Oululainen curlingvanhempi tilittää koulujen uintitunneista ;-)
Olen kahden ylä-aste ikäisen tytön äiti. Tytöt ovat tavallisia nuoria teinejä ja pärjäävät koulussa hyvin. Ainut mieltämme jäynäävä kouluasia on koulun uintipakko. Olen keskustellut asiasta opettajien sekä muiden nuorten (varsinkin tyttöjen) vanhempien kanssa. Opettajakunnan kanssa ei tullut mitään tulosta vaikka moni opettaja myönsi että asia on hankala. Vanhemmat ovat olleet pääsääntöisesti kanssani samaa linajaa että uinnin pitäisi olla vapaaehoista. Olemme hyvin liikunnallinen perhe mutta tytöille luokkiensa kanssa uiminen on täyttä painajaista. He kokevat - kuten monet muutkin luokkatoverinsa että riisuutuminen luokkatodereiden edessä on erittäin epämukavaa ja luokkansa poikien tuijottelu altaassa vielä epämukavampaa. Emme haluaisi valehdella tai keksiä syitä luokan kanssa uimisesta poisjäämiseen mutta mikä on vaihtoehto? Liikunnanopettaja ottaa erittäin huonosti vastaan ehdotuksen vaihtoehtoisesta liikuntamuodosta ja ymmärrän sen että opetussuunnitelmaan uinti kuuluu. Nuoret osaavat olla todella raakoja toisillee; arvostellaan eroja fyysisessä kehityksessä ja poikien naurut ym. eivät tilannetta parannna. Olen itse uimahallissa ollessani nähnyt että ope itse on vaatteet päällä altaan reunalla antamassa ohjeita ja vahtimassa. Menkööt sinne oppilaidensa joukkoon. Mitä mieltä muut vanhemmat olette?
Kommentit (22)
vartalo. Toisaalta meillä ei kyllä pojilla ollut samaan aikaan uintia.
Omilleni yritän viestittää, että jokainen on arvokas omana itsenään ja itseään ja omaa kehoaan ei pidä hävetä. Silti noi tilanteet voi teinille olla hirveän vaikeita.
Murrosikäinen on arka kehostaan ja varmasti kuvittelee, että muut katsovat vaikka oikeasti kaikki ajattelevat 99% ajasta vain itseään. Uskoisin, että vanhempien asenteella on myös jotain merkitystä, siis sillä miten alastomuuteen ja ihmisten erilaisuuteen suhtaudutaan. Miten uiminen eroaa muusta liikunnasta? Liikuntatunnin jälkeen käydään kuitenkin suihkussa (alasti)?
Altaan reunalla ne uimavalvojatkin aina ovat.
Hanki elämä. Tämä on hormonihuuruisten akkojen hiekkalaatikko.
Vierailija:
Hanki elämä. Tämä on hormonihuuruisten akkojen hiekkalaatikko.
Keskustelu näyttää vähän siltä, että uimakammon perintönä saaneet vanhemmat haluavat siirtää kammonsa lapsilleen. He eivät ole varmaankaan kammostaan johtuen vieneet lapsiaan uimaan halleihin, rannoille tai kylpylöihin, jossa lapset todella nauttivat. Siellähän lapset oppivat myös suvaitsevuutta ihmiskehoa kohtaan. Sitten vielä halutaan estää koulun järjestämät uinnit!
ap kannattaa itse uintitaidon opetusta koulussa ja ihmettelee suuresti äitejä jotka ajattelevat noin
Se, että on hidas juoksi on toinen juttu, mutta jos on huono uimaan on jo hengenvaarallista ;-) Lapsen ja nuorena ei tullut mieleenkään sanoa, että uimahallissa " kisaamisen" sijaan tarvitsisin uimaopetusta. Lapsi yrittää sopeutua ja haluaa kuulua joukkoon.
