onko teistä inhottavaa mennä kylään uuteen täydellisesti sisustettuun taloon, jos itselläs ei ole.
Mun tuttu muutti uuteen taloon, ja niillä on tosi hienon näköistä. Kaikki on viimeisen päälle kuin sisustuslehdistä ja kaikki uutta. Lainaa on paljon. Itse en haluis ottaa niin paljoa lainaa, ja siksi asummekin vähän vanhemmassa talossa. Olen toki kateellinen, myönnä. Mutta en haluis asua siellä. Tuli aivan huono olo siellä kun ei se ollut yhtään kodin omainen ja asutun näköinen. Nyt ei tee mieli yhtään mennä sinne uudelleen. Vaikka mukava kaveri onkin. Ja nyt tuli kauheet paineet yrittää itse sisustaa hienommaksi omaa kämppää.
Kommentit (31)
myöhemmin kun lopulta saatiin tisellekin siisti koti ja oli varaa ostaa huonekaluja, tajusin että se oli ollut ihan kateutta.
Nyt tuntuu vaan kurjalta että kun kehtaa pyytää ihmisiä kylään, niin ne ei sitten ehkä kehtaa pyytää minua, samasta syystä. Ja ihan turhaan.
Kutsun myös omaan kotiini, vaikka oma sisustukseni on tällä hetkellä aika sekalainen.
Asumme siis itse tässä " hienosti sisustetussa" kodissa, jonka monet sanovat sopivan johonkin sisustuslehteen. Olen ammatiltani sisustussuunnittelija, joten tottakai olen ensimmäiseksi sisustanut oman kotini mieleisekseni.
Mutta ei tämä tarkoita, että jotenkin arvostelisin toisten asuntoja heillä käydessäni. Joten todella ikävää, että ihmiset häpeävät kotejaan edessäni. :( Tärkeintähän jokaisen kodin sisustuksessa on se, että koti näytti omistajiensa kodilta, ei sisustuslehden sivulta.
niin en todellakaan arvostele muunlaisia koteja. Useasti ennemminkin kadehdin että miten persoonallisesti ja kodikkaasti ja luovasti on sisustettu esim. vanhoilla perintöhuonekaluilla ja itse tuunaamalla. Itse vain olen niin saamaton ja taidoton että olen tyytynyt ostamaan kaupasta.
tuo kaikki uutta - tarkoitti ilmeisesti myös huonekaluja. Se että ostetaan jostain Askosta tai Iskusta valmis asetelma kertoo vain hengen köyhyydestä ja nousukkuudesta eikä esim hyvästä mausta. Mä en ainakaan voisi asua " huonekalukaupassa" enkä todellakaan pidä hienona sitä että elämisen eri kerrokset ja aikakaudet hävitetään täysin. Turhan kliinistä.
Meillä omassa uudessa talossa on huonekaluja 5 sukupolvelta, uusimmat juuri tähän taloon hankittuja niiden vanhojen sekaan. Kodikasta ja tyylikästä! Ja vielä trendikästäkin jos lehtiä lukee:D
ne joilla oikeasti on rahaa ja makua, ostavat kalusteita Skannosta, Boknäsilta, Fogiasta ym. paikoista.
rahattomuuden takia...
Joskus toki inhottaa kun menee oikein valkoiseen kiiltävään kotiin lasten kanssa, ja pitää varoa kaikkea koko ajan. Se jos mikä on inhottavaa.
Koti on elämistä ja asumista ja lapsia varten eikä mitään hienosto-cocktail-partyja varten. Olkoonkin että on Sotka-Ikea-linjalla sisustettu eikä viitsitä mitään edes tuunata koskaan. Pikkuhiljaa on hankittu jotain arvokkaampia antiikkisen näköisiä ja laadukkaampia, aitoa puuta ja perinteistä ja arvokasta jossa silti saisi elämisen jäljet näkyä, ja tarkoitus on siihen suuntaan siirtyä, mut nyt on yhtä sekamelskaa vielä.
Kyllä inhottaa myös kutsua joskus jotain. Jos ne ei ymmärrä, että me ollaan laitettu rahat matkustamiseen ja huvitteluun mieluummin kun kotiin ja sisustukseen, kun on vielä opiskelija-aikuista tyyliä omistusasunnossa. Ja ihan mitä sattuu sekamelskaa josta monet voisi tuumata että oksettaa ja päätä rupeaa särkemään.
ja perheellä 10 hengelle yhden huoneen tupa.
eipä niistä ole paljon perintöhuonekaluiksi jäänyt... että jos suot anteeksi, olen sitten suvun ensimmäinen jolla on mahdollisuus ostaa halutessaan vaikka Artekia. Jostain syystä säästän rahani kuitenkin matkustamiseen ja ostan Maskusta.
