Hassua, kun 2-vuotiaan taidot eivät ennakoineetkaan mitään!
Esikoiseni on syntynyt syyskuussa 2000. Hän on siis toisella luokalla.
Kun hän oli pieni, kaikki merkit viittasivat siihen, että hän oppisi aikaisin lukemaan. Esim.
- Äitiyslomalla opetin omaksi ilokseni hänelle aakkosia. 1,5-vuotiaana hän etsi Hesarista O-kirjaimia. Hän hämmästytti kaikkia ystäviäni.
- 2-vuotiaana hän osasi kaikki aakkoset. Kukaan ystävieni lapsista ei osannut.
- 2-vuotiaana hän sai lahjaksi 6-palaisen palapelin ja kokosi sen muutamassa sekunnissa. Eräs lto sanoi, että se ennakoi varhaista lukemista
- Hänelle on aina luettu paljon. 5-vuotiaana hän kuunteli sellaisia raskaita romaaneja, ettei tiennyt kenekään muun samanikäisen kuuntelevan.
Näiden vuoksi odotin ja odotin, että hän oppii lukemaan. Hän oppi lukemaan ekalla luokalla, lokakuussa tarkalleen. Nyt lukeminen on aika hidasta. Hän on lukemisessa luokan hitaimmasta päästä.
Kun hän oli pieni ajattelin, että matematiikka tulee tuottamaan ongelmia. Koska
- erään kaverini lapsi osasi 2-vuotiaana todistettavasti laskea ainakin kahdeksaan. Minun lapseni ei osannut laskea yhtään mitään. Numerot tulivat milloin missäkin järjestyksessä.
- toisen kaverini lapsi 4-vuotiaana luetteli bussien numeroita. Hän tiesi, kun bussi 82 tuli. Minun lapseni ei edes tiennyt, että on yli numero 10 numeroita
- 4-vuotiaana hän just ja just osasi laskea kymmeneen.
- 5-vuotiaana hän osasi korkeintaan laskea 3+2 ja siihenkin tarvittiin sormet avuksi. Vaikka kuinka olisi harjoiteltu.
Nyt hänellä ei ole koulun matikassa mitään ongelmia. Laskee suitsait 5x9-7. Eilen kertoi, että oli koko päivän miettinyt, mitä voisi olla 100x100 ja osasi päätellä, että se on 10 000.
Minusta nämä asiat ovat menneet ihan väärin päin! Tai sitten se ei ole lahjakkuutta, että hän saa kolun summatiivisista kokeista täydet pisteet. Tai sitten se ei olekaan ei-lahjakkuutta, että hän on hidas lukemaan. Mistäs minä tiedän, koska hän on esikoiseni eikä minulla ole vertailukohtaa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (41)
Itse opin lukemaan vasta toisen luokan syksyllä. Ensimmäinen todistuskeskiarvoni koulussa oli 7,9.
Terv. kahden tiedekunnan maisteri
millainen lapsestasi kasvaa? Minusta on äärimmäisen kiehtovaa lukea rivien välistä, onko hän kenties musikaalinen vai matemaattinen. Meissä ihmisissä on se potentiaali ihan alusta alkaen ja mietin, milloin se on nähtävissä.
Se aakkosten opettaminen oli ihan minun itseni viihdyttämistä. Katsoin, oppiiko se. Oppihan se. Sen jälkeen en koskaan enää ottanut aakkosia puheenaiheeksi enkä ole opettanut lukemaan tms.
ap
mutta se oli jossain pinnan alla!
t. ap
Itse opin lukemaan vasta toisen luokan syksyllä. Ensimmäinen todistuskeskiarvoni koulussa oli 7,9.
Terv. kahden tiedekunnan maisteri
Totta kai lasta saa arvioida. Ihan kuin lapsen hoitaminen olisi poissulkeva asia.