Onneksi asuimme monta vuotta paikkakunnalla, jossa ei ollut uimahallia ja lähimpään uimahalliin olin kymmenien kilometrien matka. Lukiossa uinnin sai korvata esim. kuntosalilla, suunnistuksella tai omalla ajalla aerobictunnilla.
Minulle on erittäin tärkeää, että omat lapseni oppivat uimaan ja nauttimaan vedestä. Vauvauinnista on aloitettu ja kolmivuotias on kuin kala vedessä :)
... että osalle lapsia ja teinejä alastomuus on melko arkinen asia. Uimareitakin on eri kokoisia ja näköisiä, eikä siellä altaassa kukaan toisilleen naureskele! Kyse on enemmän joukkuehengestä kun siitä onko jollain kenties vielä tuossa vaiheessa 5kg ylimääräistä....
Enkä voi käsittää miksi kukaan vanhempi antaisi lapsensa luistaa uimaan opettelun! Kuitenkin aidosti tärkeä taito... :O
Ymmärrän hyvin opettajien haluttomuuden muuttaa tilannetta. Uimassa käyminen on hyvin kasvattavaa. Keskustelkaa kotona, mikä siinä alastomuudessa on niin hävettävää. Tilannehan on kaikille luokkatovereille sama. Omana kouluaikana hieman naureskeltiin niille, jotka menivät vaihtamaan uikkarit vessaan, kun eivät kehdanneet muiden edessä, muttei koskaan lihaville tai laihoille tai pienirintaisille tms. Ehkäpä ajat ovat muuttuneet. Uimahallissa käynti kuitenkin kasvattaa luonnolliseen ja normaaliin suhtautumiseen omaan vartaloon. Käykää ostamassa hyvännäköiset uikkarit, niin on yksi kynnys vähemmän.
Ja se ei ainakaan asiaa auta, jos äiti soittelee opelle ja vaatii uimista vapaaehtoiseksi, silloinhan nuorikin saa sen käsityksen, että uiminen ja uimahallissakäynti on jotenkin epäluonnollista. Vanhempien oma esimerkki vaikuttaa hurjasti. Parastahan tietysti olisi ollut jos olisitte käyneet koko perheen voimin uimassa kun tytöt olivat pieniä, mutta nyt on myöhäistä...
Uimakertoja koulussa ei kuitenkaan ole kovin montaa vuodessa, kyllä tyttösi ne kestää kun vaan jaksat tsempata.
Vierailija:
Omana kouluaikana hieman naureskeltiin niille, jotka menivät vaihtamaan uikkarit vessaan, kun eivät kehdanneet muiden edessä, muttei koskaan lihaville tai laihoille tai pienirintaisille tmsMinkähänlaista naiskuvaa ap opettaa lapsilleen ??? että omaa ruumista SAA hävetä ja ihan äiti menee kouluun saakka valittamaan tästä asiasta
kaikkea kanssa
Ehkäpä kotikasvatuksella on vaikutusta. Nuorisoalalla olevana tiedän, kuinka arkoja nuoret voivat olla oman kehonsa kanssa, mutta heitä ei tulisi kannustaa liikaan ujouteen ja häpeilyyn. Niin kuin joku mainitsi, käydäänhän liikuntatuntien jälkeen muutenkin suihkussa alasti. Ainakin pitäisi käydä.
Ei minulla koskaan naurettu, vaikka en ollut vielä ysiluokallakaan kehittynyt juuri yhtään. Tai jos naurettiin, en ainakaan huomannut tai välittänyt. Tärkeintä oli, että tykkäsin liikunnasta ja olin liikunnanopettajan kanssa ihan samoilla linjoilla kun oli " uimapakko" .
Näin nuoret oppivat suhtautumaan erilaisiin vartaloihin. Kaikki eivät todellakaan voi olla samasta muotista ja se on hyvä!
pojat pelasivat saman uimahallin salissa sählyä sillä aikaa kun tytöt uivat. Seuraavalla viikolla taas toisinpäin. Kaikki tykkäsivät!
