Mitä tekisit tilanteessa, jossa miehen ainoa sukulainen
joka pitää yhteyttä meidän lapsiin ja joka mielellään hoitaa lapsia, aina meillä käydessään latistaa ja haukkuu minua. Välillä tekisi mieli antaa palautetta oikein äidin kädestä, mutta toisaalta tämä sukulainen on tosiaan ainoa miehen puolelta ja ainoa, jonka avulla saamme miehen kanssa edes joskus olla kahdestaan.
Painaisiko sinulla vaakakupissa enemmän oma itsetunto ja mielipaha vai pystyisitkö ajattelemaan sitä, että lapset pitävät tästä henkilöstä ja viihtyvät hänen kanssaan?
Kommentit (10)
Mulla kävi anopin kanssa just niin, että aikani kuuntelin hänen neuvojaan ja haukkumistaan, sitten sanoin asiasta. Anoppi loukkaantu verisesti. Ei oltu puoleen vuoteen missään tekemisissä, kunnes eräissä sukujuhlissa oli pakko kohdata. Molemmat oltiin tahoillamme ehditty asiaa miettiä, ja tehtiin sovinto. Nykyään anoppi osaa kunnioittaa meidän valintoja ja tekemisiä paremmin, ja minä en ole enää niin herkkänahkainen hänen kommenteilleen, joten välit ovat nyt hyvät.
koska minulle olisi ihan sama, vaikken tuota ihmistä enää koskaan näkisi, mutta lapset pitävät hänestä ja hän on aina lapsille ystävällinen ja kannustava. Mietin siis sitä, että jos välit menisivät pilalle niin pitäisikö hän enää lapsiinkaan yhteyttä. Ja nyt ei ole kyse anopista, mutta muuten samantyyppinen tilanne.
ap
osaa sivistyneitä käytöstapoja ja kohtelisin häntä aina ystävällisesti ja kohteliaasti itse. En alentuisi hänen kanssaan samalle tasolle.
Jos siis ihan asiallisesti sanois hälle aiheesta, niin loukkaantuisko tosiaan niin paljon, että häipyis kuvioista. Jos vielä sanoisit, että et missään nimessä halua, että hän katoaa lasten elämästä. Tai sitten on lasten takia vaan nieleskeltävä ja hymyiltävä..
jatkaa ja jatkaa yhä enemmän ja innokkaammin. Tiedän, että lopettais vasta jos tosiaan repeäisin ja sanoisin jotain hyvin pahasti.
ap
Kerran todella repesin ja räjähdin mut siitä ei ollu hyötyä :(
Itsekkin miettinyt et katkaistakko lopullisesti välit vai jatkaa samaa malliin. muita vaihtoehtoja ei oo. ovat jo ex laatua mut sekään ei ole kanssakäymiseen mitenkään vaikuttanu!
Lapset vain niin tykkäävät ja pääsen heidän ansiostaan vapaalle ym milloin haluan.. eli ehkä kestän vielä toistaiseksi ainakin..
Voipi olla et keskustelisin mieheni kanssa ensimmäiseksi ja kysyisin häneltä mitä mieltä on. Ehkä kysyisin ihan suoraan sukulaiselta että mikä hänen ongelma on. Kun aloittaa haukkumisen niin vaatisin selitystä että miksi ja ota mies mukaan niin et jää yksin koko miehen sukua vastaan.
Koska tämä sukulainen on kuulemma sellainen, että puhuu ennen kuin ajattelee. Ilmeisesti yrittää vain olla ystävällinen, mutta ei tajua samalla loukkaavansa. Olen jonkun kerran puolustautunut, mutta se ei hyödytä mitään, sillä tämä sukulainen pysyy kannassaan ja katsoo että hänellä on oikeus arvostella.
ap