Näin kerran ohjelman Jenkeistä, jossa lapsia systemaattisesti opetettiin ihan pienestä pitäen. Joka päivä oli 1-2- vuotiaille lapsille opetustuokio. Pientä tuo ap:n kirjainten opettaminen on siihen verrattuna.
en edes opettanut vaan alkoi kysymään tekstiä nähdessään hieman alle 2v että mikä tuo on, mikä tuo jne. 2v2kk osasi ja tunnisti kaikki kirjaimet. Teki 2- vuotiaana 10-20 palan palapelejä, 4-vuotiaana 100:n palan. Rakastaa kirjoja ja sitä, että kirjoja luetaan hänelle ja luettiinkin paljon.
Kiinnostus kirjaimia kohtaan loppui kun oppi kirjaimet. Oppi lukemaan eskarikeväänä ja senkin ihan itse (eskarissa ei opeteltu), äänteissä autoin jotta olisi oppinut koulua varten oikein. Lukemisen kanssa samaan aikaan oppin myös kirjoittamaan ja kirjoitti omia tarinoita eskarin jälkeisenä kesänä. Nyt ekalla lukee sujuvasti jo kirjoja ja luokkansa parhaimpia (ellei parhain) lukija. Saa lukuläksyt eriytettynä eli ei lue tavuja vaan tarinaa.
Totta kai lasta saa arvioida. Ihan kuin lapsen hoitaminen olisi poissulkeva asia.
Näin kerran ohjelman Jenkeistä, jossa lapsia systemaattisesti opetettiin ihan pienestä pitäen. Joka päivä oli 1-2- vuotiaille lapsille opetustuokio. Pientä tuo ap:n kirjainten opettaminen on siihen verrattuna.
vaan asenne, joka tihkuu kyllä lapselle rivien välistä, vaikka sitä ei koskaan sanottaisi ääneen. Jos haluaa oikeasti menestyvän lapsen, kannattaa tosiaankin keskittyä siihen että lasta rakastetaan ehdoitta sellaisena kuin hän on. Nimimerkillä ihminen, jolla on testatusti "poikkeuksellisen vahva kognitiivinen kapasiteetti", mutta josta tuli suvun pahin luuseri. Kun päästä puuttuu tiettyjä itsetunnon palikoita, siinä ei kapasiiteetit paljon auta.
ainakaan pitkälle meneviä. Hän on hidas lukemaan nyt, mutta katsotaan vuoden päästä uudelleen! Mun poikapuoleni oli nopeasti lukevien ryhmässä heti ekan alussa, mutta lukemisvauhti ei ole parantunut juuri lainkaan. Hän ei myöskään oikein viitsisi lukea.
Hyvin voi olla, että nyt sinun lapsesi on hidas lukemaan, mutta vuoden päästä jo paljon nopeampi. Lapsi voi olla vuorotellen kiinnostunut eri asioista. Pienempänä lapsesi kiinnostui kirjaimista, nyt numeroista.
Tärkeintä on, että kiinnostus säilyy ja luottaa itseensä oppijana! Mun poikapuoleni ei luota ollenkaan itseensä ja siksi pärjääkin niin heikosti, vaikka on ihan fiksu poika.
Sen sijaan koitan sydämellä kuunnella ja katsella häntä ja pysyä perillä onko hänen hyvä olla. Minusta tärkein tehtäväni vanhempana on antaa lapsilleni mahdollisimman hyvät eväät siihen, että he eläisivät mahdollisimman onnellisina ihmisinä eivätkä aiheuttaisi toisille ihmisille surua ja tuskaa omalla käytöksellään. Onnellisuutta ei mielestäni "treenat" haalimalla lapselle mahdollisimman paljon sivistävää kirjallisuutta, kehittäviä leluja ja erityislahjakkuuksia stimuloivia harrastuksia. Onni löytyy kiireettömästä arjesta, kun ollaan toistemme lähellä ja kuunnellaan aidosti myös ne lausumattomat sanat.
on paha juttu jos lapsesi on hyvä matikassa tai lukemisessa!!!
