Miten pääkaupunkiseutulaiset ovat rahoittaneet asumisensa?!
Järkytyin, kun katselin Helsingin asuntojen hintoja! 300 000 euroa tuntuu olevan normaali hinta vaatimattomasta perheasunnosta. Alle 200 000 ei tunnu löytyvän mitään, ei ainakaan sellaista, minne mahtuisi yksikään lapsi. Miten ihmeessä olette onnistuneet hankkimaan asuntonne? Kyllä kai Helsingissä asuu pienituloisiakin ihmisiä, vai?
Kommentit (32)
joiden hinnat on säännelty ja joihin on varaa ihan taviksillakin
Google esim. Hitas, asuntovirasto, myyntipaikka - ja katso hintatasoa
kun on olkkari, keittiö ja kaks makkaria meidän kolmihenkinen perhe kyllä mahtuu tänne aivan hyvin. Ja asutaan Espoossa hyvällä alueella rivitalossa.
Vierailija:
joiden hinnat on säännelty ja joihin on varaa ihan taviksillakinGoogle esim. Hitas, asuntovirasto, myyntipaikka - ja katso hintatasoa
Monien kämpät kuulostavan olevan ihan Tampereen hinnoissa. Olen luullut, että pääkaupunkiseudulla hintataso on paljon korkeampi.
en tarkkaan tiedä mutta alueen kämppien hintakehitystä suunnilleen seuranneena.
Kerrostaloneliö 100m2, nelihenkinen perhe.
Me ollaan rahoitettu asumisemme näin: muutettiin opiskelijoina Helsinkiin, molemmilla asp-tilit alusta lähtien. Lisäksi sain vähän pesämunaa isovanhemmilta ja mies myös (ei isoja rahoja mutta yhteensä muutamakymmenen tuhatta markkaa). Ostettiin eka yhteinen asunto: pieni kaksio. Siitä siirryttiin kolmioon kun vauva myöhemmin syntyi. Sit tähän neliöön, lapsia nyt kaksi ja ikää meillä 35v. Asuntolainaa on just alle 200t ja menot kuussa ihan tarpeeksi. Mutta toisaalta melkein puolet asunnon arvosta jo meidän omaa, koska olemme järjestelmällisesti säästäneet ja siirtyneet maltillisesti pienestä isompaan.
Vantaalta ja Espoosta löytyy varmasti 200 000:lla kolmioita , Helsingistä tekee ehkä jo tiukkaa, vaikka on täälläkin edullisia alueita. Jos vaatimuksena on vain vaikkapa 50 km säteellä Helsingistä asuminen, niin ihan varmasti alkaa löytyävähän isompiakin asuntoja.
Me ollaan rahoitettu oma asuntomme sillä vanhanaikaisella tavalla: ostettiin ensin kaksio, asuttiin siinä 6 vuotta eli kunnes eka lapsi täytti vuoden. Sitten myytiin se hyvällä voitolla ja ostettiin nykyinen neliö. Nyt ollaan taas velattomia, mutta ei taida viitsiä etsiä isompaa, kun hinnat on niin hirveitä. Toki omankin asunnon hinta on melkein kaksinkertaistunut, mutta ei millään raaski maksaa sataa tonnia yhdestä huoneesta.
Meillä ollut nyt 3 omistusasuntoa (90-luvulla ostettiin eka), ja näistä kaikista voittoa on tullut yhteensä n. 400 000e. Aika hyvin ;). Ollaan osuttu sellaisiin asuntoihin ja sellaisille alueille, joilla hinnat nousseet hurjasti.
180 000 ¿:lla. Ei tuo niin paha hinta ole, mutta kaikillehan ei tämä itä kelpaa.
Lainaa enää jäljellä 15 000 ¿. Säästäväinen elämäntyyli ja pieni perintö ovat auttaneet.
Lainaa otimme 120 000 eli sata tonnia oli omaa pääomaa. Pääoma oli syntynyt kaksion myyntivoitosta (20 000), toisen auton myynnistä (10 000), miehen bonuksista (30 000) sekä säästöistä.
Nyt on lainaa jäljellä reilut 70 000.
Tämä taitaa olla se syy miksi ihmisillä on vielä varaa asua pääkaupunkiseudulla. Harvalla on mahdollisuutta nykyisin ostaa täältä ensiasuntoaan.
Vierailija:
Meillä ollut nyt 3 omistusasuntoa (90-luvulla ostettiin eka), ja näistä kaikista voittoa on tullut yhteensä n. 400 000e. Aika hyvin ;). Ollaan osuttu sellaisiin asuntoihin ja sellaisille alueille, joilla hinnat nousseet hurjasti.
ja tämä on mahdollista näiden asuntokauppojen ansiosta. Oikeasti ymmärrän kyllä meitä nuorempia (olemme itse n. nelikymppisiä), jotka nyt ovat ensiasuntoa ostamassa pk-seudulta. Aika paha paikka. 10
Me asustellaan edelleen mun ensiasunnossa (miehellä oli oma ensiasuntonsa muualla ennen kuin yhteen muutettiin), mutta eipä tämän asunnon nykyinenkään hinta olisi yli 200000 euroa, itse asiassa luulisin, että 20-30 t vähemmänkin ja hyvin mahtuu kaksi lapsinen perhe asumaan ja hyvällä suunnittelulla mahtuisi kyllä kolmaskin.
