Miten oppisin keskustelemaan ihmisten kanssa?
Musta tuntuu, ettei mulla ole mitään sanottavaa kenellekään, ainakaan mitään järkevää.
Auttakaa, miten sitä smalltalkia oppisi vääntämään, tai edes kertomaan sujuvasti omista asioistaan, maailman politiikasta puhumattakaan!
Inhottaa olla tyhmä tuppisuu!
Kommentit (14)
Mieheni totesi, että miten kehtaan kertoa jotain sellaista. Minä ihmettelemään. Sehän tekee vaan ihmisen inhimilliseksi ja saa muutkin avautumaan kun ei yritäkään esittää täydellistä. Ja hauskintahan on kun osaa nauraa itselleen.
Ongelmana on lähinnä se, etten ole yhtään kiinnostunut " keskustelemisesta" , eli aikuismaisesta puhelemisesta päivänpolttavista aiheista, politiikasta, työstä... Aiheet eivät kiinnosta, en seuraa uutisista mitään erityisesti. Aina jos lähtee uusiin äiteihin tutustumaan alkaa puheet jostain tällaisesta tai kasvattamisesta ym. Sitten olen tosi tönkkö ja tylssää juttuseuraa. Omat kiinnostuksenkohteeni taas ei kiinnosta moniakaan.
Samoin se, että osaa ajatella itse ja muodostaa mielipiteen. Joillekin naisille eri mieltä oleminen on vaikeaa, vaikka juuri oman mielipiteen perustelu tekee keskusteluista mielenkiintoisia.
muiden puhuvan " järkeviä" . Ei ne kuule puhu kuin niistä samoista kakkavaipoista. Ole kiinnostunut muista ja kysy vaikka miten teillä se ja se ja sitten kuuntelet. Älä kuitenkaan utele liikaa ja vastaa jos kysytään. Siitä se sitten lähtee!!
keskustellaan jostain asiasta, vaikka politiikasta tai mistä tahansa " vakavammasta" , en siinä mielessä ole mikään tuppisuu.
Mutta harmikseni olen aika tönkkö jos pitäisi vääntää jotain kevyttä smalltalkia vieraiden tai puolituttujen kanssa. Ja jos sitä yrittää väkisin vääntää niin sehän on sitten tosi väkinäistä. Mitenhän sitä oppisi vaan " höpöttelemään" ?
10:llä on taas mielestäni ihan eri tilanne. Tuo on erilaista epäsosiaalisuutta, jos ei vain kertakaikkiaan kiinnosta puhua mistään muusta kuin omista aihepiireistä. Minua kyllä kiinnostaisi keskustella, en ole tyhmä ja tiedänkin asioista, mutta on niiiiiiin vaikeaa saada sitä suuta auki!
Toisaalta tekisi nyt jo lähes kolmekymppisenä mieli hyväksyä itseni tällaisena, kun kerran olen aina tällainen ollut. Periaatteessa olen tyytyväinen itseeni enkä haluaisi olla mikään pakkomielteisesti itseään esille tuova lörppökään, mutta toisaalta, elämässä ja etenkään työelämässä ei pärjää jos ei osaa keskustella kaikkien ihmisten kanssa luontevasti.
Kai se olisi sitä harjoitusta ja harjoitusta sitten vaan. Täytyykin yrittää kohta lounaalla olla taas vähän enemmän äänessä...
P. S. Radio Peililtä tulee pelkkiä keskusteluohjelmia, ja yleensä todella tasokkaita ja ajankohtaisista aiheista.
Se voi sitten taas viedä keskustelua eteenpäin johonkin aiheeseen, joka kiinnostaa molempia (oletan tässä nyt, että puhujia on kaksi). Minusta small talkia helpottaa paljon se, että osaa nimenomaan KYSELLÄ, ei vain jaaritella itsestään (ellei välttämättä halua, mutta se on jo huonoa käytöstä).
Oletetaan, että vieressäsi päivällispöydässä istuu täysin vieras ihminen. Aloita kysymällä, mistä päin hän on, mitä tekee, miten on sinne matkustanut jne. Aina kun hän vastaa, nappaa kiinni jostakin: " Joo, mäkin jouduin kaivamaan auton aamulla lumesta, kauankohan tätä jatkuu" . Siis sitä palloa heitellään ees taas. Ei ne keskustelukumppanit odota mitään korkealentoista, se on vain kohteliasta keskustelua.