Lapsein pitää olla kiinnostunut esim. ratsastuksesta tai musiikista.
Jos lapsesi on hyvä musiikissa häntä saa siinä tukea ja kannustaa pienestä pitäen.
Jos lapsesi on hyvä ja kiinnostunut äidinkielestä tai matematiikasta häntä ei saa siinä kannustaa. Silloin olet typerä ihminen joka haluat vain päteä lapsesi kautta.
Tämän olen oppinut täältä AV-palstalta. Turha kai mainita, että oma lapseni on erityislahjakas sekä matikassa että äidinkielessä :)
Jos lapsesi on hyvä matikassa tai äidinkielessä ja häntä kannustetaan ja tuetaan siinä kotoa käsin, sulkee se pois sen, että lapsella on rakastava koti ja häntä kuuntelevat äiti ja isä :)
Siis rakastava äiti ei voi eikä saa tukea lasta lukemisessa eikä matikassa. Piste!
Tai sitten se ei ole lahjakkuutta, että hän saa kolun summatiivisista kokeista täydet pisteet. Tai sitten se ei olekaan ei-lahjakkuutta, että hän on hidas lukemaan.
Kokeissa pärjääminen ei välttämättä olelahjakkuutta eikä edes osoitus lahjakkuudesta (VOI toki olla, mutta voi olla olemattakin) eikä lukemisen hitaus ole välttämättä osoitus lahjakkuuden puutteesta (VOI toki olla, mutta voi olla olemattakin).
Ja toki lapsen lahjojen suuntautumisen miettiminen on mielenkiintoista, muttä on ihan yhtä tärkeää kehtitää niitä puutteellisia alueita kuin niitä hyviä alueita. Jotka tosiaan tulee sunkin kolmasluokkalaisellasi muuttumaan vielä moneen kertaan.
miten lasta pitää kasvattaa. Tässä ketjussa on kyse korrelaatioista: voiko tämän päivän taidoista päätellä jotain tulevaisuudessa.
Esikoiseni on syntynyt syyskuussa 2000. Hän on siis toisella luokalla.
- Äitiyslomalla opetin omaksi ilokseni hänelle aakkosia. 1,5-vuotiaana hän etsi Hesarista O-kirjaimia. Hän hämmästytti kaikkia ystäviäni.- 2-vuotiaana hän osasi kaikki aakkoset. Kukaan ystävieni lapsista ei osannut.
Oma 2003 vuonna syntynyt poikani tunnisti _kaikki_ aakkoset täyttäessään 2v.
- 2-vuotiaana hän sai lahjaksi 6-palaisen palapelin ja kokosi sen muutamassa sekunnissa. Eräs lto sanoi, että se ennakoi varhaista lukemista.
Hih! Tämä suorastaan naurattaa... Poikamme kokosi hetkessä 40-palaisia Ravensburgereita 1v 9kk ikäisenä :-)
- Hänelle on aina luettu paljon. 5-vuotiaana hän kuunteli sellaisia raskaita romaaneja, ettei tiennyt kenekään muun samanikäisen kuuntelevan.
Meilläkin luetaan paljon paksujakin lastenromaaneja. Mutta luulisin kyllä, että 5-vuotiaille luetaan niitä ihan normaalisti jopa päiväkodissa...
Näiden vuoksi odotin ja odotin, että hän oppii lukemaan. Hän oppi lukemaan ekalla luokalla, lokakuussa tarkalleen. Nyt lukeminen on aika hidasta. Hän on lukemisessa luokan hitaimmasta päästä.
Poikamme oppi lukemaan varhain, viime kesänä (syntyi siis 02/2003). Nyt lukee jo ihan sujuvasti ja kaikki vaikeimmatkin vierasperäiset sanat. Lisäksi kirjoittaa "mitä vaan". (Aina ei ihan täydellisesti.)