Ja että miten tämä on rahoitettu. No säästämällä ja maksamalla velkaa. Vuodessa säästimme sen tarvittavan 15% asunnon hinnasta ja loput otimme velkaa (valtion takaus + asunto vakuutena). Sittemmin olen ehtinyt tätä asuntoa osittamaan ja myymään uudestaan ja lisärahoitustakin on tarvittu, kun ositukseen mennessä asunnon arvo oli noussut jotain 40 t ja lisäksi mun piti ostaa mies ulos asunnosta. Ja kyllä se rahakin on vaan ihan pankista haettu. Koskaan ei kuitenkaan ole ollut yli 100000 lainaa.
Niin ja kyllä pääkaupunkiseudulta saa oikein kivoja asuntoja alle 200000, myös 4h+k asuntoja. Vanhat " rupulähiöt" ovat yleensä rauhoittuneet, mutta vanha maine laskee hintoja. Itse asustellaan kehä ykkösen sisäpuolella, mutta juuri kehä kolmosen sisäpuolella on tosi monta kivaa aluetta.
Niin ja en pidä meitä edes mitenkään erityisen pienituloisina, ihan normaalituloisina, mut ei meitä kiinnosta postinumero tai joku muu hienous. Sijainti ja asunnon sisällä olevat ihmiset kiinnostaa. Mut kyllähän tämmöisessä asumisessa hivenen " munaa" tarvitaan. Jotkut on jopa sitä mieltä, että pitäisi varmaan lastensuojeluilmoitus tehdä, kun meillä on 2 lasta ja kolmio vain ja rahaa olisi enempäänkin. Eipä silti exällä on nykyisensä kanssa kolmio myös ja heillä siellä kolme lasta ajoittain ja rahaa on heillä varmaan tuplaten meihin verrattuna, joten ei kaikki muutkaan isojen asuntojen perässä juokse.
Mut ei se oo mahdollista näillä hinnoilla, ja entäpä jos vuoden päästä vaikka hinnat romahtaa tai jotain...
täältä löytyy 130-140 tuhannella ok-kuntoisia kolmioita, jotka ehkä vaatii tapettien tai seinän maalausta. Kerrostalosta siis, rivari luonnollisesti kalliimpi.
Minä ja mies ollaan duunareita ja ihan helpolla irtosi laina tuon hintaiseen asuntoon.
ostettiin ensiasunto vuonna 1998 -- maksettiin isosta kaksiosta (70 neliötä satavuotiaasta talosta) erinomaisen hyvällä sijainnilla 900 000 markkaa. Kaikki pitivät hulluina, kun moiseen ryhdyttiin -- säästöjä oli noin 200 000 ja loppu otettiin velkaa (n. 120 000 euroa). Myytiin asunto vuonna 2003 hintaan 204 000 euroa -- voittoa tuli siis aika lailla.
Ostettiin isompi (100 m2) asunto samalta alueelta hintaan 234 000 -- velkaa oli edelleen noin 120 000 kun teimme asuntoon vähän isompaa remonttia. Myytiin se hintaan 380 000 juuri puoli vuotta sitten ja ostettiin tämä nykyinen hintaan 435 000. Tämä saattaa olla viimeinen kotimme - kiva talonpuolikas erinomaisella sijainnilla (hyvä alue, oma tontti). Teimme vähän remonttia ja lainaa on nyt 187 000. Ei liikaa ainakaan asunnon arvoon nähden -- huoneistokeskus arvioi asunnon nykyiseksi hinnaksi noin 500 000...
Lainarahalla ja asuntokaupoilla on siis päästy 10 vuodessa aika kivaan tilanteeseen.
itse ostimme vajaat 100 neliötä kt puolitoistavuotta sitten hintaan 164 000 euroa, hyvämaineisesta lähiöstä, jossa on hyvät palvelut ja kulkuyhteydet
remontti maksoi 20 000-25 000 euroa ja teimme kaiken itse, eli sittenkin jäi vielä alle 200 000 tuhannen ja reilu väljä asunto
Mutta tietysti, jos asunto määritellään niin, että sen on sijaittava keskustassa, niin sitten
jotka osti asunnon jo 90-luvun puolella, mut enpä silloin teininä ois mitään asuntoja ostellukaan.:(
Veljenikin osti ok-talon Espoosta ennen kuin talojen hinnat lähti hurjaan nousuun, maksavat lainanlyhennystä kuussa vähemmän kuin me tästä kaksiosta vuokraa...:(
t.16
kiinteistövälittäjät arvioivat mielellään aika yläkanttiin, jos ei vielä ole ihan oikeassa myyntiaikeessa ... ja pankitkaan eivät hyville asiakkailleen lisälainoja myöntäessä arviota säästele.
Se mikä asunnon todellinen markkina-arvo on, selviää vain ja ainoastaan myymällä eli minkä rahan joku ihan oikeasti maksaa.
Siskoni omakotitalo Sipoossa arvioitiin 350 000 euroon puoli vuotta sitten, nyt kun taloa oikeasti aletaan myymään on välittäjiä juossit ja kaikki haluavat laittaa talon myyntiin nimenomaan ALLE 300 000 euroa ...
Ihmiset helposti kuvittelevat tehneensä kovia ' voittoja' asuntokaupoilla vaikka seuraavankin kohteen hinta on noussut ja oman asunnon arvo on vähintäänkin todella paljon...
Lainanlyhennykset on n 500€/kk per hlö ja sillä hinnalla ei täältä saa ees vuokra yksiöö.
Jos tienais vaikka 1500€, mikä mun mielestä ei oo ees kovin hyvä palkka, ni jäähän siitä tonni elämiseen??