etävanhemmaksi VAI lähivanhemmaksi????
Etävanhempihan (yleensä isä) on se " kiva tyyppi" , jonka luona kydessä saa jätskiä ja karkkia yms herkkuja ja tehään kaikkee kivaa ja sitten se lähivanhempi (yleensä äiti) on se tylsä tyyppi, joka pakottaa käyttäytyyn nätisti ja syömään yms.
Etävanhempi nauttii vain niistä vanhemmuuden kivoista asioista?
Etävanhempi pystyy helpommin rakentaan uuden elämän, kun enimmän osan aikaa saa keskittyä vain itseensä. Vai?
Jokainen varmasti rakastaa lapsiaan, mutta onko se käytännössä näin?
Kommentit (12)
itse erosin 10v sitten ja lapset silloin 2,3 ja 5v. Myönnän että helvetin rankkaa on ollut välillä, ovat isänsä luona olleet joka toinen viikonloppu ja 2 viikkoa kesäisin. En kylllä vaihtaisi paikkaa isän kanssa, ei millään. En ymmärrä vieläkään niitä äitejä jotka voivat olla etääitinä (anteeksi mutta äiti on aina äiti). Kyllä vielä tänä päivänä isällä on elämä ihan sekaisin, on ehtinyt jo olla naimisissa uudestaankin. Kyllä se elämä lasten kanssa arjessa on se top asema vaikka onkin rankkaa. En ikinä voisi elää ns omaa elämääni täysillä ja tietää että mulla on jossain 3 ihanaa lasta joiden äiti nyt bailaa ja etsii uutta miestä elämäänsä ja tapaa heitä sit kun on aikaa. Eikä lapsetkaan koe että se on mitenkään hauskaa iskän luona vaikka siellä ei läheskään niin tarkkoja sääntöjä kuin meillä, nyt kun ovat jo teinejä ymmärtävät sen että missä on se turva ollut. Että näin.
Vaikka sitä aikaa ja tilaa oli vaikka kuinka keskittyä vaan itseensä. Lasta halusi tavata kerran puolessa vuodessa vaikka miten yritin saada tapaamaan useammin ja säännöllisemmin. Jäin jopa lapsen kanssa asumaan parin sadan metrin päähän isästä että tapaamiset olisit helposti järjestettävissä.
Edellyttäen, että hän kasvattaisi heidät, ei äitinsä. Jos en luottaisi tähän, ottaisin lapset mukaani. Meillä on kuitenkin selvää, että se olisin minä joka muuttaisi pois eli mielelläni antaisin lasten asua kuitenkin omassa kodissaan. (esikoinen ei edes ole miehen biologinen lapsi, silti tekisin näin) Sisaruksia en ainakaan toisistaan erottaisi.
Mutta tämä on kaikki vain olettamusta tällä hetkellä, sillä emme ole eroamassa ja jos joskus niin käy, enhän voi vielä tietää mitä silloin ajattelen.
Meillä saa tehdä melkein mitä vaan ja tehdään usein kivoja juttuja. Saa pelata tietokoneella, syödä karkkia jne. Se on etävanhemman oikeus ja velvollisuuskin hoitaa hemottelu. Joskus poika (10v.) sanoo, että haluaisi asua meillä. Kysyttäessä asiaa niin syynä on juuri se, että saa pelata rauhassa, katsoa piirrettyjä paljon ja muutenkin ruokanakin on aina jotain parempaa ja namia löytyy kaapista. Ollaan puhuttu kyllä siitä, että näin se ei toimisi, jos meillä asuisi aina. Ja pohjimmiltaan äiti on se rakkain, vaikka siellä onkin tylsää ja arkista.
Itse en silti alkaisi etävanhemmaksi. Vanhemmuus etänä on kuitenkin aika ohutta ja hetkittäistä. Ei siinä ole sillä tavoin lapsen arjessa kiinni ja vanhemmuus on vähän kuin isovanhemmuus.
On ainoa isä, jonka lapsi tuntee. Miksi erottaisin hänet isästään?
Se, että sattuu ruikkimaan siemennestettään, ei tee kenestäkään isää. Isyys on jotain, mikä lähtee korvien välistä!
t. 9
vaikka kuinka olisi jossain se biologinen isä.
Vierailija:
..molempien luona. On epäreilua lasten kannalta joutua luopumaan toisesta vanhemmastaan, ja vanhempien kannalta on epäreilua, että vain toinen saa elää lasten kanssa.
puhua kuin lähivanhemmuudesta, koska etävanhemmuutta en ole kokenut. Kova paikka on ollut isälle, kun molemmilla tytöillä on ollut sellainen vaihe, etteivät millään olisi halunneet lähteä isänsä luo. Huolimatta siitä, että isän kanssa mennään aina johonkin erikoisiin paikkoihin ja saa leluja ja uusia vaatteita ja herkkuruokaa. Siltikin on tullut stoppikausi, jolloin itkien ovat menneet. Ei kivaa sekään varmasti.
Jää paljon kokematta, luulisin, kun harvemmin näkee. Lähivanhemmuudessa on eittämättä rankat hetkensä, mutta itse en osaisi elää ilman lapsiani.
..molempien luona. On epäreilua lasten kannalta joutua luopumaan toisesta vanhemmastaan, ja vanhempien kannalta on epäreilua, että vain toinen saa elää lasten kanssa.
Aina eivät vanhemmat voi asua kovin lähellä toisiaan.
ei herkuissa ja uusissa vaatteissa