Juuri tällaiset sisustuksen mukaan ihmisten luokittelijat nyppivät minua.
Vierailija:
tuo kaikki uutta - tarkoitti ilmeisesti myös huonekaluja. Se että ostetaan jostain Askosta tai Iskusta valmis asetelma kertoo vain hengen köyhyydestä ja nousukkuudesta eikä esim hyvästä mausta. Mä en ainakaan voisi asua " huonekalukaupassa" enkä todellakaan pidä hienona sitä että elämisen eri kerrokset ja aikakaudet hävitetään täysin. Turhan kliinistä.Meillä omassa uudessa talossa on huonekaluja 5 sukupolvelta, uusimmat juuri tähän taloon hankittuja niiden vanhojen sekaan. Kodikasta ja tyylikästä! Ja vielä trendikästäkin jos lehtiä lukee:D
Vierailija:
ja perheellä 10 hengelle yhden huoneen tupa.
eipä niistä ole paljon perintöhuonekaluiksi jäänyt... että jos suot anteeksi, olen sitten suvun ensimmäinen jolla on mahdollisuus ostaa halutessaan vaikka Artekia. Jostain syystä säästän rahani kuitenkin matkustamiseen ja ostan Maskusta.Juuri tällaiset sisustuksen mukaan ihmisten luokittelijat nyppivät minua.
Mutta en välitä siitä, sillä tuntu säilyy vain hetken.
Meillä olisi varaa sisustaa melkein miten vaan, mutta en halua kallista enkä uutta. Haluan vanhaa ja kaunista, enkä sitäkään liian suurina annoksina. Pidän siitä, että vanhat opiskeluaikaiset kalustukset vaihtuvat mieleisempiin hitaasti ja harkiten. Nautiskelen jokaisesta kotiimme tulleesta uudesta (eli vanhasta) huonekalusta pitkään ja hartaasti.
Kodikkuus - veikkaan että se on se, joka usein erottaa uuden ja vanhan talon&sisustuksen. Olen käynyt muutamssa uudessa talossa, joiden ihan selvästi pitää " elää" muutama vuosi, ennen kuin näyttää siltä että se on oikea koti. Meillä taas on takuuvarmasti kodikasta : ) Yksi vieraamme sanoi (upouuteen kotiin muutettuaan) että meillä on ihanasti sotkuista, sitten hän säikähti, että loukkaannun, mutta ymmärsin kyllä mitä hän tarkoitti: pipoja hattuhyllyllä kasamäärin, kenkiä kasassa, leluja käytössä - elämän jälkiä siis!
Itsekin tunnen, mutta sitten ajattelen heti perään niin että me asumme näin ja sillä siisti. Tiedän myös ettei se onni ole isossa velassa ja hienoissa tavaroissa.
Me ei yksinkertaisesti haluttaisi ottaa lainaa nyt. Haluamme elää, ostaa itsellemme ja lapsillemme tarvittavia asioita. Voimme maksaa suht uutta autoamme ilman että ollaan tosi tiukoilla.
Ja jos ne parikymmentä vuotta niissä uusissa tiloissa menis meillä siihen että jatkuvasti pitäisi miettii mihin on varaa jne niin elämä menis hukkaan.
Ihan sama juttu kuin ap:llä. Emme halua ottaa hirveää lainaa. Olen onnellinen, että meillä on ihan kiva talo ja tosi vähän lainaa jäljellä. Pystymme elämään suht huolettomasti. Mutta silti upouusissa taloissa kyläily aiheuttaa kateuden tunnetta, ei sille mitään voi! Vähän sama muissakin asioissa. Kadehdin jotain ominaisuutta, mutten vaihtaisi elämiä kenenkään kanssa.
mutta en silti häpeä omaa kotiani. Enkä selittele vieraiden tullessa, että meillä nyt on vähän tämmöistä, kun ei olla saatu remonttia aloitettua.