Mistä ihmeesät te olette saneet sen käsityksen, että siellä kukaan ei toisten vartaloita katsele ja naureskele?! Teinikäisethän juuri tekevät niin. Ja huvin tarkkaan syynäävätkin, kuka kuuluu mihinkin arvoasteikon lokeroon.
En muista, että meillä olisi kukaan käynyt suihkussa liikuntatuntien jälkeen yläasteella. Kukaan ei halunnut näyttäytyä alasti toisten edessä.
Minä olin pieni ja lihava ja kömpelö lapsi. Minä en pystynyt juoksemaan kuin pari askelta ja en osannut yhtään jumpata. Sen verran kaverit auttoivat yläasteella, että kun oli suunnistuksen aika, he antoivat minulle rastien tulokset ja minä sain viettää pari tuntia kotona ja menin sitten takaisin kouluun. Eli he kyllä näkivät sen, että minulle urheilu oli kärsimystä. Joukkuelajeissa olin aina se, joka jäi viimeiseksi.
Sen sijaan uiminen oli kivaa. Se oli ainoa, missä sain loistaa, koska ei ollut kyse kestävyyslajista. Uimatunneilla harjoiteltiin uimaan. Ei tarvinnut olla nopea ja tehokas.
Lukiossa laihdutin itseni ja silloin aloin myös yksin kuntoilla. Kumma kyllä en silti koskaan ollut muiden tasoinen urheilija. Juoksin aina hitaammin kuin muut ja koskaan en ole ollut notkea. Kömpelyyteni ja taipumattomuuteni ei siis johtunut ainoastaan lihavuudesta. Se on jotain, mikä on kropassani luonnostaan. Lukion jälkeen ainoa laji, missä olen loistanut, oli punttien nostaminen. Sitä kun treenasin, pääsin aika hyvin muiden tasolle ja joitain naisia paremmaksikin. Kunhan vain ei oteta alku- ja loppuvenyttelyä huomioon, sillä silloin taas näkyi, että en ole mikään jumppatyyppi.
Eli jos aletaan lasten mieltymyksiä kysellä, niin aivan hyvin voisi lopettaa koko jumppatunnit kokonaan. Aina sieltä löytyy samanlainen lapsi kuin minä, joka ei pärjää urheilussa ollenkaan.
Yläasteella voisi olla enemmän terveystietoa ja tunnit vaihtelevia; keilausta, aerobicciä, spinningiä, joogaa, ammuntaa jne.
Ala-asteella voisi voimistelun jättää sikseen ja suosia leikkejä, joissa kaikki saisivat riehua sydämensä kyllyydestä. Kilpailukeskeisen urheilun voisi jättää koulusta kokonaan pois, siitä minäkin traumani sain...
tytöt ja pojat uivat eri aikaan? Eikös yläasteella kuitenkin jo muutenkin ole erikseen ne liikuntatunnit, joten ei pitäisi olla vaikea järjestää vaikka niin, että koulun kaikki tytöt ui tällä viikolla ja pojat ensi viikolla.
Me kyllä uitiin vielä yläasteella yhtä aikaa poikien kanssa. Mulla ei ollut tissejä ollenkaan vielä lukion alussakaan (eikä paljon ole vieläkään :-)), mutta en muista sitä miettineeni yhtään missään vaiheessa. Eikä meillä kellekään naureskeltu. Ainoat kommentit mitä muistan oli positiviisia, kun pari luokan räiskyvintä tyyppiä alkoi ihastella yhden hiljaisen säkkiinpukeutujan kroppaa - ehkä sekin oli vähän liioiteltua mutta ei varmaan aiheuttanut traumoja kuitenkaan.
esim. koulun liikuntatuntien jälkeen oman mussukan ei tarvitse käydä suihkussa....