Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mä tuun hulluksi täällä kotona.. =/

Vierailija
04.04.2008 |

Meillä on kaksi lasta, nuorempi 11kk.



Olen tosi pettynyt itseeni, ajattelin alunperin olla kotona siihen asti että pienempi on 2v. Mutta en kestä tätä!!!



Haluan päästä töihin, pois kotoa. Ja siis asiaa ei auta vierailut lapsikavereiden luona jne. vaan haluan päästä töihin yksin ilman lapsia!



Kesän yli ajattelin sinnitellä, mutta silloinkin pienempi on vasta 1v 3kk, kun veisin hoitoon.. Mutta ei minusta täälläkään nyt mitään iloa ole. Sunnuntaisin alkaa jo ahdistamaan se, kun on pitkä viikko edessä. En jaksa tehdä lasten kanssa mitään, kun vaan niin tympäsee..



Muita, joilla sama tilanne?



Kommentit (94)

Vierailija
1/94 |
05.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on lähistöllä 3 isoa puistoa ohjatulla toiminnalla ja 2 pienempää. Srk-talo on naapurissa. Juuri aamulla naureskelin, kun katsoin läpi näitä " ohjelmatietoja" ; YKSI AINOA meidän 8kk sopiva juttu koko ensi viikolla!!

:DDD Ja sekin kesti huikeat 45 min. Eli se siitä juoruilusta (ulkona)...;)

Vierailija
2/94 |
05.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vauvan hankintaa, etten ikimaailmassa voi olla 3-vuotta kotiäitinä. Ei vaan hermo kestäisi... Mieheni sanoi, että hän tuntee " omansa" ja tiesi tämän jo ennenkuin otin asiaa edes puheeksi.

Palasin töihin vauvamme ollessa 6kk. Mieheni jäi vanhempainvapaalle.

Mieheni on samalla alalla kuin minäkin ja jäi työttömäksi " tuotannollisista ja taloudellisista" syistä... Hänet olisi otettu tuonne mun työpaikkaan riemusta kiljuen, mutta se olisi tarkoittanut sitä, että minä olisin oman mieheni esimies... ööh, ei... ei käy... ei vaan pysty... eikä se silti tarkoita sitä, että rakastaisin miestäni mitenkään vähemmän... Me vaan emme tahdo olla samassa paikassa töissä. Toinen syy on se, että ala on epävakaa nyt, eikä todellakaan ole järkevää laittaa " kaikkia munia samaan koriin" , jos vaikka tuokin firma lopettaa... Noh, onneksi mieheni sai osa-aikaisen paikan jo muualta ja hänet todennäköisesti vakinaistetaan vanhempainvapaan jälkeen :) Tämä nyt ei liittynyt aiheeseen...

Itkinhän minä ennen töihinpaluutani... itkin, koska en näe, kun lapseni oppii kävelemään. Itkin, koska en kuule hänen sanovan ensimmäistä sanaansa... Mieheni nauroi ja kysyi, miksi minä oletan pikkuisen tekevän nuo asiat virka-aikaan? Heh.. voihan se ottaa ekat askeleensa illallakin tai viikonloppuna... mieheni on ihan oikeassa. Ellen kuule ekaa sanaa, kuulen varmasti sen toisen...

Nyt olen ollut töissä kuukauden. Olen hirvittävän hyvällä tuulella koko ajan... vauvamme on aamu-uninen, joten minulla on vielä monta monta monta tuntia aikaa leikkiä ja sylitellä töiden jälkeen. Silti nyt, kun olen taas töissä, minulla on sitä haastetta elämässäni, jota niin kaipasin kotonaollessa. Loppuaikana jäi jo kotityötkin rempalleen, kun ei huvittanut... Silti rakastan vauvaamme enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Se, että olen töissä, ei vähennä sitä rakkautta lainkaan. Olin kamalan pettynyt, kun eräänä päivänä kotiutuessani, vauva olikin päikkäreillä... höh, minä en saanutkaan pientäni heti syliin, en saanutkaan heti nähdä sitä maailman hurmaavinta hymyä... Siinä minä sitten istuin pinnasängyn vierellä katsomassa nukkuvaa vauvaa, odotin hänen heräämistään. Mikään ei maaillmassa ole niin kaunista kuin oma lapsi...

