Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vakavista asioista keskusteleminen

Vierailija
04.04.2008 |

on mieheni mielestä lapsellista touhua.

Paljon olisi ongelmia selvitettävänä mutta mikään ei suju kun jo niistä puhuminen aiheuttaa miehessä riidanhalua, ylireagointia, loukkaantumista, mykkäkoulua, paikalta karkaamista yms. Miehen käytös on lapsellista mutta haukkuu minua ja minun tekojani lapsellisiksi vaikka itse käyttäytyy kuin pahainen kakara.

Minä koitan rakentaa perheelle hyvää elämää ja toivoisin miehenkin osallistuvan siihen ja sitten eteen tulee tuommoista.



Olisi varmaan helpompi rakentaa hyvä elämä vain minulle ja lapsille ja jättää mies miettimään että kuka se tässä loppujen lopuksi lapsellinen olikaan. Jokainen päivä on taistelua, jokainen päivä alkaa ensin pahalla mielellä kun miettii ettei taaskaan saatu keskusteluyhteyttä auki kun toinen tahallaan haluaa aiheuttaa lisää konflikteja.



Mieheni sanoi myös että minä olen tunne-elämältäni kehittyneempi kuin hän ja siksi en näe metsää puilta. Minä kysyin mitä tarkoitti...meni mykäksi tunnin ajaksi. Minä sitten vastasin että minä näen puun metsältä ja näen jos sillä puulla ei ole kaikki hyvin, metsä ei voi hyvin jos yksikin puu tekee kuolemaa. Me olemme juuri nyt se puu.



Myöhemmin mies sitten koitti korjata sanomisiaan sillä että pitäisihän minun olla onnellinen jos hän tuo silloin tällöin aamukahvit sänkyyn.

Minä siihen: - En voi olla tulla onnelliseksi ja olla onnellinen vain siitä että sinä tuot minulle kahvia silloin tällöin sänkyyn. Minä tarvitsen onnellisuuteeni hieman enemmän yrittämistä. Minä tarvitsen keskustelua, tunteita, kosketusta, osallistumista, yhteistä aikaa...jos minä en voi saada näitä asioita meidän avioliitossamme olemme varmasti tuhoon tuomittuja. Mies vain hiljaa...



Minä keskustelin paljonkin tuona yönä mutta mies hädin tuskin avasi suutaan.



Mies sitten sanoi (ennen kuin rupesi nukkumaan) että jos minä en kerran voi hyvin hänen kanssaan ja olla onnellinen hänen kanssaan niin hän voi lähteä heti huomenna...lopullisesti.



Aamu koitti. Minä nukuin huonosti. Mies lähti töihin ja kun soitin hänelle päivän aikana sain kuulla että tuo keskustelu oli lapsellista, minä olin lapsellinen. Mies kun tuli kotiin, kysyin että etkö sitten lähtenytkään lopullisesti. Mies siihen sanoi ettei ollut tosissaan ja etten ollut minäkään. Korjasin miehen sanoja ja sanoin että kyllä minä olin varsin tosissani. Mies siihen vain hymähti ja lähti tupakalle.



Musta tuntuu että mua pahoinpidellään henkisesti. En varmasti tule kestämään tätä kauaa...

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
04.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hetkeksi jo pelästyin, että olin kirjoittanut tänne huomaamattani meidän elämästämme!



Ihan kuin oman avioliittoni kuvausta lukisin, karmeeta :(



Meillä asia on jo ratkaistu, meillä mies lähti, kehotuksestani. Koko ajan on ollut hiukan takaisinkin tulollaan, mutta ei sittenkään. Puheyhteys toimii nykyisin todella hyvin, hyvinkin vaikeita vanhoja asioita ollaan käsitelty... etenkin puhelimessa.



Minun oloni on jo melkein seesteinen. Ei enää pahaa mieltä, itkua, alistumista toisen mielijohteiden mukaan. Ei enää nöyryytystä kun toinen marssii ovesta ulos.



Miten meidän käy, aika näyttää...



Voimia sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi kaksi