Kun hän oli pieni ajattelin, että matematiikka tulee tuottamaan ongelmia. Koska
- erään kaverini lapsi osasi 2-vuotiaana todistettavasti laskea ainakin kahdeksaan. Minun lapseni ei osannut laskea yhtään mitään. Numerot tulivat milloin missäkin järjestyksessä.
- toisen kaverini lapsi 4-vuotiaana luetteli bussien numeroita. Hän tiesi, kun bussi 82 tuli. Minun lapseni ei edes tiennyt, että on yli numero 10 numeroita
- 4-vuotiaana hän just ja just osasi laskea kymmeneen.
- 5-vuotiaana hän osasi korkeintaan laskea 3+2 ja siihenkin tarvittiin sormet avuksi. Vaikka kuinka olisi harjoiteltu.
Nyt hänellä ei ole koulun matikassa mitään ongelmia. Laskee suitsait 5x9-7. Eilen kertoi, että oli koko päivän miettinyt, mitä voisi olla 100x100 ja osasi päätellä, että se on 10 000.Meillä poika on ollut myös matemaattisesti lahjakas aina - kielellinen ja matemaattinen lahjakkuushan kulkevat nykytiedon mukaan yleensä käsi kädessä, ei päinvastoin niinkuin ennen kuviteltiin.
Hän luetteli numerot ainakin kahteentoista 1-vuotiaana, 2-vuotiaana osasi laskea pöydällä olevia tavaroita kymmeneen, 3-vuotiaana jo helppoja yhteenlaskuja sormilla, nyt 5-vuotiaana osaa laskea niin pitkälle kuin haluaa, kaikenlaisia yhteen-ja vähennyslaskuja (esim. 234+67) ja kertolaskuja alle kymmenen luvuilla. Lisäksi hahmottaa kymmenjärjestelmät hienosti, eli osaa heti sanoa paljonko on vaikkapa 1000 x 1000. En tunne toista samanikäistä lasta, joka olisi yhtä taitava matematiikassa.
Muutenkin poikamme on ikäistään huomattavasti edellä abstraktissa ajattelussa ja päiväkodista ehdotellaan luokan/luokkien yli hyppäämistä. En kuitenkaan suostu siihen vaan luotan, että nykyopettajat osaavat ottaa oppilaiden yksilölliset taidot ja kehittymisalueet huomioon.
Meillä ainakin molemmat vanhemmat ovat matemaattisesti hyvin lahjakkaita ja itse olen myös aikainen lukija, joka on aina ollut äidinkielessä hyvä.
Et kuulu tähän ketjuun! Tässä haetaan tietoa siitä, miten se oppiminen näkyy tulevaisuudssa. Sinun lapsesi on niiiiiiiin pieni, ettei tuosta voi vielä sanoa yhtään mitään.
Kyllä sun lapsesi on keskimääräistä lahjakkaampi! Avaa silmäsi...
Jep jep, jä äitikin kun luuli olevansa hyvä matikassa, mutta ei näemmä tunne numeroita ;)
tuli taas av-mammojen asenteet selvitettyä...
Meilläkin tyttö luetteli aakkosia parivuotiaana ja teki vaikeitakin palapelejä tuosta vaan. Odotettiin innolla lukemaan oppimista, koska tyttö piti satujen/tarinoiden kuuntelemisesta. Lukemaan tyttäremme oppi kuitenkin vasta syysloman jälkeen ekaluokkalaisena, matikan tehtävät ja "kokeet" sujuvat ilman suurempia ponnisteluja. Tuli mieleen, että matemaattinen lahjakkuus voi tulla ilmi myös tuossa aakkosten oppimisessa...? Aina nämä jutut ei ole niin yksinkertaisia=)
En todellakaan ole tuollaista asiaa kytännyt tai opettanut akkosia ihan vauvalle yms.
Herää jo unesta ja keskity olennaiseen eli lapsen hyvinvoinnista huolehtimiseen. Kyllä sitten joskus lapsella näkyy asia mikä häntä kiinnostaa panosta sitten siihen esim. ratsastus, musiikki yms.