Olohuone on vielä autio, mutta lapsiperheen tullessa kylään kaivan vanhat joustinpatjat esiin ja heitän ne lattialle lasten pompittavaksi. Junarata saa kiertää vaikka keittiöstä eteisen kautta olohuoneeseen, ei haittaa! Huonekalut on vanhoja ja valmiita siirtolavalle, kunnes on varaa ostaa uusia, mutta eipä tarvitse välittää, jos koira niissä loikoilee tai teetä vähän läikkyy.
Tervetuloa meille vaan, mitään ei tarvitse varoa, paitsi ehkä ikkunoita.
Nautiskelen kun näkee uusia ideoita ja uusia juttuja ja kokonaisuuksia, joissa silmä lepää. En ajattele yhtään, että voi kun meillä ei ole. Vaikka meillä onkin kyllä pieni uusi talo.
Nousukasta on juuri se, että ajattelee, että skannosta, vepsäläiseltä tai artekista vain on soveliasta ostaa kaluja. Mitä nousukasta nyt jossain sotkassa on? Ei mitään, rumia huonekaluja täynnä.
Päinvastoin on kekeseliästä ja persoonallista löytääkin jostain jyskistä joku kappale mikä natsaa ja luottaa omaan makuun, että voi olla hieno merkistä huolimatta.
Sitten kävin paikallisesta pienen pienessä sekatavarakaupasta, jonka nurkassa oli pino tyynynpäällisiä - ja löysin tosi ihanat ja juuri täsmälleen mieluiset! Sittemmin olen huomannut että kauppiaalla (käytännössä kai kauppiaan vaimolla) on minun kanssani samanlainen maku kankaiden suhteen muutenkin.
Meillä siis uusi okt ja tyylikkäästi sisustettu, vieraat ovat ihan todenneet näin eli jonkun muunkin mielestä kuin omastamme ;))
Ei muuten ole paljoa kutsuja sadellut eikä kukaan ole meillä käynyt ensipiipahduksen jälkeen... Vaikka tunnen ylpeyttä suuresta saavutuksestamme (paljon olemme tämän eteen raataneet) en kyllä arvostele kyläpaikoissa sisustusta, kodikkuun on hyvä juttu. Sitä koitan minäkin tänne saada aikaiseksi vaikka tosiaan uuden kalsakassa vaatii kokeiluja ja hankintoja.
Enkä muista kadehtineeni toisten uusia koteja aiemmin, tosin tiestin saavani itse suunnitellun okt jokusen vuoden päästä, joten tiedin munkin vuoron tulevan.
sisustaa upeasti lähes ilmaiseksi. En kadehdi kenenkään 7000 euroa maksavaa sohvaa, koska tiedän että sen eteen on saanut tehdä aika hemmetisti töitä.
Mutta nämä, joilla on kyky loihtia tyhjästä ihanaa, saavat minun ihailuni ja kateuteni. Itselläni ei sitä kykyä valitettavasti ole.
Määrittelepä sitten nousukas niin saadaan keskustelun aihetta.
Eli nousukas
Vierailija:
Vierailija:
ja perheellä 10 hengelle yhden huoneen tupa.
eipä niistä ole paljon perintöhuonekaluiksi jäänyt... että jos suot anteeksi, olen sitten suvun ensimmäinen jolla on mahdollisuus ostaa halutessaan vaikka Artekia. Jostain syystä säästän rahani kuitenkin matkustamiseen ja ostan Maskusta.Juuri tällaiset sisustuksen mukaan ihmisten luokittelijat nyppivät minua.
Ei sillä väliä mistä huonekalunsa ostaa jos on silmää. Jostain sotkasta voi löytää vaikka jonkun hyllyn perushyllyn, askosta jotain muuta, kirpputorilta jotain vanhaa kivaa. Jos osaa yhdistellä ja on värisilmää, tuloksena on voi olla tosi kaunis koti.
Onko se hyvää makua ja persoonallista että ostaa Skannosta tai Artekista sellaisen huonekalun joka esiintyy jokaisen sisustuslehden sivulla? Vaikka nyt nämä en-nyt-muista-kenen-suunnittelijan Louis Ghost -tuolit. Tosi persoonallista kun niitä on kaikilla " edelläkävijöillä" .
omakotitalossa jossa kaikki kalusteet oli uusia ja tarkoin harkittuja. Kaikki huoneet oli sisustettu samantyylisesti. Oli kyllä ihana ja sen jälkeen oma vanha talo vaikutti tosi nuhruiselta, myönnän.