulkomailla outoja.
mutta me olemme itsekin kahden kulttuurin perhe. Miehen äidinkieli vaikuttaa myös siihen millaiset nimet olemme lapsille halunneet. Tärkein peruste on ollut, että ne kirjoitetaan molemmissa maissa samalla tavalla. Siksi esim. tuplavokaalit nimissä ovat " mahdottomia" . Niinpä meillä on Emil-poika (nimi lausutaan kuten kirjoitetaan). Jos kyse on supisuomalaisesta perheestä, niin suosisin " suomalaista" kirjoitusasua.
Noista taitaisin kaikista valita ensimmäiset vaihtoehdot. Olen tosin kotoisin kaksikieliseltä paikkakunnalta, jossa noita jälkimmäisiä vaihtoehtoja ei oikeastaan esiinny ollenkaan ja aika pitkään katsottaisiin, jos joku lapsensa Jessikaksi tai Neeaksi kastaisi.
Vierailija: