Oletko kateellinen perheille jossa on sekä tyttö- että poikalapsia

kun on molemmat ;D no joo, meillä pienellä ikäerolla ja oikeastaan isoveljen takia olisin " toivonut" toista poikaa nyt, toiveissa siis monta lasta vielä ja jos niistä joku olisi ollut tyttö ;D mutta hyvä näin!



ärsyttää vaan se, että ihmiset sitten hehkuttavat tuolla, että kävipäs teille hyvä tuuri kun saitte molemmat, ja nythän ei sitten tarvitse lisää lapsia tehdäkkään jne. argh.

mutta isosisko kyllä kiusasi ja hakkasi. Isoveljet ei koskaan.

Joten ei se aina niin mene, että isoveljet kiusaisi.

että suurimmaksi osaksi ihmiset kuitenkin haluaisivat molempaa sukupuolta jos nyt ylipäänsä lapsia haluavat ja enemmän kuin yhden. Täällä nyt kyllä muuta väitetään ja ehkä pitää paikkansakin, mutta siltikin uskon että jollain tasolla hekin asiaa miettivät että mites jos sittenkin olis kumpaakin sukupuolta... Tottakai se ajatus on helppo sysätä sivuun kun ne omat lapset on niin ihania, oli tyttöjä tai poikia :)

Ja vaikka typerä yleistys ja vanhanaikainen käsitys olisikin, niin jotenkin tuntuu että varsinkin ne miehet tykkäisivät kovasti pojasta, vaikka nyt tietenkin tyttöjäänkin rakastavat.



Itselläni on molemmat ja olen kyllä siitä iloinen. Nautin juuri siitä että saan kasvattaa molempaa sukupuolta ja nähdä nekin erot. Kun odotin esikoista, toivoin tyttöä, mutta poika oli kyllä aivan mahtava!! Nyt toinen oli sitten tyttö ja hyvä niin. Kolmatta emme tee.



Ensisijaisesti olen tietenkin äärettömän onnellinen että molemmat ovat terveitä, mutta nythän puhuttiinkin sukupuolesta.

Olemme tietenkin todella onnellisia tästä yhdestäkin lapsesta, ei ollut helppoa saada häntäkään maailmaan. Monta vuotta meni ja monta keskenmenoa kävimme läpi. Silti tunsin pienen kirpaisun sydänalassa, kun sain ultrassa tietää että tulosa on poika. Todella äkkiä se tunne kuitenkin katosi, muutamassa päivässä, onneksi.

Olisin halunnut kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, mutta meillä on kaikki neljä samaa sukupuolta.

en osaa kaivata tyttölasta enkä siis ole kateellinen mistään

Todellisuudessa olisin halunnut kaksi tyttöä.

Kenellekkään en tietenkään ääneen sitä sano mutta kyllä mies tietää.

Leikit ja menevät paremmin yksiin ja ystävyys kantaa vahvempana läpi lapsuuden ja nuoruuden.

En olisi kyllä halunnutkaan yhtään poikaa! Kolmen tytön kanssa on elämä ollut aivan ihanaa

Sen sijaan tiedän että miehestäni olisi kiva jos kolmas olisi poika (ei niinkään minkään vanhanmallisen " pakko saada nimelle jatkaja" -tyyliin, vaan ihan utseliaisuudesta, että millaista se sitten olisi), mutta eipä hänkään siihen ajatukseen fiksoitunut ole, ja rakastaisi kolmatta tytärtä yhtä paljon. Kateellinen ei hänkään ole, kun ei ole sitä kadehtivaa tyyppiä. :)

ja olen onnellinen, että on näin. On etuoikeus saada kasvattaa sekä tyttöjä että poikia, koen näin ja pidän meitä onnekkaina tässä asiassa. Itsehän sukupuoliin ei voi vaikuttaa, joten siksi puhun onnekkuudesta.

Yhteen lapseen saatan vielä venyä, mutta rehellisesti sanottuna jos mulla olisi molempia niin jättäisin varmaan näihin. Ja pelottaa se että jos se neljäskin on samaa niin miltä sitten tuntuu.

Alunperin toivoin että eka lapsi olisi tyttö ja kun sen saimme, seuraavan sukupuolella ei ollut väliä. Huonoin vaihtoehto olisi ollut poika-poika, sen jälkeen poika-tyttö. Sen vuoksi näin, koska isoveljet ovat kokemukseni mukaan varsin kiusaavaa sorttia (jos lyhyehkö ikäero), halusin mieluiten joko kaksi tyttöä tai isosisko-pikkuveliyhdistelmän.

ja kun tulin kolmannen kerran raskaaksi, toivoin poikaa ääneen. Ja niin kävi, poika syntyi. Nyt lapsilukumme on täynnä, onneksi saimme pojan.

Kaikki varmaan on omiinsa tyytyväisiä (lapsiin siis). Toisaalta kyllä ihmettelen noita jotka eivät ehdottomastikaan olisi halunnut poikia tai vastaavasti vaan tyttöjä.



Ehkä se kuitenkin on vaan pelkoa tuntematonta kohtaan? Itsellä oli kyllä ennnen lapsia että olisi ihanaa jos saisi yhden kumpaakin mutta en usko että olisi maailma kuitenkaan kaatunut jos olisin saanut pelkkiä poikia tai tyttöjä.

ja nyt toista odotan. Salaa toivon toista poikaa...

-juuri eräs tuttavani totesi, kuinka meillä on niin " täydellistä" . :O

Joku ihan vakavissaan(?) heitti, että hänen käsityksensä mukaan isovelit on pahempia kiusaamaan kuin isosiskot. :O Itselläni on ihan päinvastaisia kokemuksia lapsuudesta, nyt omasta perheestä ja ties kuinka monesta tutun perheestä (ihanien, suojelevien) isovelien suhteen. Silti ei tulisi mieleenkään kuvitella, että isosiskot olisivat lähtökohtaisesti kamalampia kuin isovelit...



Ja toi leikkimisjuttukin on ihan ihmeellinen pointti, jolla pelkästään samaa sukupuolta olevia lapsia saaneet taitavat yrittää psyykata olevansa sinut asian kanssa. Sisarusten väliset suhteet on yleensä kiinni ennemminkin temperamentieroista ja kasvatuksesta kuin sukupuolesta tai ikäerosta. Muutenkin minusta ajatus sisaruksista kaverinkorvikkeina on vähän outo, vaikka monista onneksi hyviä ystäviäkin tulee.



Olkaa nyt hyvät ihmiset onnellisia, jos olette ylipäänsä äidiksi tulleet! Puhumattakaan, jos lapsenne ovat edes sen verran terveitä, että heillä ei ole kovia kipuja eikä pelkoa ennenaikaisesta kuolemasta. Aina se jaksaa hämmästyttää, että jotkut ihan vakavissaan kai kiinnittävät erityistä huomiota (omien ja jopa toisten) lasten sukupuolijakaumaan, hyvässä tai pahassa.

Pojat leikkis rauhallisesti keskenään, mutta tyttö härnää jatkuvasti ja kerjää verta nenästään ja ärsyttää ja ränkyttää.

Onneksi ei ole kuin 1 tyttö.

ultran mukaan tulossa. Vaikka kyllä pojat on tosi ihania ja rakkaita. Mukava olisi ollut päästä itsekin leikkimään vielä noita tyttöjenkin leikkejä. Silti olen jo ylpeä kolmikostani.