Olenko minä nyt sitten huono äiti... en, minä olen paras mahdollinen äiti juuri tuolle pienelle vauvalle, joka nytkin tuhisee vieressäni. Minä olen hyvä äiti, vaikka " teinkin lapsen, jota en jaksa hoitaa ja sysään sen muualle" .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/94 |
05.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset


Minulla 3 lasta, 3, 5 ja 7-vuotiaat. Kaksi vanhinta on päivät hoidossa ja nuorin kotihoidossa, mutta 7 vuotta on kulunut niin, että aina olen hoitanut jotain lasta kotona. Onneksi minulla on mies, jolla on myös silloin tällöin vapaapäiviä ja luova työ, jota voin tehdä kotona aina silloin tällöin ja muutenkin keinot keksiä kaikenlaista mielekästä tekemistä. Mutta oikeasti minusta tuntuu, että olen vain masentunut näiden seitsemän kotona kyyhötettyjen vuosien aikana. Olisi ihanaa saada käyttää päivät omaan työhönsä, kehittyä työssään, tavata ihmisiä ja mennä eteenpäin.



Nyt kun saa kohta nuorimmankin hoitoon, niin tuntuu, että valoa on näkyvissä ihan eri tavalla.

Vierailija
4/94 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jaksa enää näitä samoja ympyröitä, tappelevia lapsia, parkuvaa vauvaa, kuraa ja hiekkaa, kakkavaippoja ja pukemista.

Vierailija
5/94 |
06.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla 3 lasta pienin ikäeroin ja mies matkatöisä. ihan oikeesti tuntui että pää hajoaa totaalisesti. väsyin, aloin huutaa lapsille ja en ollut henkisesti läsnä. niin kypsä ja väsynyt..



nyt töissä ja sitten kun töistä tulen olen lasten kanssa ihan erilainen. ihan todella läsnä ja pinna kestää paljon paremmin. omat harrastukset ovat jäneet vähille kun haluan olla lasten kanssa ja puuhata yhdessä kun en ole töissä.



ja näkee muuten lapsissakin se eron mikä on elää kiukkuisen ja elämään kyllästyneen äidin kanssa/elämään tyytyväisen ja lapsistaan kiinnostuneen äidin kanssa.

Vierailija
6/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsen vein hoitoon vuoden ikäisenä, enkä kadu ratkaisua, olisin tullut hulluksi, jos olisin ollut vielä viikonkin kotona. Hyvin onmennyt. Oma jaksaminen parantunut ja lapsi viihtyy hoidossa. Tämä oli meidän perheellemme ainoa oikea ratkaisu, enkäpode siitä syyllisyyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä syyllistä itseäsi siitä, ei lapsen hoitoon vieminen olo mikään paha asia. Jos perhe voi sen ratkaisun jälkeen paremmin, niin sitten se on teille se hyvä ja oikea ratkaisu!

Vierailija
8/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyläilyt ja aikuinen juttuseura helpottaa aina hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Lasten kanssa on ihanaa, mutta kaipaan muutakin! Vaikka lapsiani rakastankin, niin se että ainoat kommentit pojalta (6 kk) on gyy gyy ja pää pää, alkaa välillä viiraamaan päässä. Töihin palaan elokussa, kesä vielä menee kun voi ulkoilla mutta pääni ei kestäisi pitkää pimeää syksyä enää kotona ja hiekkalaatikolla räntäsateessa, anteeksi vain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihana vastaus!

Minäkin olen sitä miettinyt, että jos näin kovasti tuntuu että hulluksi tulee, niin ehkä se lähteminen töihin on ainoa oikea ratkaisu.

ap

Vierailija
10/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikille!