Pahinta on joutua sellaisen tuppisuun viereen, joka vastaa vain yhdellä tavulla kysymykseen, eikä heitä palloa takaisin. Siinä sitten istut ja tunnet olosi vaivaantuneeksi. Kyllä minun mielestäni small talkin opetteleminen kuuluu hyviin käytöstapoihin siinä kuin esim. ruokailutavat.
Isommassa joukossa ei tarvikaan mielestäni kaikkien olla äänessä, ihan hyvin voi olla hiljaakin. Kaikissa ryhmissä on aina joku, joka ei juurikaan ota osaa keskustelun, mutta eihän se haittaa, ellei siis istu jonkun vieressä, joka nimenomaan yrittää keskustella.
EI niin, että keskityt itseesi ja omiin sanomisiisi vaan niin, että keskityt siihen toiseen ihmiseen. Ja kuuntelet häntä. Ja kyselet, ja houkuttelet sen toisen puhumaan. Tietty sitten itsekin vastavuoroisesti puhut.
Mutta se on erehdys. Ei smalltalkkiin kuulu että yritetään hämmästyttää koko huonetta omalla viisaudella tai edes että yritetään tosissaan saada toinen ymmärtämään, mitä minä nyt tarkoitan. Kunhan jauhetaan tyhjää. Pidetään ääntä yllä. Ensin toinen sanoo jotain ja sitten toinen jotain. Sama se vaikka Hyvää päivää, kirvesvartta. Siksi small talk on sitä että kommentoidaan säätä, vaikka näkisiväthän kaikki nyt muutenkin että paistaa aurinko kun taas eilen sateli.
Smaltalkin idea ei ole siinä, että kerrotaan toisille mielenkiintoisia ajatuksia, vaan siinä, että osoitetaan toiselle, että " Olen valmis yhteistyöhön kanssasi, nyt ainakin tämän hetken kun tässä ollaan. Katso, minä vastaan sinulle jotain." Ihan sama, mitä siinä sanoo.
mulla ei ole tuohon pätevää vastausta, mutta sen voin sanoa että vain harjoittelemalla voi kehittyä. eli on pakko hyväksyä useita noloja tilanteita, nöyryyttäviä änkytyksiä ja idioottimaisia lausahduksia matkalla keskustelumestariksi. tai edes sinne päin.
muita vinkkejä: lue päivän lehdet, perehdy pariin asiaan joita oikeasti seuraat, opettele niihin liittyvät nimet, paikat yms yksityiskohdat
lue myös kirjoja, ja niitäkin jollain perusteella valikoiden.
kärsivällisyyttä!
Jos tuntuu vaikealta aloittaa heti kasvotusten, aloita keskustelupalstoilla ja chateissä. Ja niinkuin kakkonen totesi, lue paljon. Seuraa uutisia ja lehtiä.
että asioista, joista olen todella varma, osaan keskustella hyvinkin. Ja siihen vaikuttaa tietysti myös kuuntelijoiden tiedon taso.
Mutta kun olen vähän heikoilla olen myös mieluummin hiljaa. Ja se myös ahdistaa.
Ja nyt mammalomalla tuntuu että osaan keskustella sujuvasti vain kakkavaipoista.. Mikä romahdus.
Pitäisi varmaan lukea paremmin päivän lehdet ja kuunnella uutisista ne tylsimmätkin jutut. Mutta kun tuntuu että mitään ei enää ehdi, keskittyminenkin tiessään.
mikä pitää satsata, jotta voi " keskustella" ihmisten kanssa. En vaan jaksa.
Olen aina ollut tyyppiä, joka tuntee omimmakseen kirjoittaa, eikä puhua. En ole esimerkiksi viihtynyt ikinä puhelimessa. Outoa?
Nyt äitiyslomalla tuntuu, etten osaa vähänkään suuremmassa kaveriporukassakaan ottaa omaa puheenvuoroa ja kertoa yhtään mistään. Ajattelen vain mielessäni, että joo, noin meilläkin on / ei ole.
Ahdistaa! Välillä tuntuu, etten osaa enää puhua luontevasti mistään. Kotioloissa kun ne puheenaiheet ovat niiiiiin suppeat, eikä tule edes juuri puhuttua.
Joku vinkkasi jostain radio-ohjelmasta, olisiko tarkempia tietoja tarjota?