Tuntuu mukavalta, ettei ole ainut! Mä olen ollut kesällä 4v. kotona, joten onhan tässä tieten jo oltuki.. =)



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun pienin lapseni aloitti hoidon 1v5kk ikäisenä syksyllä ja hyvin on mennyt. Ainut mikä rassaa ovat sairastelut. No syksyllä meni ihan ok niiden kanssa mutta nyt viimeisen kuukauden on sairastellut niin paljon etät olen ollut paljon poissa töistä. Silloin mieleen palaa MILLAISTA on olla kotona lapsen kanssa:///. Ei mun pää kestä sitä yhtään paremmin nytkään kuin vuosi sitten:(.



Mä yksinkertaisesti myös kaipaan paljon muuta. Mun mielestä pienten lasten kanssa on niin sidottu kotiin, on nukkumisia ja syömisiä joita pitää noudattaa. Aikuiskontakteja on vähän eikä ehdi mitään omaa muutenkaan ajatella.



Meidän perheelle on ainakin ollut oikea ratkaisu että palasin töihin. Ei se lapsi siitä ole kärsinyt, tosin meidän poika ei oo kuin 6 h/päivä hoidossa!



Meillä on kaksi vanhempaakin lasta ja heidän kansaaan olin pidempään kotona, ei hyvä juttu ollenkaan MINUN kannaltani.

Vierailija
12/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta en pirruuttaan siihen vastaa mitään! =D

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki eivät halua olla lusmuilevia kotiäitejä... Suomi kyllä kuolisi sukupuuttoon jos kaikki joutuisivat olemaan vuosikausia kotona. Minä en ainakaan hankkisi lapsia jos ei Suomessa olisi hyvä päivähoito!

Vierailija
14/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka olen ollut syksystä asti töissä. Ei meinaa hermot kestää sairaan lapsen hoitamista kotona. En jaksa koko ajan leikkiä ja olla kiinni lapsessa. tarvitsen omaa tilaa. Toki rakastan lastani yli kaiken, mutta leikkitädiksi minusta ei ole. Tähän vaikuttaa myös, että lapsi tosi aktiivinen ja äiti laiska. :) Olen pikkuhiljaa kypsynyt ajatukseen, etten ole täydellinen äiti, eikä minun tarvitsekaan. Silti olen lapselleni ja miehelleni rakkain. -2-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinpä. Ei mullakaan kestä leikittää sairasta lasta. Meidän lapset ovat sairaina tosi vaativia olleet aina. Eivät nuku normaalia enemmän, päinvastoin roikkuvat kintussa ja marisevat! Kaverin lapset nukkuvat vuorokauden ympäri ollessaan kipeinä:/.



Kaipaan nytkin kovasti jo takas töihin. Viikon oon ollut nyt kotona ton 2-vuotiaan kanssa!



8

Vierailija
16/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hermot menee tähän tylsään arkeen ja koska lapsesta on tullut kiukkuinen hampaiden yms. takia, ei juuri mihinkään uskalla enää lähteäkään (suuttuu helposti, huutaa lujaa jne.). Ajattelin ensin että olen 3 vuotta kotona mutta paskan marjat- nyt on suoranainen kiire palata opiskelemaan ihan jo siksi että saisi vähän etäisyyttä perheeseen (joka on todella rakas mutta myös raskas). Olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin ja lapsiluku jääkin yhteen.

Vierailija
17/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Melkein 40 asteen kuumekaan ei hillinnyt menoa. -2-

Vierailija
18/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset menee hoitoon 3v. ja 1v.4kk ikäisinä. En jaksa olla kauemmin kotona. Samaa mieltä olen kuin 9.



11, minusta kotiäitien haukkuminen lusmuilijoiksi on täysin yhtä hölmöä kuin 7 kommentti. Lusmuilija on mielestäni sellainen joka ei tee mitään. Omien lasten hoitaminen käy kyllä työstä. Tietysti tämä on vain minun mielipiteeni.

Vierailija
19/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

En siis ole ap mutta ujo lukija, joka ei yleensä uskalla mitään sanoa.

On helpotus huomata että en ole ainoa jolle äitiys ei sovi perinteisellä tyylillä...

Vierailija
20/94 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Töissä on huomattavasti helpompaa. Tosin tuntuu välillä, että ne äidit, joilla on helppoja lapsia, tykkää olla kotona.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yhdeksän kolme